Brunhilde (Austrasia)
Brunhilde (noin 534–613), myös Brunhild, Brunhilda, Brunechildis tai Brunehaut, oli Austrasian kuningatar. Hän oli usean vuosikymmenen ajan frankkien valtakunnan vaikutusvaltaisin hahmo.[1] Hän muun muassa kävi kirjeenvaihtoa paavi Gregorius Suuren kanssa.
| Brunhilde | |
|---|---|
 | |
| Austrasian kuningatar | |
| Valtakausi | 567–613 |
| Syntynyt |
n. 534 Toledo |
| Kuollut |
613 Renève |
| Puoliso |
Sigebert I Merovek |
| Lapset |
Ingund Klodosinda Kildebert II |
| Isä | Atanagild |
| Äiti | Goiswintha |
| Uskonto | Katolisuus |
Brunhilde oli visigoottien kuninkaan Atanagildin tytär ja meni vuonna 567 naimisiin Austrasian merovingikuninkaan Sigebert I:n kanssa. Naimisiin mennessään Brunhilde luopui areiolaisuudesta ja kääntyi katoliseen uskoon.[1]
Brunhilden sisar Galsvinta meni pian tämän jälkeen naimisiin Sigebertin veljen, Neustrian kuninkaan Kilperik I:n kanssa. Ennen avioliittoa Kilperikin oli luovuttava useista jalkavaimoistaan. Gregorius Toursilainen kuitenkin kirjoittaa, että Kilperik ei lakannut rakastamasta aiempaa vaimoaan Fredegundaa, mistä nousi skandaali.[2] Skandaalin paljastuttua Galsvinta halusi palata aarteineen kotimaahansa, jolloin Kilperik murhautti hänet. Tämän jälkeen Kilperik meni uudelleen naimisiin Fredegundan kanssa.[3]
Sisarensa murhasta raivostunut Brunhilde yllytti miehensä sotaan Kilperikiä vastaan. Sigebert oli jo lähellä lopullista voittoa, kun salamurhaajat onnistuivat vuonna 575 surmaamaan hänet. Brunhilde joutui vangiksi, mutta hänen sallittiin kuitenkin myöhemmin palata Metziin, jossa hänen ja Sigebertin ainoa poika, nuori Kildebert II oli julistettu Austrasian uudeksi kuninkaaksi. Brunhilde hallitsi tämän jälkeen Austrasiaa poikansa nimissä.[4] Kildebert II kuoli vuonna 595, jonka jälkeen Brunhilde yritti pitää vallan itsellään pyrkimällä Kildebertin pojan Teodebert II:n holhoojaksi. Tässä tavoitteessaan Brunhilde epäonnistui ja nosti Teodebertin kilpailijaksi tämän veljen Teoderik II:n. Vuonna 612 Teodebert syrjäytettiin, mutta Teoderik kuoli jo seuraavana vuonna, ja Brunhilde yritti vuorostaan nostaa alaikäisen Sigebert II:n valtaistuimelle.
Austrasian ylimystö oli kuitenkin jo kyllästynyt vallanhimoiseen Brunhildeen, ja Pipin Vanhemman johdolla he pyysivät apuun Neustrian kuninkaan Klotar II:n, Fredegundan ja Kilperikin pojan [5]. Brunhilde ei saanut riittävästi joukkoja tuekseen ja joutui pakenemaan Burgundiin, missä hänet pian luovutettiin Klotarille. Syksyllä vuonna 613 lähes 80-vuotiasta Brunhildea kidutettiin kolmen päivän ajan ja hänet surmattiin lopulta julmasti raahaamalla häntä villihevosen perässä[1].
Tärkein lähde kuningatar Brunhildesta on Gregorius Toursilaisen kirjoittama kronikka, joka kuitenkin päättyy hänen kuolemaansa vuonna 863. Tämän jälkeen tärkein lähde Brunhildesta on niin kutsuttu Fredegariuksen kronikka, joka kirjoitettiin 700-luvun puolivälin jälkeen. Siinä missä Gregorius suosi kirjoituksissaan Austrasian hallitsijoita, Fredegarius taas suosi Neustrian hallitsijoita, minkä vuoksi Brunehilde kuvataan hyvin negatiivisesti hänen viimeisinä elinvuosinaan.[6]
Kuvagalleria
muokkaa-
Sigebertin ja Brunhilden häät. 1400-luvulla julkaistun käsikirjoituksen kuvitusta. -
Brunhilden kuolema. Grandes Chroniques de France de Charles V -käsikirjoituksen kuvitusta, noin1375–1380 -
Brunhilden kuolema.
Lähteet
muokkaa- Risto Kari: Historian ABC – Kaikkien aikojen valtiot. Osa 2. Kustannusosakeyhtiö Tammi 2001. ISBN 951-31-1094-x.
- Heikki Kirkinen: Otavan suuri maailmanhistoria. Osa 7. Kustannusosakeyhtiö Otava 1984. ISBN 951-1-07689-2.
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c Brunhild Encyclopedia Britannic. Viitattu 10.3.2022. (englanniksi)
- ↑ Medieval Sourcebook: Gregory of Tours (539-863): History of the Franks: Book IV, ch. 28 Medieval Sourcebook. Fordham University. Viitattu 9.3.2022.
- ↑ Kari: Historian ABC 2001, s. 31
- ↑ Kirkinen 1984, s. 62
- ↑ Kari: Historian ABC 2001, s. 32
- ↑ Aali, Heta: Interpreting Merovingian historian Gregory of Tours in early nineteenth-century France, 2014, 15. vsk, nro 1. Mirator.