Wikipedia

Elinajanodote

tilastollinen mittari sille, kauanko henkilö tai organismi todennäköisesti keskimäärin elää perustuen erilaisiin elämäntekijöihin
(Ohjattu sivulta Eliniänodote)

Elinajanodote on tilastollinen suure, joka kuvaa tietyn väestön keskimääräistä kuolinikää. Yleensä elinajanodotteella tarkoitetaan ns. periodielinajanodotetta, joka lasketaan tietylle menneelle ajankohdalle. Vastoin yleistä käsitystä, elinajanodotteen ensisijainen tarkoitus ei ole ennustaa tulevaisuutta (vrt. elinajan ennuste). Elinajanodote on epäsymmetrisen jakauman keskiarvo, eikä siis vastaa yleisintä tai todennäköisintä kuolinikää.

Elinajanodote maittain vuonna 2022:
  Yli 85
  80–85
  75–80
  70–75
  65–70
  60–65
  alle 60
  ei tietoa

Matala elinajanodote selittyy globaalissa tarkastelussa tyypillisesti korkealla lapsikuolleisuudella. Syntymästä selvinneiden elinikä-ennuste on siten paljon normaalimpi kuin koko väestölle ilmoitettu[1].

Vastasyntyneiden elinajanodote oli vuonna 2009 korkein Japanissa, jossa keskimääräinen elinajanodote oli samana vuonna syntyneille tytöille 85,7 ja pojille 78,8 vuotta (keskimäärin 82,1 vuotta).[1]

Alhaisimmat elinajanodotteet vuonna olivat 31,9 vuotta Swazimaassa ja 38,2 vuotta Angolassa.[1]

Suomalaisten keskimääräinen elinajanodote oli 81,7 vuotta vuonna 2018 ollen korkeampi kuin Belgiassa, Itävallassa, Saksassa, Isossa-Britanniassa ja Tanskassa.[2] Suomalaisilla oli 2010-luvun alussa kuitenkin vähemmän terveitä elinvuosia kuin EU:ssa keskimäärin[3].

Naisten elinajanodote oli reilut 84 vuotta Suomessa Ruotsissa ja Norjassa vuonna 2019. Suomalaisten miesten elinajanodote (79,2 vuotta) oli sama kuin Tanskassa mutta noin kaksi vuotta lyhyempi kuin Ruotsissa ja Norjassa.[4]

Elinajanodote lasketaan usein ikäryhmittäin ja sitä vertaillaan eri populaatioiden välillä. Yleisimmin vertaillaan naisten ja miesten elinajanodotteita maiden välillä. Ellei erikseen mainita, mitä ikäryhmää tarkastellaan, tarkoitetaan elinajanodotetta syntymästä. Koska elinajanodotteessa oletetaan kuolleisuuden pysyvän ennallaan ikäryhmittäin, on vastasyntyneen elinajanodote pienempi kuin täysi-ikäisen.

Kehittyneissä maissa kuolleisuus on matalaa, mikä johtaa tällaisten maiden korkeaan elinajanodotteeseen. Kehitysmaissa elinajanodote on tavallisesti matalampi korkean lapsikuolleisuuden vuoksi, mutta elinajanodotetta laskevat siellä myös erilaiset kehittyneistä maista hävitetyt tartuntataudit ja muut taudit, jotka selittävät myös korkeaa lapsikuolleisuutta. Elinajanodote on kehitysmaissa matala koko populaation tasolla. Polarisoituneissa yhteiskunnissa vauraalla yläluokalla elinajanodote voi olla kuitenkin muuta väestöä korkeampi esimerkiksi paremman terveydenhuollon saatavuuden ja vähemmän fyysisesti rasittavan työn vuoksi.

Matala elinajanodote selittyy tyypillisesti korkealla lapsikuolleisuudella, ja syntymästä selvinneiden elinikä-ennuste on paljon normaalimpi kuin koko väestölle ilmoitettu. Lisäksi erityisesti eteläisen Afrikan maat kärsivät AIDS-epidemiasta. Alhaisimmat elinajanodotteet vuonna 2009 olivat 31,9 vuotta Swazimaassa ja 38,2 vuotta Angolassa.[1] Kehittyneissä maissa elinajanodotetta laskevat elintasosairaudet.

