David Seymour
David ”Chim” Seymour (alk. Dawid Szymin; 20. marraskuuta 1911 Varsova, Venäjän keisarikunta – 10. marraskuuta 1956 Egypti) oli puolalais-yhdysvaltalainen valokuvaaja ja kuvajournalisti. Hän oli 1900-luvun alkupuoliskon tunnetuimpia kuvajournalisteja ja otti tunnetuimpia valokuviaan Espanjan sisällissodasta ja toisen maailmansodan jälkeisestä Euroopasta. Seymour oli myös perustamassa Magnum Photos -kuvatoimistoa. Hän kuoli kuvausmatkalla Egyptissä Suezin kriisin aikaan.
| David Seymour | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. marraskuuta 1911 Varsova, Venäjän keisarikunta |
| Kuollut | 10. marraskuuta 1956 (44 vuotta) Egypti |
| Ammatti | valokuvaaja, kuvajournalisti |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivu | |
Nuoruus ja opiskelu
muokkaaDawid Szymin syntyi Varsovassa vuonna 1911. Hänen isänsä oli merkittävä heprean- ja jiddišinkielisten kirjojen julkaisija ja piti Varsovassa kirjakauppaa, joka oli kaupungin juutalaisten intellektuellien keskus. Ensimmäisen maailmansodan aikana Szyminit pakenivat Minskiin ja sieltä Odessaan ja palasivat Varsovaan vuonna 1919. Szymin opiskeli Leipzigin Staatliche Akademie für Graphische Künste und Buchgewerbessa taidegrafiikkaa ja valmistui sieltä 1931. Hän muutti sen jälkeen Pariisiin, kun Puolan taloudellinen ja poliittinen tilanne heikentyi jatkuvasti. Hän pääsi vuonna 1932 opiskelemaan fysiikkaa ja kemiaa Pariisin yliopistoon.[1]
Ura
muokkaaSzymin etsi Pariisissa töitä perheystävä David Rappaportilta, joka piti kaupungissa kuvatoimistoa. Szyminilla ei ollut valokuva-alan koulutusta, mutta hän oli nopea oppija, ja hänen valokuvansa, jotka esittivät usein työväenluokkaa, päätyivät useisiin pariisilaisiin aikakauslehtiin. Szymin alkoi samaan aikaan käyttää lempinimeä ”Chim”, koska hänen alkuperäinen puolalainen sukunimensä oli vaikea ääntää. Pariisissa Szymin tutustui kahteen nuoreen poliittisesti aktiiviseen valokuvaajaan, Robert Capaan ja Henri Cartier-Bressoniin, joiden kanssa ystävystyi loppuelämäkseen.[1]
Regards-lehti lähetti Szyminin Espanjan sisällissotaan pian sen puhkeamisen jälkeen. Hänen Espanjassa ottamansa kuvat taisteluista ja erityisesti arkielämästä sota-aikana toivat hänelle maineen yhtenä johtavista kuvajournalisteista. Szymin teki jutun myös ensimmäisistä espanjalaisista siirtolaisista, jotka matkustivat laivalla Meksikoon. Meksikosta hän matkusti New Yorkiin, johon saapui hieman toisen maailmansodan käynnistymisen jälkeen. Szymin avasi saksalaisen valokuvaajan Leo Cohnin kanssa New Yorkiin valokuvayrityksen, jonka pimiötä käyttivät useat Yhdysvaltoihin muuttaneet eurooppalaisvalokuvaajat.[1]
Szymin värvättiin 1942 Yhdysvaltain asevoimiin. Hänestä tuli harjoittelujakson aikana Yhdysvaltain kansalainen ja hän otti anglosaksisen nimen David Robert Seymour. Hän toimi 1942–1945 armeijan kuvatiedusteluosastossa. Hän palveli Englannissa, Ranskassa ja lopulta valloitetussa Saksassa; hänet ylennettiin useasti, ja hän sai pronssitähden.[1]
Seymour oli vuonna 1947 perustamassa Magnum Photos -kuvatoimistoa ja toimi sen ensimmäisenä varatoimitusjohtajana. Unicef palkkasi hänet vuonna 1948 kuvaamaan lapsien ahdinkoa sodan jälkeisessä Euroopassa. Noista kuvista tuli Seymourin tunnetuimpia töitä.[1] Todennäköisesti kuuluisin hänen Euroopassa ottamistaan kuvista esitti varsovalaista Tereska-nimistä tyttöä, joka oli ollut useita vuosia keskitysleirillä. Häntä pyydettiin piirtämään kotinsa, mutta hän ei pystynyt siihen vaan piirsi kaoottisen viivapyörteen. Seymourin kuvassa sekä piirros että tytön häiritsevä ilme todistavat sodan hänelle aiheuttamasta traumasta.[2]
Seymour muutti 1950-luvulla Roomaan, missä hänestä tuli muun muassa Sophia Lorenin, Gina Lollobrigidan ja Ingrid Bergmanin luottovalokuvaaja. Hänen näyttelijöistä ottamista valokuvistaan olivat kiinnostuneet monet aikakauslehdet. Seymour kiinnostui Välimeren alueen kulttuurista ja kierteli useita kertoja valokuvaamassa Italiassa ja Kreikassa.[1]
Robert Capan kuoltua vuonna 1954 Seymourista tuli Magnumin toimitusjohtaja. Hän jatkoin edelleen itsekin valokuvaamista.[1] Seymour oli Kreikassa, kun Suezin kriisi puhkesi 1956. Vaikka hän ei ollut ottanut sotavalokuvia Espanjan sisällissodan jälkeen, hän halusi mennä Egyptiin kuvaamaan tilannetta. Hän saapui Port Saidiin 7. marraskuuta, samana päivänä kuin aselevosta oli sovittu. Seymour ja useat muut journalistit kuvasivat seuraavien päivien aikana kaupungin tuhoa. Seymour ja ranskalainen valokuvaaja Jean Roy lähtivät 10. marraskuuta Port Saidista 80 kilometriä etelään kuvaamaan vankien vaihtoa. Roy ajoi auton ensin englantilais-ranskalaiselta alueelta ei-kenenkään-maalle ja edelleen kohti egyptiläisten rintamalinjaa. Seymour ja Roy kuolivat kumpikin, kun egyptiläinen konekiväärimies avasi tulen heidän autoaan kohti.[3]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g Biography National Gallery of Art. Arkistoitu 6.3.2013. Viitattu 19.1.2014. (englanniksi)
- ↑ UNICEF's first international photographer 10.7.2013. UNICEF. Arkistoitu 1.2.2014. Viitattu 19.1.2014. (englanniksi)
- ↑ Port Said National Gallery of Art. Arkistoitu 2.2.2014. Viitattu 19.1.2014. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa- Seymourin valokuvia Magnum Photosin sivuilla (englanniksi)
- Davidseymour.com (englanniksi)