Chandrayaan-1
Chandrayaan-1 (hindiksi चंद्रयान, sanskriitista chandra 'Kuu', yaan 'alus') oli Intian ensimmäinen kuuluotain. Se laukaistiin 22. lokakuuta 2008 PSVL-kantoraketilla.[1] Luotain siirtyi Maata kiertävältä radalta Kuuta kohti suuntautuvalle radalle 4. marraskuuta 2008[2] ja asettui 8. marraskuuta 2008 Kuuta kiertävälle radalle.[3]
| Chandrayaan-1 | |
|---|---|
 Chandrayaan-1. |
|
| Organisaatio | ISRO |
| Tehtävätyyppi | Kiertolais- ja iskeytymisluotain |
| Kohde | Kuu |
| Laukaisu |
22. lokakuuta 2008 Sriharikota, Intia |
| Laukaisualus | PSLV-XL |
| Kohteessa | 12. marraskuuta 2008 |
| Tehtävän kesto | 31. elokuuta 2009 |
| Massa | 523 kilogrammaa (laukaisupaino 1380 kilogrammaa) |
| Teho | 750 W |
| Aiheesta muualla | |
| Virallinen sivusto | |
| COSPAR ID: | 2008-052A |
Luotain saapui lopulliselle Kuun kiertoradalleen 12. marraskuuta 2008,[4] ja sen oli tarkoitus kiertää Kuuta 100 kilometrin korkeudella kahden vuoden ajan. 14. marraskuuta Kuuta kiertävä Chandrayaan-1-luotain laukaisi kolme tiedelaitetta kuljettavan iskeytymisaluksen (MIP eli Moon Impact Probe) menestyksellisesti Kuun pintaan, jossa se tunkeutui kraatterin pinnan läpi.[5] Luotain toimi kuun kiertoradalla noin yhdeksän kuukautta. Mission toteutus maksoi Intialle 79 miljoonaa dollaria.[6]
Missio
muokkaaLuotain kuvasi korkealaatuisen kolmiulotteisen kartan Kuusta ja tutki Kuun kemiallista koostumusta. Chandrayaan-1 kuljetti satelliittiosan lisäksi mukanaan myös pientä iskeytymisluotainta. Iskeytymisluotain laukaistiin kohti Kuuta Chandrayaan I:n päästyä 100 kilometrin etäisyydelle Kuusta. Vuoden 2009 puolivälissä luotaimen tähtisensori, jonka avulla aluksen asento määritetään, lakkasi toimimasta liian suuren säteilyannoksen takia.[7] Ongelma ei estänyt aluksen toimintaa, mutta sen kiertäminen vaati muiden, epätarkempien asentosensoreiden käyttöä.
Avaruusalus ja sen mittalaitteet
muokkaaAvaruusluotaimen massa oli 1300 kg. Sen kustannukset olivat noin 70 miljoonaa euroa. Intian avaruusjärjestön hanke julkistettiin syyskuussa 2004. Laitteita siihen toimittivat ESA ja NASA.
Siinä olivat seuraavat näkyvän valon, infrapunan ja röntgenalueen instrumentit:
- Terrain Mapping Camera (TMC) on kamera, jonka erottelukyky on 5 metriä.
- Hyper Spectral Imager (HySI) on monitaajuinen kamera
- Lunar Laser Ranging Instrument (LLRI) on laserinstrumentti.
- Moon Impact Probe (MIP) on Kuuhun törmäävä pienoisluotain, törmääjä tai impaktori. Tämä on eräällä tavalla itsenäinen avaruusalus.
- Sub-keV Atom Reflecting Analyzer (SARA) on ESAn toimitus - neutraaliatomi-instrumentti
- Moon Mineralogy Mapper M3 on NASAn toimittama spektrometri
- Near infrared spectrometer SIR-2 on ESAn toimitus, tämä lähi-infrapuna-alueen spektrometri tulee Saksasta
- S-kaistan pienoisSAR-tutka - Miniature Synthetic Aperture Radar eli Mini-SAR on NASAn toimittama.
- Radiation Dose Monitor eli säteilymittari tulee Bulgariasta.