Luotettavuusongelma

muokkaa

Kaikkein vanhimmille ikäryhmille lasketut elinaikaodotteet ovat epäluotettavampia kuin uudemmille lasketut. Tämä johtuu siitä, että keskitetty syntymä- ja kuolinaikojen kirjaaminen alkoi vasta viime vuosisadalla. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on havaittu, että osavaltioiden tilastoissa on havaittavissa jyrkkä elinajanodotteen lasku niiden ikäluokkien kohdalla, jotka syntyivät keskitetyn järjestelmän käyttöönoton jälkeen. Laskettuja elinajanodotteita ei voida pitää tämän vuoksi luotettavina esimerkiksi niiden ihmisten kohdalla, jotka ovat täyttäneet sata vuotta, koska heistä yli 80 prosenttia on syntynyt ennen keskitettyä väestötilastointia. Kun verrataan niitä osavaltioita, joissa oli siirrytty keskitettyyn järjestelmään jo sata vuotta sitten, havaitaan, että satavuotiaiden ihmisten määrä oli laskennallisesti 80 prosenttia pienempi kuin muissa osavaltioissa.[5]

Edellä kuvattu näyttäisi pätevän muissakin maissa, koska on havaittu, että satavuotiaiden tilastollinen määrä korreloi niissä oudosti köyhyyden, lukutaidottomuuden ja keskimääräisen eliniän lyhyyden kanssa[5].

Elinaikaan vaikuttavia tekijöitä

muokkaa

Lapsikuolleisuus on suurin selittävä tekijä tarkasteltaessa eroja eri maiden keskimääräisessä eliniässä. Se, että suuri osa maailmassa syntyvissä lapsista kuolee muutaman vuoden ikään mennessä, laskee voimakkaasti maailman väestön keskimääräistä elinikää.[6][7][8]

Myös ihmisten elin-, koulutustaso sekä asuinmaan demokratian aste ovat tärkeitä kuolleisuuseroja selittäviä tekijöitä. Esimerkiksi pienituloiset ja vähän koulutetut elävät alueesta riippuen vuosia tai vuosikymmeniä lyhyemmän elämän kuin suurituloiset. Tämä johtuu muun muassa siitä, että varakkailla ja paremman koulutuksen omaavilla on muita paremmat mahdollisuudet käyttää terveydenhuoltopalveluja, parempi mahdollisuus riittävään ja monipuoliseen ruokavalioon sekä paremmat asuin- ja työolot. Yhdysvalloissakin suurituloisin viidennes elää keskimäärin 11 vuotta pidempään.[6][7][8].

Tulotaso vaikuttaa Suomessa nykyisin sukupuolta enemmän odotettavissa olevaan elinikään. Ylimpään tulokymmenykseen kuuluvat miehet elävät keskimäärin yli kymmenen vuotta pidempään kuin alimpaan kymmenykseen kuuluvat. Naisilla ero on noin kuusi vuotta.[9]

Myös sukupuoli vaikuttaa odotettavissa olevan elinajan pituuteen. Moni köyhä kehitysmaan nainen kuolee esimerkiksi synnytykseen tai abortin jälkiseurauksiin.

Perimäkin vaikuttaa yksilön odotettavissa olevaan elinikään. Jonkin FoxO3-geenin toimintaa tehostavan geenivariantin omaavien joukossa esiintyy puolta tai jopa lähes kolme kertaa tavallista enemmän satavuotiaita kun heitä verrataan oman alueensa muuhun väestöön. FoxO3 geeni saa elimistön tuottamaan keuhkoissa, munuaisissa ja suolistossa eläviä mikrobeita tappavia peptidiproteiineja. Lisäksi se vähentää kehon interleukiini kahden ja interleukini kuuden tuotantoa sekä parantaa muillakin tavoin immuunipuolustuksen toimintaa. Eräiden FoxO3-geenin varianttien on havaittu vähentävän riskiä sairastua infektioihin vähentäen siten esimerkiksi sydän- ja verisuonisairauksien sekä syövän esiintyvyyttä.[10][11][12]

Puolison ikä korreloi merkittävästi elinajanodotteen kanssa vuonna 2010 julkaistun tanskalaistutkimuksen mukaan. Jos puoliso on kahdeksan vuotta vanhempi, ihmisen elinikä jää keskimäärin 20 prosenttia lyhyemmäksi kuin niillä, jotka ovat naineet ikätoverinsa. Tämä saattaa selittyä sillä, että nuoremmalla puolisolla on silloin suurempi todennäköisyys joutua toimimaan kauan omaishoitajan roolissa. Huomattavasti nuorempi puoliso lisää miesten odotettavissa olevaa elinaikaa, mutta päin vastoin lyhentää sitä naisilla.[13]

Vuonna 2023 julkaistussa ruotsalaistutkimuksessa havaittiin, että sadan vuoden ikään päässeillä oli 65-99-vuoden iässä muun muassa tavallista korkeampi veren kokonaiskolesteroli- ja rautapitoisuus sekä tavallista alemmat verensokeri-, kreatiniini-, virtsahappopitoisuudet[14].

