Champa
Champa oli alun perin hindulais-buddhalainen ja myöhemmin islamilainen kuningaskunta nykyisen Vietnamin keski- ja eteläosissa. Champa mainitaan ensimmäisen kerran kiinalaisissa lähteissä vuonna 192 ja valtakunta kesti itsenäisenä aina 1600-luvulle saakka. Sen alueet jäivät vähitellen Vietnamin haltuun ja heidän alaisensa vasalliruhtinaskuntakin lakkautettiin vuonna 1834.
| Champa |
|
|---|---|
|
|
|
| Valtiomuoto | kuningaskunta |
| Uskonnot |
hindulaisuus buddhalaisuus islam |
| Kielet | chamin kieli, sanskrit |
| Seuraaja(t) | Vietnam |
Historia
muokkaa
Champan varhainen historia tunnetaan lähinnä kiinalaisista lähteistä, sekä joistakin alueelta löydetyistä tekstikaiverruksista. Kiinalaisissa lähteissä Champa mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 192 jälkeen ajanlaskun alun.[1] Champan sanotaan muodostuneen kiinalaisen Han-dynastian hajotessa, jolloin paikallinen kiinalainen virkamies päätti perustaa alueelle oman valtakuntansa.[2] Varhaisia Champan kuninkaita luetellaan kiinalaisissa lähteissä kiinalaisilla nimillä Fan Hsiun, Fan I, Fan Wen, Fan Fo, Fan Hu-ta ja Ti Chen.[1] Ajan kuluessa Champa päätyi kuitenkin intialaisen kulttuurin vaikutusalueen piiriin. Maa jakautui myös vain löyhästi toisiinsa liittyneisiin neljään osaan, Amaravati (Quang Nam), Vijaya (Binh Dinh), Kauthara (Nha Trang) ja Panduranga (Phan Rang). Alueet saivat nimensä Intian eri alueiden mukaan.[2]
Kiinalaisissa lähteissä 400-luvun puolivälissä mainittu kuningas Bhadravarman oli maan hallitsijoista ensimmäinen, jonka nimi tunnetaan sanskritiksi.[1] Bhadravarman yhdisti Champan eri alueet oman valtansa alle[2] ja hänen pääkaupunkinsa sijaitsi hieman nykyisestä Huếsta etelään[1]. Champalla oli tuolloin myös voimakas laivasto, jonka välityksellä käytiin paitsi kauppaa, mutta myös harjoitettiin merirosvoutta. Kiinalaisten sanotaan vallanneen alueen uudelleen vuonna 446, kun he tekivät sotaretken Champaa vastaan kostona Champan Kiinan rannikolle laivastollaan tekemistä ryöstöretkistä. Champa erkani Kiinan vallasta jälleen 500-luvun aikana.[2] Vuoden 529 paikkeilla valtaan noussut kuningas Rudravarman teki epäonnistuneen sotaretken kiinalaisia vastaan ja myöhemmin vuosina 534, 568 ja 572 hän lähetti Kiinaan rauhanomaisempia diplomaattisia lähetystöjä.[1] Sodat kiinalaisia vastaan jatkuivat ajoittain myöhemmin, minkä lisäksi uudeksi uhkatekijäksi muodostui Khmerien valtakunta lännessä. Champan sanotaan myös joutuneen Jaavalta tehtyjen sotaretkien kohteeksi.[2] Champan keskus siirtyi 800-luvun aikana etelämmäs uhatumman pohjoisen Huến seuduilta. Tuolloinen pääkaupunki oli Indrapura Danangin eteläpuolella. Kuningas Indravarman I perusti Champan uuden hallitsijadynastian vuonna 875 ja rakennutti Indrapuraan buddhalaisia pyhättöjä. 1000-luvulla maan pääkaupunkia siirrettiin edelleen etelämmäksi Vijayaan.[1]
Champa kävi pitkään sotia khmerejä ja pohjoisen vietnamilaisia vastaan liittoutuen ajoittain molempien kanssa toista vastaan.[1] Khmerien onnistui valloittaa Champa kuningas Suryavarman II:n johdolla vuonna 1145, mutta vain kaksi vuotta myöhemmin Champan kuningas Jaya Harivarman I:n onnistui karkottaa alueen vallanneet khmerit. Khmerien pääkaupunki Angkor vallattiin ja ryöstettiin vuonna 1177. Khmerit palasivat jälleen myöhemmin ja he hallitsivat maata vuosien 1190 ja 1220 välillä.[2] 1200-luvulla ilmaantui jälleen uusi uhka monolien muodossa. 1280-lukuun mennessä monolit olivat valloittaneet Kiinan ja Vietnamin, minkä jälkeen Kublai-kaani vaati Champan hallitsijoita hyväksymään mongolien suojeluksen ja vasalliuden. Kun vaatimuksiin ei suostuttu, seurasi sotapäällikkö Sügetü sotaretki Champaan. Mongolit valtasivat pääkaupunki Vijayan, mutta kuningas Indravarman pakeni seuraajineen maan vuoristoon, josta käsin he tekivät iskuja mongoleja vastaan. Lopulta vuonna 1284 Sügetü päätti lähteä joukkoineen alueelta saatuaan Champan kuninkaalta vakuutteluja tämän kuuliaisuudesta. 1300-luvun alussa Champan kuningas Jaya Simhavarma nai Vietnamin keisarin siskon, mutta kuninkaan kuoltua vuonna 1307 sodat vietnamilaisia vastaan jatkuivat.[1] Jatkuva sodankäynti heikensi Champaa ja 1400-luvulla se pieneni vähitellen pelkäksi tynkävaltioksi.[2]
