Cornelis Vreeswijk

hollantilais-ruotsalainen laulaja

Cornelis Vreeswijk (8. elokuuta 1937 IJmuiden, Velsen12. marraskuuta 1987 Tukholma) oli hollantilaissyntyinen ruotsalainen lauluntekijä ja laulaja.

Cornelis Vreeswijk Yrjö Kukkapuron suunnittelemassa tuolissa vuonna 1967.

Uran alku

muokkaa

Vreeswijkin perhe muutti Alankomaista Ruotsiin Cornelisin ollessa 12-vuotias. Maahanmuuttajapoika halusi oppia ruotsin kielen nopeasti paremmin kuin luokkatoverinsa, jottei häntä voitaisi kiusata.[1] Siten hän opetteli kirjoittamaan hauskoja laulelmia, jotka olivat myös osittain yhteiskuntakriittisiä. 1960-luvun alussa hän alkoi esiintyä opiskelijaklubeilla, ja 1963 häntä kuuli silloin jo tunnettu trubaduuri Fred Åkerström, joka vihjaisi hänestä tutulle kustantajalle. Näin hän sai levyttää ensimmäinen levynsä, Ballader och oförskämdheter (”Balladeja ja hävyttömyyksiä”). Levy nousi heti suosioon, ja painos myytiin loppuun. Kriittisyydestä johtuen levy sai Sveriges Radiossa heti ”pääkallomerkinnän” eli sitä sai esittää radiossa vain hyvin harkitusti. Koko 1960-luku oli Vreeswijkille tuottoisa, ja hän teki sinä aikana 5–6 LP-levyä omilla teksteillään. Hänen suosionsa nousi, mutta samalla hän vietti myrskyisää yksityiselämää. Hän ehti 60-luvulla mennä jo kaksi kertaa naimisiin, ja oli kaiken kaikkiaan neljä kertaa naimisissa. Hän on myös istunut vankilassa rattijuoppoudesta.

Levymyynnillä hän ansaitsi miljoonia, mutta hän oli hyvin antelias luonteeltaan ja täysin numerosokea, joten miljoonat menivät samalla vauhdilla. 1969 hänellä oli 125 000 kruunua verorästejä. Vaikka hän maksoi niitä aina kun sai rahaa, hän ei koko elinaikanaan saanut verovelkojaan täysin maksettua. Hänen kuollessaan rästit olivat yhteensä 700 000 kruunua.

Uran hiipuminen

muokkaa
 
Cornelis Vreeswijkin hauta.

Vreeswijk asui Tukholmassa asuntoveneessä Mälarenin laiturissa, josta oli lyhyt matka Söderin ravintoloihin. Kapakkakierroksilla hän tapasi kaikenlaisia ihmisiä ja tämän värikkään kaartin hän kietoi vähitellen myös laulelmiinsa. Hän oli myös kovin mustasukkainen ja alkoholin vaikutuksesta kiivasluonteinen, joten 1975 hän istui taas useampaan otteeseen vankilassa pahoinpitelystä. Ohessa hän ehti tehdä lisää levytyksiä ja levytti oman tuotantonsa lisäksi myös muitten lauluja. Muun muassa hän teki omat tulkinnat Evert Tauben, Povel Ramelin ja Carl Michael Bellmanin lauluista. Hän esiintyi myös Roskilden laulufestivaaleilla ja teki kiertueen Hollannissa. Hän levytti muutamat levynsä myös hollanniksi, mutta ei saavuttanut siellä koskaan samaa suosiota kuin Ruotsissa. Hänen elämäntyylinsä alkoi vähitellen verottaa terveyttä. Hän oli diabeetikko, ja tämän lisäksi hän sairastui maksasyöpään. Hän kuoli Södersjukhusetissa vain 50-vuotiaana.

Vreeswijk ja Suomi

muokkaa

Suomeksi käännettynä Vreeswijkin tunnetuin teos lienee Fredin esittämä ”Roskisdyykkarin balladi”. Hannu Pelkonen käänsi ja levytti Antero Jakoilan kanssa vuonna 1992 neljätoista Vreeswijkin laulua nimikkeellä Erilainen Erkki – Cornelis Vreeswijkin lauluja. Myös joitakin hänen Vietnamin sodan vastaisia laulujaan käännettiin suomeksi. Hän kävi esiintymässä Helsingissä useaan otteeseen ja tutustui kapakoissa Tapio Rautavaaran tuotantoon. Niistä hän innostui sen verran, että käänsi niitä ruotsiksi (pienellä avulla, hän ei osannut suomea) ja levytti kokonaisen LP-levyn siitä aineistosta nimellä En spjutkastares visor (Keihäänheittäjän lauluja).[2] Kappaleista ainakin ”Halta Eriksson” (”Ontuva Eriksson”) ja ”Farfars halmhatt” (”Isoisän olkihattu”) kipusivat listoille.

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. Cornelis Vreeswijk (1937-1987) Nordics. Viitattu 16.3.2024.
  2. Ann-Christin Antell: Viikon levy Cornelis Vreeswijk: En spjutkastares visor (1980) Musasto. 2013. Viitattu 16.3.2024.

Aiheesta muualla

muokkaa