Alkoholin, tupakan ja muiden päihteiden käyttö lyhentävät elinikää.

Arvioiden käyttö

muokkaa

Arviot elinajanodotteesta kiinnostavat muun muassa vakuutusyhtiöitä, antropologeja sekä eläkeviranomaisia. Kansainvälisesti tärkeimpiä tiedon tuottajia ovat Maailman terveysjärjestö WHO ja Suomen Stakesia vastaavat laitokset, jotka pyrkivät tarkkailemaan tilastollisesti kansanterveyttä.

Elinajanodotteita eri aikakausilla

muokkaa
Aikakausi Elinajanodote
(vuosia)
Myöhäispaleoliittinen kausi[15] 33
Neoliittinen kausi 20
Pronssikausi[16] 18
Klassinen kreikka[17] 28
Antiikin Rooma[17] 28
Pohjois-Amerikan intiaanit ennen Kolumbusta[18] 25–30
Keskiaikainen islamilainen valtio[19] 35
Keskiaikainen Britannia[20][21] 20–30
1900-luvun alku[22][23] 30–45
Maailma keskimääräinen 2010[24] 67,2
Suomi 2010[25] 80,1
Maailma keskimäärin 2013[26] 71,5

Elinajanodotteen kehitys

muokkaa

Elinajanodote noussut globaalisti 1900-luvulla. Nousu alkoi teollistuneista maista.

Elinajanodotteen nousu on pitkälti lääketieteellisen vallankumouksen ansiota. Lääketieteen kehitys ja lääketieteellisen hoidon saatavuuden paraneminen esimerkiksi rokotusohjelmien ja julkisen terveydenhuollon kautta selittää suurimman osa elinajanodotteen kohoamisesta nykytasolle. Myös esimerkiksi ravinnon saatavuuden ja laadun eli ravitsemuksen parantumisella on ollut vaikutusta. Sukupuolten välinen ero on kaventunut sen vuoksi, että miehet ovat vähentäneet tupakointia ja alkoholinkäyttöä[27].

 
Elinajanodote maailmassa vuosina 1800, 1950 ja 2015.

Suomessa syntyvien poikalasten elinajanodote oli ennen jatkosotaa vain 55 vuotta ja naisten 62 vuotta[27]. Suomalaisten elinajanodote pidentyi 20 vuotta aikavälillä 1945-1970[28]. Nousu oli jyrkintä 1950-luvun alkupuolella ja 1970-luvulla. Vastasyntyneiden tyttöjen elinajanodote oli 68 vuotta vuonna 1950, 74 vuotta vuonna 1970, 79 vuotta vuonna 1990 ja 83 vuotta vuonna 2010. Pojilla vastaavat luvut olivat 60, 66, 71 ja 77 vuotta.[29] 2020-luvun alussa suomalaisten elinaika pidentyi joka vuosi neljännesvuodella ja lisävuodet olivat terveitä.[30] Korona katkaisi kuitenkin suotuisan kehityksen[29].

Suomalaisnaiset ovat 30 vuoden aikana kirineet elinajanodotteessa samalle tasolle Ruotsin ja Norjan kanssa[4].

Sukupuolten välinen elinikäero kaventui Suomessa vuosina 1979–2019 8,6 vuodesta 5,3 vuoteena[9].

