David O. McKay

David Oman McKay (8. syyskuuta 1873 Huntsville, Utah, Yhdysvallat – 18. tammikuuta 1970 Salt Lake City, Utah, Yhdysvallat) oli Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon yhdeksäs presidentti, profeetta ja ilmestyksensaaja. Hän palveli kirkon presidenttinä vuodesta 1951 aina kuolemaansa asti. David O. McKay kutsuttiin kahdentoista apostolin koorumiin vuonna 1906. Hän palveli siis kirkon yleisauktoriteettina lähes 64 vuotta. Tämä on toiseksi pisin kausi kirkon yleisauktoriteettina, johtava patriarkka Eldred G. Smith ylitti tämän rajan tammikuussa 2011. Presidentti McKaytä edelsi virassa George Albert Smith ja häntä seurasi Joseph Fielding Smith.

David O. McKay

Elämäkerta

David O. McKay syntyi David McKayn ja Jennette Eveline Evans McKayn kolmantena lapsena isänsä maatilalla Huntsvillessä, Utahissa, noin 15 kilometriä Ogdenin kaupungista itään. Hänen äitinsä oli kotoisin Walesistä ja isänsä Skotlannista. Isä David McKay kutsuttiin lähetystyöhön Skotlantiin vuonna 1880, David O. Mckayn ollessa 7-vuotias. Hänen kaksi vanhempaa sisarustaan olivat kuolleet, ja David O. McKay joutui toimimaan äitinsä apuna raskaissa maatilan töissä.

McKay valmistui Utahin osavaltion yliopistosta vuonna 1897 vuosikurssinsa parhaana. Lähes välittömästi tämän jälkeen hänet lähetettiin lähetystyöhön Isoon-Britanniaan, vanhempiensa kotiseudulle. Isänsä tavoin hän toimi Skotlannissa johtaen paikallisen lähetyskentän toimintaa.

Palattuaan syksyllä 1899 McKay ryhtyi opettajaksi high school -tasoiseen Weberin vaarna-akatemiaan. Vuonna 1902 hänestä tuli koulun rehtori. Tammikuun 2. päivänä 1901 McKay meni naimisiin Emma Ray Riggsin kanssa Salt Lake Cityn temppelissä. McKay suunnitteli uraa opettajana ja koululaitoksen palveluksessa, mutta hänet kutsuttiin täysipäiväseksi kirkon virkailijaksi vuonna 1906.

Vuonna 1905 kaksi kirkon apostoleista, John W. Taylor ja Matthias F. Cowley, olivat eronneet tehtävistään vastalauseeksi presidentti Joseph F. Smithin edellisenä vuonna julkaisemalle Toiselle manifestille, jossa hän uhkasi moniavioisuutta jatkavia kirkon jäseniä kirkosta erottamisella. Alkuvuodesta 1906 kolmas apostoli, Marriner W. Merrill, kuoli. Apostolien koorumissa oli siis kolme paikkaa täyttämättä, ja vuoden 1906 yleiskonferenssissa David O. McKay valittiin yhdeksi apostoleista. Hän oli tuolloin vain 32-vuotias.

Apostolinakin McKay jatkoi koululaitoksen palvelemista. Hän pysyi koulun rehtorina aina vuoteen 1908, jolloin hänelle valittiin seuraaja. Koulun johtokunnassa hän pysyi vuoteen 1922. Utahin yliopiston hallituksessa hän palveli vuodesta 1921 vuoteen 1922.

Myös MAP-kirkon johtotehtävissä McKay keskittyi koulutukseen. Hän toimi kirkon pyhäkoululaitoksen johtavana tarkastaja vuodesta 1918 vuoteen 1934. Tuona aikana McKay järjesti koko Utahin osavaltiossa kirkon seminaarilaitoksen. Seminaarien tarkoituksena on tarjota uskonnonopetusta kirkon nuorille. Utahissa seminaarirakennukset keskitettiin yleensä paikallisten high schoolien viereen – Yhdysvalloissa ei valtion eikä kunnan kouluissa saa opettaa uskontoa. 1920-luvulla McKay siirsi kolme kirkon korkeampaa oppilaitosta, Snow Collegen, Weber State Universityn ja Dixie Collegen, kirkolta Utahin osavaltion omistukseen. Tämä loi koulujen toiminnalle taloudellista vakautta. McKayn johdolla Brigham Youngin yliopisto kehittyi täydeksi yliopistoksi.

