Elinkeinotoiminta
Elinkeinotoiminta (ruots. näringsverksamhet) tarkoittaa Suomen tuloverotuksessa liike- ja ammattitoimintaa. Elinkeinotoiminnasta saatua tuloa kutsutaan elinkeinotuloksi.[1]
Elinkeinotoiminta muodostaa verotuksessa elinkeinotoiminnan tulolähteen.[2] Elinkeinotoiminnassa tavoitellaan voittoa, mutta siinä on myös tappion mahdollisuus.[3]
Elinkeinotoiminnan verotusta säätelee Suomessa Laki elinkeinotulon verottamisesta.
Elinkeinotoiminnasta on pidettävä kirjanpitoa.[3]
Mikä on elinkeinotoimintaa?
muokkaaElinkeinotoimintaa ei ole tarkkaan määritelty, vaan sen rajat ratkaistaan oikeuskäytännössä vakiintuneiden periaatteiden nojalla. Elinkeinotoiminnan tunnusmerkkejä ovat esimerkiksi:[3][4]
- ansiotarkoitus, voiton tavoittelu
- taloudellinen riski
- toiminnan itsenäisyys
- toiminnan laajuus
- toiminnan suunnitelmallisuus
- toiminnan jatkuvuus
Elinkeinotoimintaa eivät ole esimerkiksi maatalous, porotalous, harrastustoiminta eikä kiinteistöjen omistaminen, hallinta ja vuokraus.[3][4] Arvopaperisijoittaminen voi tietyissä tilanteissa olla elinkeinotoimintaa.[5]
Kuka harjoittaa elinkeinotoimintaa?
muokkaaElinkeinotoiminnan käsite on riippumaton siitä oikeudellisesta muodosta (yhtiömuodosta), jossa toimintaa harjoitetaan. Siten esimerkiksi luonnollisen henkilön (yksityinen elinkeinonharjoittaja) saamia tuloja voidaan verottaa elinkeinotoimintana.[2]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Milloin tulo on elinkeinotuloa? - Minilex Minilex.fi. Viitattu 27.11.2024.
- ↑ a b Elinkeinotoiminta Tieteen termipankki. Viitattu 27.10.2021.
- ↑ a b c d Yritystoiminta, tulonhankkimistoiminta ja harrastustoiminta henkilöverotuksessa vero.fi. Viitattu 27.10.2021.
- ↑ a b Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi elinkeinotulon verottamisesta annetun lain, tuloverolain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta HE 257/2018.
- ↑ Arvopaperisijoittamisen tulolähde vero.fi. Viitattu 27.10.2021.
Aiheesta muualla
muokkaa- Laki elinkeinotulon verottamisesta (24.6.1968/360)