Suomen pienituloisimman viidenneksen elinajanodote ei kasvanut lainkaan vuosina 1990-2010[3]. Yhdysvaltojen elinajanonodote kääntyi laskuun vuosina 2014–2018, koska vähemmän koulutetun työikäisen väestön kuolleisuus lisääntyi.[6]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b c d CIA The World Factbook 2009 (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. ↑ "Human Development Report 2019" (PDF). United Nations Development Programme. 10 December 2019. Retrieved 2nd January 2020. http://hdr.undp.org/en/content/2019-human-development-index-ranking
  3. ↑ a b Outi Alanko-Kahiluoto: Oikeus, kohtuus, terveys. Vihreä Lanka 10.9.2013. https://www.vihrealanka.fi/blogi/oikeus-kohtuus-terveys
  4. ↑ a b Vastasyntyneiden elinajanodote oli vuonna 2019 pojilla 79,2 ja tytöillä 84,5 vuotta 22.10.2020. Tilastokeskus. Viitattu 22.10.2020.
  5. ↑ a b Supercentenarian and remarkable age records exhibit patterns indicative of clerical errors and pension fraud. Justin Newman. https://www.biorxiv.org/content/10.1101/704080v2
  6. ↑ a b c Atheendar S. Venkataramani, Rourke O’Brien, Alexander C. Tsai: Declining Life Expectancy in the United States: The Need for Social Policy as Health Policy. JAMA, 16.2.2021, nro 325, s. 621–622. doi:10.1001/jama.2020.26339 ISSN 0098-7484 Artikkelin verkkoversio.
  7. ↑ a b Tilastokeskus - Kehitysmaat tuottavat työvoimaa maailmantaloudelle www.stat.fi. Viitattu 14.9.2023.
  8. ↑ a b Ro-Ting Lin, Ya-Mei Chen, Lung-Chang Chien, Chang-Chuan Chan: Political and social determinants of life expectancy in less developed countries: a longitudinal study. BMC Public Health, 27.1.2012, 12. vsk, nro 1, s. 85. PubMed:22280469 doi:10.1186/1471-2458-12-85 ISSN 1471-2458 Artikkelin verkkoversio.
  9. ↑ a b Sukupuolten hyvinvointi- ja terveyserot - THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 8.3.2022.
  10. ↑ A Longer Lifespan and Healthy Aging May be in Your Genes! Secret Sequence. 4.10.2019. Viitattu 14.9.2023. (englanti)
  11. ↑ Brian J. Morris, Donald Craig Willcox, Timothy A. Donlon, Bradley J. Willcox: FOXO3: A Major Gene for Human Longevity - A Mini-Review. Gerontology, 28.3.2015, 61. vsk, nro 6, s. 515–525. doi:10.1159/000375235 ISSN 0304-324X Artikkelin verkkoversio.
  12. ↑ rs2802292 - SNPedia www.snpedia.com. Viitattu 14.9.2023.
  13. ↑ Sven Drefahl: How Does the Age Gap Between Partners Affect Their Survival? Demography, Volume 47, Number 2, May 2010, pp. 313–326. http://muse.jhu.edu/journals/dem/summary/v047/47.2.drefahl.html
  14. ↑ Shunsuke Murata, Marcus Ebeling, Anna C. Meyer, Katharina Schmidt-Mende, Niklas Hammar, Karin Modig: Blood biomarker profiles and exceptional longevity: comparison of centenarians and non-centenarians in a 35-year follow-up of the Swedish AMORIS cohort. GeroScience, 19.9.2023. doi:10.1007/s11357-023-00936-w ISSN 2509-2723 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  15. ↑ Caspari & Lee 'Older age becomes common late in human evolution' (Proceedings of the National Academy of Sciences, USA, 2004, p. 10895–10900
  16. ↑ James Trefil, "Can We Live Forever?" 101 Things You Don't Know About Science and No One Else Does Either (1996)
  17. ↑ a b Mortality (Britannica.com)
  18. ↑ Pre-European Exploration, Prehistory through 1540
  19. ↑ Conrad, Lawrence I.: The Western Medical Tradition, s. 137. Cambridge University Press, 2006. ISBN 0521475643
  20. ↑ Time traveller's guide to Medieval Britain
  21. ↑ A millennium of health improvement
  22. ↑ World Health Organization
  23. ↑ Our Special Place in History[vanhentunut linkki]
  24. ↑ CIA – The World Factbook 2010 (Arkistoitu – Internet Archive)
  25. ↑ Inhimillisen kehityksen indeksi 2010
  26. ↑ Yle Uutiset 18.12.2014 klo 11, Yle Radio Suomi areena.yle.fi. Arkistoitu 19.12.2014. Viitattu 19.12.2014.
  27. ↑ a b Jukka Ruukki: Maailma voi paremmin kuin luulemme. Tiede-lehti 2/2021. Sivu 18.
  28. ↑ Suomalaiset saivat 20 elinvuotta lisää Helsingin Sanomat. 4.5.2017.
  29. ↑ a b Tilastokeskus: Tilastokeskus stat.fi. Viitattu 7.6.2024.
  30. ↑ Liika vapaa-aika voi olla jopa haitallista – yksi selittävä tekijä on ”Ikea-vaikutus” Helsingin Sanomat. 15.11.2021.

Aiheesta muualla

muokkaa

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Elinajanodote&oldid=22441325”