Enoni on toista maata
Enoni on toista maata (ransk. Mon oncle) on ranskalainen komediaelokuva vuodelta 1958. Sen on ohjannut, käsikirjoittanut ja tuottanut Jacques Tati, joka myös näyttelee pääosaa.[1] Se on Tatin ensimmäinen varsinainen värielokuva. Elokuva muistuttaa mykkäfilmiä, ja siitä tehtiin kaksi versiota. Ranskankielisen version rinnalla kuvattiin toista, englanninkielistä versiota, jossa kyltit oli vaihdettu englanniksi ja vuorosanat jälkiäänitetty.
| Enoni on toista maata | |
|---|---|
| Mon oncle | |
 |
|
| Ohjaaja | Jacques Tati |
| Käsikirjoittaja |
|
| Tuottaja |
Jacques Tati Louis Dolivet |
| Säveltäjä |
Franck Barcellini Alain Romans |
| Kuvaaja | Jean Bourgoin |
| Leikkaaja | Suzanne Baron |
| Pääosat |
Jacques Tati Alain Bécourt |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Ranska |
| Tuotantoyhtiö | Alter Films |
| Levittäjä |
Gaumont Netflix |
| Ensi-ilta |
|
| Kesto | 116 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | ranska |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
| Svensk Filmdatabas | |
Elokuvan keskeinen hahmo on Tatin edellisestä filmistä tuttu Monsieur Hulot, joka nähdään nyt yhdeksänvuotiaan sisarenpojan Gérardin silmin. Elokuva piikittelee teknologiaa ja modernismia Hulot’n yrittäessä sopeutua sisaren moderniin asuntoon. Musiikkina on kepeä jazz.[2]
Elokuva sai parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon ja Cannesin elokuvajuhlien tuomariston palkinnon.
Vuonna 1979 kolmekymmentä suomalaista elokuva-arvostelijaa ja -asiantuntijaa äänesti kaikkien aikojen sadasta merkittävimmästä elokuvasta, ja Enoni on toista maata oli mukana kymmenen listalla.[3] The New York Timesin kriitikot valitsivat sen vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[4] Vuonna 2017 BBC:n äänestyksessä 253 eri puolilta maailmaa olevaa kriitikkoa valitsi elokuvan kaikkien aikojen sadan parhaan komedian listalle.[5]
Roolit
muokkaa| Jacques Tati | … | M. Hulot |
| Jean-Pierre Zola | … | M. Arpel |
| Adrienne Servantie | … | Mme Arpel |
| Alain Bécourt | … | Gérard Arpel |
| Lucien Frégis | … | M. Pichard |
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Mon oncle (1958) Elonet. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 5.1.2016.
- ↑ Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 22.1.2012, s. D 13.
- ↑ Astala, Erkki: Ne sata tärkeintä, Projektio 2/1980 s. 7.
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made. The New York Times. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin’s Griffin 2004. Viitattu 5.7.2016.
- ↑ Blauvelt, Christian: The 100 greatest comedies of all time 22.8.2017. BBC. Viitattu 22.8.2017. (englanniksi)
Kirjallisuutta
muokkaa- Huhta, Veli-Matti: ”Monsieur Hulot antroposeenissa – Ihmisen ja luonnon kohtaamattomuudesta Jacques Tatin elokuvassa Enoni on toista maata”, Filmihullu 6/2017.