Delfiini
Delfiini[3][2] eli tavallinen delfiini[4] eli juoksiainen[3] (Delphinus delphis) on delfiinin heimoon kuuluva valaslaji, jota pidetään yleisimpänä valaana.
| Delfiini | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Valaat Cetacea |
| Alalahko: | Hammasvalaat Odontoceti |
| Heimo: | Delfiinit Delphinidae |
| Suku: | Varsinaiset delfiinit[2] Delphinus |
| Laji: | delphis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Delphinus delphis |
|
 Delfiinin levinneisyys |
|
| Alalajit [1] | |
|
|
| Katso myös | |
Tuntomerkit
muokkaaDelfiinillä on kaareva otsa ja sen sisällä on kaikuluotaukseen soveltuva äänielin kuten muillakin delfiinien heimon (Delphinidae) lajeilla. Delfiini kasvaa parin metrin mittaiseksi ja voi painaa yli sata kilogrammaa.[4] Yläleuassa on molemmin puolin 46–55 hammasta, kun taas alaleuassa on 40–50 hammasta. Delfiinien väri voi vaihdella. Yleensä selkäpuoli on ruskeanharmaa ja mahapuoli valkeanharmaa aaltomaisen rajan ollessa erittäin selvä. Silmästä otsaan ulottuu tumma raita.
Delfiinistä erotettiin aiemmin Delphinus capensis -niminen pitkäkuonoisempi laji, mutta 2010-luvulla tehtyjen tutkimuksien mukaan lajeilla ei ole geneettistä eroa.[5] Jollain alueilla pitkäkuonoiset delfiinit ovat geneettisesti lähempänä lyhytkuonoisia delfiinejä kuin joidenkin toisten alueiden pitkäkuonoisia delfiinejä.[6]
Levinneisyys
muokkaaDelfiiniä tavataan trooppisista vesistä viileän lauhkeisiin vesiin, ja se elää Atlantissa, Tyynessämeressä ja Intian valtameressä. Lajia tavataan myös joistakin sivumeristä, kuten Ohotanmerestä, Japaninmerestä, Välimerestä ja Mustastamerestä.[1]
Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton mukaan delfiini jaetaan neljään alalajiin. Nimialalajia D. d. delphis tavataan kaikkialla muualla paitsi Intian valtameressä eikä Mustassameressä. D. d. bairdii on puolestaan vain Amerikan Tyynenmeren rannikon laji, ja sen levinneisyysaluetta ulottuu Kalifornian keskiosista Meksikon eteläosiin. D. d. tropicalis on Indopasifisen merialueen alalaji. Alalajia D. d. ponticus tavataan puolestaan vain Mustastamerestä ja sen lähialueilta.[1]
Delfiini suosii lämpimiä vesiä, joten sen vakituinen elinalue ulottuu pohjoisimmillaan Britteinsaarille.[7] Pohjanmeren itäosissa ja Itämerellä delfiini on satunnainen vierailija.[7] Havainnot esimerkiksi Tanskan vesillä ovat kuitenkin yleistyneet 2000-luvulla, koska laji on runsastunut Skotlannin ympäristössä luultavasti ilmaston lämpenemisen seurauksena.[7][8]
Delfiinihavaintoja Suomessa
muokkaaTavallista delfiiniä on tavattu Suomen aluevesillä ainakin kolmesti.[7] Tiettävästi ensimmäinen havainto tehtiin vuonna 1893, jolloin delfiini kuoli kalaverkkoon Ahvenanmaalla.[9] Toinen havainto saatiin vasta yli sata vuotta myöhemmin, kun Luvian Säpin saaren rannasta löytyi kuollut delfiini loppukesällä 1997.[9] Raadon löytymisen jälkeen kävi ilmi, että muuan merikapteeni oli aikaisemmin kesällä nähnyt yhden[9][4] tai joidenkin lähteiden mukaan kaksi[7] delfiiniä elävänä Säpin lähistöllä.[9] Tutkimuksissa Säpin yksilö osoittautui 5–7-vuotiaaksi urokseksi, ja sen luurankoa suunniteltiin tuolloin sijoitettavaksi Turun luonnontieteelliseen museoon.[9] Kolmannen kerran delfiinejä vieraili Suomen vesillä marraskuussa 2006, jolloin Korppoon saaristokeskuksen edustalla havaittiin emo ja poikanen.[7][4] Ne nähtiin toisenkin kerran Saaristomerellä elävinä, kunnes noin viikon kuluttua ne hukkuivat kalaverkkoihin.[7] Nämä kaksi yksilöä oli tuolloin tarkoitus säilöä Helsingin Luonnontieteellisen keskusmuseon kokoelmiin.[4]
Ravinto
muokkaaDelfiinit pyydystävät laumassa ja syövät pikkukaloja kuten makrilleja, sillejä ja sardiineja.
Lisääntyminen
muokkaaDelfiinit elävät normaalisti pienissä parvissa. Ne pariutuvat yleensä syyskesällä. Naaras kantaa vajaan vuoden. Poikanen on syntyessään hieman alle metrin mittainen.
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- Suuri Eläinkirja. WSOY, 1988. ISBN 951-0-22848-6
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c d Braulik, G., Jefferson, T.A. & Bearzi, G: Delphinus delphis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-2. 2021. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 16.9.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet (vahvistamaton ehdotus nisäkkäiden nimiksi) luomus.fi. 2008. Viitattu 30.12.2010.[vanhentunut linkki]
- ↑ a b Cajander, Veli-Risto; Similä, Tiu: Tieteellinen englanti-suomi -valassanakirja (arkistoitu versio) Whale watching web. 1987. Rauno Lauhakangas. Arkistoitu 5.11.2011. Viitattu 30.12.2010.
- ↑ a b c d e Itämeriportaali 14.11.2006: Saaristomeren delfiinit löytyivät kuolleina (Arkistoitu – Internet Archive) Luettu 30.12.2010
- ↑ Perrin, William F: ”Common Delphin”. Teoksessa: Bernd Würsig & J. G. M. Thewissen & Kit M. Kovacs (toim.): Encyclopedia of Marine Mammals, s. 205–206. London: Academic Press, 2018. ISBN 978-0-12-804327-1 Google-kirjat (viitattu 5.9.2021).
- ↑ Cunha, Haydée A. ym: Molecular and Morphological Differentiation of Common Dolphins (Delphinus sp.) in the Southwestern Atlantic: Testing the Two Species Hypothesis in Sympatry. PLOS ONE, 11.11.2015, 10. vsk, nro 11. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 5.9.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Halkka, Antti: Korppoon delfiinien visiitti jäi lyhyeksi. Suomen Luonto, 2006, nro 12, s. 12. Suomen luonnonsuojeluliitto.
- ↑ Itämeriportaali 8.11.2006: Korppoon delfiinit ovatkin tavallisia delfiinejä (Arkistoitu – Internet Archive) Luettu 6.1.2010
- ↑ a b c d e Delfiinin onneton harharetki. Eläinmaailma, 1997, nro 9, s. 8. Helsinki Media Company Oy. ISSN 0357-8747