- D/CIXS-instrumentti on ESAn toimittama röntgeninstrumentti ja tulee Englannista ja Suomesta. Se on ESAn SMART-1-kuuluotaimen vastaavan laitteen uusi versio. Suomen osuuden toteutti Helsingin yliopiston observatorion alaisuudessa Oxford International Analytical-yhtiö.
Toiminnan ennenaikainen loppu
muokkaa29. elokuuta 2009 ISRO ilmoitti menettäneensä yhteyden luotaimeen.[8][9][10] Intian ensimmäinen kuuluotain toimi vajaan vuoden ajan, joka on hyvä saavutus muiden avaruusmaiden ensimmäisten kuuluotainten historiaan verrattuna. Missio maksoi Intialle vain 100 miljoonaa dollaria ja luotain ehti toteuttaa 95% tieteellisistä tavoitteistaan.[11] Koska aiemmin yksi luotaimen tiedelaite jo aiemmin lakkasi toimimasta Auringosta saapuneen säteilyn vuoksi, voi koko aluksen suunniteltua lyhyempi toimintaikä olla länsimaiden säteilynkestävän elektroniikan vientikieltojen "ansiota": nykyiset ITAR-säännöt kieltävät jopa intialaisten rakettien käytön länsimaisten tietoliikennesatelliittien laukaisuissa.[12] ISRO ilmoitti syyskuun alussa 2009 ensin, että satelliitin lämpösuunnittelu olisi pettänyt, joka oli 1960-luvulla sekä Yhdysvaltain että Neuvostoliiton avaruusalussuunnittelun ongelmia, ja myöhemmin kertoi pääsyyksi elektroniikkaan tulleet säteilyvauriot.[13] Missio oli kuitenkin toteuttanut 95% tavoitteistaan.[14]
Lähteet
muokkaa- ↑ Intia lähti mukaan kuukilpaan Yle Uutiset. 11.11.2008. Viitattu 7.9.2019.
- ↑ Chandrayaan-1 now in lunar transfer trajectory European Space Agency – ESA. Viitattu 7.9.2019. (englanniksi)
- ↑ Chandrayaan-1 Successfully Enters Lunar Orbit ISRO – Government of India . 8.11.2008 . Viitattu 7.9.2019. (englanniksi)
- ↑ Indian Lunar Probe Starts Remote Sensing Of Moon Moondaily. Viitattu 7.9.2019. (englanniksi)
- ↑ Indian Probe Impacts Moon Moondaily. Viitattu 7.9.2019. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Heat And Radiation Crippled India's Maiden Moon Mission Moondaily. Viitattu 7.9.2019. (englanniksi)
- ↑ New Sunscreen For ISRO's Manned Mission Space Travel. Viitattu 7.9.2019. (englanniksi)
- ↑ Chandrayaan-I Spacecraft Loses Radio Contact ISRO – Government of India. 29.8.2009. Viitattu 7.9.2019. (englanniksi)
- ↑ Intia lopetti kuuluotaimensa etsinnän Yle Uutiset. 30.8.2009. Viitattu 7.9.2019. (englanniksi)
- ↑ India loses Moon satellite links BBC News . 29.8.2009 . Arkistoitu 13.4.2010 . Viitattu 7.9.2019 . (englanniksi)
- ↑ ISRO Aims For Mars Mission By 2013-2015 Mars Daily . Viitattu 7.9.2019. (englanniksi)
- ↑ Satellite Operators Push for ITAR Reform Parabolic Arc . 3.8.2009 . Viitattu 7.9.2019. (englanniksi)
- ↑ Heat And Radiation Crippled India's Maiden Moon Mission Moon Daily . Viitattu 7.9.2019. (englanniksi)
- ↑ 'Heat Stroke' Caused India's Lunar Probe To Fail Tech Space. Viitattu 7.9.2019. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa
- ESA Council give go-ahead to Europe's co-operation with India in Moon mission European Space Agency – ESA. Viitattu 7.9.2019. (englanniksi)
- Moon mineralogy Mapper (M3), Unlocking the Mysteries of the Moon (pdf) NASA – Jet Propulsion Laboratory. Viitattu 7.9.2019. (englanniksi) Tietoa M3-spektrometristä
- Moon Mineralogy Mapper NASA – Jet Propulsion Laboratory. Viitattu 7.9.2019. (englanniksi)
- Chandrayaan News Chandrayaan-sivusto. Viitattu 7.9.2019. (englanniksi)