Wikipedia

Diego Velázquez

espanjalainen taidemaalari

Diego Rodríguez de Silva y Velázquez (kastettu 6. kesäkuuta 1599 Sevilla – 6. elokuuta 1660 Madrid)[1] oli espanjalainen taidemaalari. Hänen tunnetuimmat teoksensa ovat muotokuvia ja historiamaalauksia.

Diego Velázquez
Omakuva n. 1640
Omakuva n. 1640
Henkilötiedot
Syntynytkastettu 6. kesäkuuta 1599
Sevilla, Andalusia
Kuollut6. elokuuta 1660
Madrid
Kansalaisuus espanjalainen
Taiteilija
Ala taidemaalari
Taidesuuntaus barokki
Kuuluisimpia töitä Hovinaiset

Velázquez oli kuningas Filip IV:n hovimaalari 1600-luvun Madridissa, ja hänet tunnetaan Espanjan hovielämän tulkkina ja havainnoitsijana. Hänen merkittävin teoksensa on Hovinaiset, joka kuvaa nuorta prinsessa Margareetaa hoviväkineen.

Elämä ja ura

muokkaa

Varhainen elämä

muokkaa

Diego Rodriguez de Silva y Velázquez syntyi Sevillassa kesällä 1599. Tarkkaa syntymäpäivää ei tiedetä, mutta hänet kastettiin 6. kesäkuuta. Hän oli seitsenlapsisen perheen esikoinen. Hänen vanhempansa olivat varakkaita, ja heillä oli aristokraattinen tausta, minkä ansiosta Diego sai hyvän koulutuksen. Hän menestyi opinnoissaan hyvin, ja myöhemmällä iällään hän hankki itselleen hyvin laaja-alaisen kirjaston.[2]

Taideopinnot ja avioituminen

muokkaa

Velázquez alkoi opiskella maalaustaidetta 12-vuotiaana. Hän opiskeli huomattavien maalarien Francisco de Herreran ja Francisco Pachecon opissa. Velázquez läpäisi mestarimaalarin tutkinnon 17-vuotiaana vuonna 1617.[2] Velázquez meni naimisiin opettajansa Pachecon tyttären Juanan kanssa vuonna 1618. He saivat kaksi tytärtä, joista Francisca (s. 1619) selvisi aikuisikään.[3]

Taiteilijan ura

muokkaa

Velázquez matkusti vuonna 1622 Madridiin etsimään töitä ja tutustumaan luostaripalatsi Escorialin taideaarteisiin. Madridissa Velázquez sai mainetta muotokuvamaalarina, ja hänet pyydettiin maalaamaan muotokuva kuningas Filip IV:stä. Kuningas piti maalauksesta ja nimitti Velázquezin hovimaalariksi. Sen jälkeen Velázquez työskenteli lähes yksinomaan kuninkaalle, kuningasperheelle ja hoville, ja kuningas luovutti hänelle yksinoikeuden muotokuviensa maalaamiseen. Kuningas rakasti taidetta ja suhtautui arvostamaansa hovimaalariinsa kuin ystäväänsä, mikä oli Espanjan hovissa poikkeuksellista. Kuningas antoi Velázquezille vuodesta 1627 alkaen myös hallinnollisia tehtäviä, vaikka tämä aika olikin pois maalaamiseen käytettävästä ajasta.[4]

Vuosina 1629–1631 Velázquez matkusteli kuninkaan luvalla Italiassa tutustumassa maan taiteeseen. Palattuaan Espanjaan hän jatkoi muotokuvien tekoa ja maalasi välillä myös mytologisia ja uskonnollisaiheisia töitä sekä historiateoksen Bredan linnan luovutus (1634–1635). Hän palasi vielä Italiaan vuosiksi 1648–1651. Hän hankki siellä muun muassa taideteoksia kuninkaallisiin kokoelmiin ja maalasi muun muassa paavin muotokuvan.[5] Velázquez teetti myös pronssivaloksia veistoksista ja pyrki pestaamaan freskomaalareita Espanjaan.[6]

Kuningas löi Velázquezin ritariksi 1659. Velázquez kuoli 6. elokuuta 1660 kuumeeseen matkallaan Ranskan rajalta takaisin Madridiin.[7]

Taiteilijana

muokkaa

Velázquez ei ollut kovinkaan tuottelias taiteilija, sillä häneltä on säilynyt vain noin 120 teosta.[8] Yli 50 Velázquezin taulua, mukaan lukien hänen keskeiset mestariteoksensa, ovat nykyisin Madridin Museo del Pradossa.[9]

Velázquezia arvostetaan hyvin tarkkana havainnoijana. Hän kehittyi uskollisesta näköisyyden kuvaajasta ja luonnehtijasta visuaalisten vaikutelmien mestariksi. Hänen siveltimenkäyttönsä oli hyvin monipuolista ja väriharmoniansa hienostuneita, minkä ansiosta hän kykeni kuvaamaan pintoja, tiloja, värejä ja tunnelmia tavalla, joka tekee hänet 1800-luvun impressionismin edelläkävijän.[1]

Velázquezin suora vaikutus oman aikansa taiteeseen oli vähäinen, mikä johtui osittain siitä, että hänen teoksiaan ei nähty paljon Espanjan hovin ulkopuolella. Pradon taidemuseon avaamisen 1819 jälkeen hänestä on tullut tunnettu, ja esimerkiksi Édouard Manet piti häntä kaikkien aikojen merkittävimpänä taiteilijana. Velázquezista ovat ottaneet vaikutteita monet muotokuvamaalarit, kuten James McNeill Whistler ja John Singer Sargent.[8]

Tunnetuimpia maalauksia

muokkaa
  •  
    Hovinaiset, 1656, on yksi länsimaisen taiteen merkittävimmistä maalauksista. Se kuvaa nuorta prinsessa Margareetaa hoviväkineen. Maalauksessa Velázquez itse seisoo vähän taempana. [10]
  •  
    Vanha keittäjätär, 1618.
  •  
    Filip IV, n. 1631–1632.
  •  
    Bredan linnan luovutus, 1634–1635.
  •  
    Venus peilin edessä, n. 1648.
  •  
    Juan de la Parejan muotokuva, 1650.
  •  
    Paavi Innocentius X, 1650.

Lähteet

muokkaa
  • Carriere, Massimo (päätoimittaja): Pinx. Maalaustaiteen mestareita 2. Weilin Göös, 2004 (italiankielinen alkuteos 1999). ISBN 951-0-29196-X

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b Enriqueta Harris-Frankfort: Diego Velázquez Encyclopædia Britannica. Viitattu 31.1.2016.
  2. ↑ a b Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 152.
  3. ↑ Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 153.
  4. ↑ Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 153–155.
  5. ↑ Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 155–156.
  6. ↑ Rome's Magnificent Homage to Velazquez 2001 NY Times
  7. ↑ Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 157.
  8. ↑ a b Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 163.
  9. ↑ Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 180.
  10. ↑ Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 164.

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Diego_Velázquez&oldid=22838855”