Kirkon koulutusohjelman lisäksi McKay kehitti voimaperäisesti myös kirkon lähetystyötä. Hän vieraili useaan otteeseen Euroopassa kehittääkseen täkäläistä lähetystyötä. Puheissaan ja kirjoituksissaan McKay selitti usein, että ”jokainen kirkon jäsen on lähetyssaarnaaja”.

Vuonna 1934 presidentti Heber J. Grant kutsui McKayn palvelemaan ensimmäisen presidenttikunnan toisena neuvonantajana. Tässä asemassa McKay palveli sekä presidentti Grantin että presidentti George Albert Smith aikana vuoteen 1951. Vuonna 1950 hänestä tuli kahdentoista apostolin koorumin presidentti. 9. huhtikuuta 1951 kahdentoista apostolin koorumi valitsi hänet virkaiältään vanhimpana apostolina edesmenneen presidentti Smithin seuraajaksi.

Tullessaan kirkon presidentiksi McKay oli 77 vuoden ikäinen. Hän tuli palvelemaan virassaan 19 vuoden ajan. Tänä aikana kirkon jäsenmäärä kasvoi liki kolmenkertaiseksi, 1,1 miljoonasta 2,8 miljoonaan. Kirkon vaarnojen määrä kasvoi samana aikana 184:stä 500:aan.

McKayn virkakausi ajoittui kylmän sodan vuosiin. Hänen oma asenteensa kommunismiin oli selkeän kielteinen ja jyrkkä. Hän näki kommunismissa kristinuskon kanssa yhteensopimattoman ja vaarallisen filosofian, joka opetti ateismia ja riisti ihmiseltä valinnanvapauden. Kommunistiset maat kielsivät yleensä MAP-kirkon toiminnan (huomattavin poikkeus oli Saksan demokraattinen tasavalta DDR), mikä McKayn mielestä todisti järjestelmän olevan Kristuksen evankeliumin vihollinen.

McKayn presidenttikaudella kirkon asenne mustaihoisten pappeuteen alkoi varovasti lieventyä. Aikaisemmin jokaisen afrikkalaisista sukujuurista epäillyn piti pystyä todistamaan, ettei hänen suonissaan virtaa mustaihoisten verta. McKayn aikana ohjeeksi tuli, että tummaihoisillekin tulee antaa pappeus, elleivät nämä ole todistetusti afrikkalaista syntyperää. Tämä lievennys, vaikkakin erittäin varovainen, teki kirkon lähetystyön helpommaksi rodullisesti sekoittuneilla alueille, kuten Etelä-Amerikassa ja Etelä-Afrikassa. Mustaihoisten ei sallittu saada pappeutta ennen kuin vuonna 1978, presidentti Spencer W. Kimballin aikana.

Toisaalla presidentti McKay johti kirkkoaan myös konservatiivisempaan suuntaan. Vuonna 1961 hän aloitti nk. pappeuden korrelaatio-ohjelman, mikä käytännössä tarkoitti seurakunnallisen ja kirkollisen hallinnon entistä tiukempaa sitomista pappeudenhaltijoiden käsiin. Naisten johtamat kirkon järjestöt, ennen muuta Apuyhdistys, jotka aikaisemmin olivat toimineet suhteellisen itsenäisesti, sidottiin nyt tiukasti seurakunnan miespuolisten pappeudenhaltijoiden kontrolliin.

Presidentti McKayn johtama kirkko otti myös tiukasti kantaa 1960-luvulla virinnyttä naisten vapautusliikettä vastaan. Kirkon mukaan naisten vapautusliike asetti Jumalan luoman perhejärjestyksen kyseenalaiseksi ja pyrki horjuttamaan naisen asemaa vaimona ja äitinä. Sen mukaan naisten vapautusliike oli uhka koko perinteiselle yhteiskunnalle.

McKayn aikana vihittiin viisi kirkon temppeliä: 1955 temppeli Bernissä Sveitsissä, 1956 Los Angelesissa Kaliforniassa, 1958 Hamiltonissa Uudessa-Seelannissa ja Lontoossa Isossa-Britanniassa sekä 1964 Oaklandissa Kaliforniassa.

David O. McKay luotsasi alati kansainvälisempää kirkkoaan eri puolille maailmaa ulottuneilla matkoillaan, joita hän teki vielä 90-vuotiaanakin. Tämän jälkeen hänen heikkenevä terveytensä kuitenkin pakotti hänet luopumaan matkoistaan. Koska sekä presidentti McKayn että hänen neuvonantajiensa terveys oli huonolla tolalla, nimitettiin kirkon ensimmäiseen presidenttikuntaan ylimääräisiä neuvonantajia. Presidentti McKay kuoli 96 vuoden ikäisenä 18. tammikuuta 1970.