Aluemenetyksistään huolimatta Champa vaurastui meriteitse kulkeneen kaupan avulla. Champan satamiin saapui kauppalaivoja aina Jaavalta ja Japanista saakka, sekä Euroopan maista esimerkiksi Alankomaista ja Espanjasta. Champalaiset kauppiaat purjehtivat puolestaan satamiin esimerkiksi Siamissa, Manilassa, Johoressa ja Makassarissa. Meriteitse oli saapunut myös islam, joka alkoi saada vaikutusvaltaa hindulaisuuden kustannuksella. Vuonna 1676 Champa hallitsi enää Pandurangan aluetta ja sen kuninkaan mainitaan kääntyneen islamiin. Kuninkaan nimeä ei tiedetä, mutta hänestä käytettiin malaijilaista titteliä Paduka Seri Sultan. Vietnamilaiset valtasivat Champan viimeisen sataman vuonna 1692, mutta kapinallisten onnistui vielä palauttaa itsenäisyytensä vietnamilaisten vasallivaltiona seuraavana vuonna. Vuonna 1697 vietnamilaiset perustivat alueelle Bình Thuậnin prefektuurin ja Champa jäi käytännössä ilman valtaa. Champan kuninkaalla oli enää joitakin oikeudellisia velvoitteita etnisten champojen välisissä kiistoissa. Monet olivat kuitenkin jo paenneet esimerkiksi Kambodžaan ja alueelle saapui yhä lisää vietnamilaisia siirtolaisia. Tây Sơnin kapinalliset liittoutuivat Champan kuninkaiden kanssa 1700-luvun jälkipuoliskolla ja Vietnamin hallitsija Minh Mạng hankkiutui eroon koko tynkäkuningaskunnasta Lê Văn Khôin johtaman kapinan kukistamisen jälkeen vuonna 1834. Entisestä Champasta tehtiin tavallinen hallinnollinen alue.[3]
Kulttuuri
muokkaa
Champan varhaisen historian aikana alueella vaikuttivat etenkin intialaisina kulttuurivaikutteina saapuneet hindulaisuus ja mahayana-buddhalaisuus.[1] Meriteitse saapui myös islam, jonka merkitys kasvoi etenkin Champan loppuvaiheiden aikana tynkäkuningaskunnassa. Lopulta suuri osa Champan väestöstä oli kääntynyt sunnalaiseen islamiin, mutta uskontoon sekoittuivat myös vanhemmat uskonnolliset perinteet. Vietnamilaisten levittäytyessä Champaan monet chamit pakenivat nykyiseen Kambodžaan.[3]
Champan hindulais-buddhalaisen kauden aikana rakennettiin useita temppeleitä, joista osa on sittemmin tuhoutunut sään ja sotien vaikutuksesta. Nykypäiviin saakka on säilynyt kuitenkin useita kymmeniä Champan temppelejä. Chamien temppelit ovat tyypillisesti suhteellisen pieniä ja ne rakennettiin tiilistä. Laajin säilynyt temppelikokonaisuus on nykyisen Keski-Vietnamin Mỹ Sơnissa. Temppelien ulkoseinät koristeltiin reliefein, jotka esittävät esimerkiksi kasviornamentteja, nymfejä, rukoilijoita ja muita aiheita. Samaan tapaan koristeltiin myös temppelien kalkkikiviset tukipaalut, joita koristavat esimerkiksi intialaisaiheiset apsarat, hamsat ja makarat. Hindulaisten aiheiden ohella käytettiin buddhalaisia aiheita, joita on säilynyt esimerkiksi Đông Dươngissa.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h i j Marja-Leena Heikkilä Horn ja Jukka O. Miettinen: Kaakkois-Aasia - Historia ja kulttuurit, s. 53-57. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2000. ISBN 951-1-15771-X
- ↑ a b c d e f g Champa Encyclopaedia Britannica. Viitattu 21.1.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Ben Kiernan: Viêt Nam : a history from earliest times to the present, s. 236-237, 239-240, 278-279. Oxford University Press, 2017. ISBN 9780190627294 (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Champa Wikimedia Commonsissa