Danilova
Danilova eli Danila[1] (ven. Дани́лово, Danilovo) on kylä Karjalan tasavallan Karhumäen piirin Tsolmuisin kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Ylä-Uikujoen varrella 55 kilometriä Tsolmuisista pohjoiseen. Kylässä on viisi asukasta (vuonna 2013)[2].
| Danilova Данилово, Danilovo |
|
|---|---|
  Danilova |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjä |
| Tasavalta | Karjalan tasavalta |
| Piiri | Karhumäen piiri |
| Kunta | Tsolmuinen |
| Hallinto | |
| – Asutustyyppi | kylä |
| Väkiluku (2013) | 5 |
Kylä on saanut alkunsa vuonna 1694 perustetusta Uikujoen vanhauskoisyhteisöstä, jota kutsuttiin perustajansa Daniil Vikulinin mukaan myös Danilovan luostariksi. Viranomaiset hävittivät yhteisön 1850-luvulla.[3]
1800- ja 1900-lukujen vaihteessa seudun kylät muodostivat Aunuksen kuvernementin Poventsan kihlakuntaan kuuluneen Danilovan volostin eli kunnan, joka jakautui Danilovan, Tsolmuisin ja Vidlozeron kyläkuntiin[4]. Se rajoittui pohjoisessa Poventsan kihlakunnan Petrovski Jamin ja etelässä Rimoilan volosteihin, luoteessa Poventsan kaupunkiin, kaakossa Puudožin kihlakunnan Vodlajärven volostiin, koillisessa Arkangelin lääniin ja lännessä Ääniseen[5]. Vuonna 1905 volostissa oli 39 kylää ja 2 153 asukasta. Danilovan kylässä oli 25 taloa, kirkko, koulu ja 143 asukasta.[4]
Neuvostoaikana perustettiin aluksi Poventsan ja sittemmin Karhumäen piiriin kuulunut Danilovan kyläneuvosto. Vuonna 1933 sen 18 asutuksessa oli 932 asukasta, joista 684 oli venäläisiä, 234 suomalaisia ja 14 karjalaisia.[6][7] Suomalaiset olivat Sergijevon ja Železnojen metsätyöläisasutuksiin sijoitettuja rajaloikkareita[8]. Myöhemmin Danilovan kyläneuvoston keskus siirrettiin Ogorelyšin taajamaan. Vuonna 1987 alueella oli 600 asukasta.[9]
Danilovan kylällä on historiallisen asutuksen status. Sen rakennusmuistomerkkejä ovat 1800-luvun puolivälissä pystytetty kirkko ja kaksi vanhaa asuintaloa. Historiallisiin kohteisiin kuuluvat Uikujoen luostariyhteisön sijaintipaikka, luostarin lampi ja lähde.[10]
Lähteet
muokkaa- ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 48. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2 Teoksen verkkoversio (viitattu 14.8.2015).
- ↑ Tšislennost naselenija v razreze selskih naseljonnyh punktov Respubliki Karelija po sostojaniju na 1 janvarja 2013 goda webcitation.org. Viitattu 18.8.2015. (venäjäksi)
- ↑ Karelija: entsiklopedija. Tom 1, s. 234. Petrozavodsk: PetroPress, 2007. ISBN 978-58430-0123-0
- ↑ a b Spisok naseljonnyh mest Olonetskoi gubernii po svedenijam za 1905 god, s. 270–273. Petrozavodsk: Olonetski gubernski statistitšeski komitet, 1907.
- ↑ Karelija: entsiklopedija. Tom 2, s. 313. Petrozavodsk: Petropress, 2009. ISBN 978-5-8430-0125-4
- ↑ Karjalan ASNT:n asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1926 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 38. Petroskoi: KASNT:n tilastohallinto, 1928.
- ↑ Karjalan Autonominen Sosialistinen Neuvosto-Tasavalta: Asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1933 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 25–26. Petroskoi: KASNT:n KTLH, Sojusorgutshet, 1935.
- ↑ Takala, Irina: Finny v Karelii i v Rossii academia.edu. Viitattu 18.8.2015. (venäjäksi)
- ↑ Yrityspalvelu Karelski: Karjalan tasavalta vuonna 1997. Jyväskylä: Yrityspalvelu Karelski, 1997. ISBN 952-90-8324-6
- ↑ Objekty istoriko-kulturnogo nasledija Karelii monuments.karelia.ru. Viitattu 18.8.2015. (venäjäksi)
| Vienan Karjala |
| ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Aunuksen Karjala |
|