Brittiläinen Länsi-Afrikka

Brittiläinen Länsi-Afrikka tarkoittaa Britannian siirtomaita Länsi-Afrikassa siirtomaavallan aikana, joko yleisessä maantieteellisessä merkityksessä tai tarkemmin niitä maita, jotka käsittivät virallisen koloniaalisen siirtomaavaltiokokonaisuuden. Yhdistynyt kuningaskunta hallitsi eri osia näistä alueista tai kokonaan 1780-luvulta aina 1960-luvulle asti, jolloin ne itsenäistyivät ja jolloin Gambia, Sierra Leone, Ghana sekä Nigeria tulivat omiksi itsenäisiksi valtioiksi.

• 
  Brittiläisen Länsi-Afrikan lippu

Brittiläisen Länsi-Afrikan sijainti

Brittiläisen Länsi-Afrikan toimivalta

Brittiläinen Länsi-Afrikka oli olemassa kahden aikakauden aikana. Ensimmäinen aikakausi alkoi 17. lokakuuta 1821 ja päättyi Brittiläisen Länsi-Afrikan hajottamiseen 13. tammikuuta 1850. Toinen aikakausi alkoi 19. helmikuuta 1866 ja päättyi lopullisesti Brittiläisen Länsi-Afrikan tullessa puretuksi 24. marraskuuta 1888 hallinnollisena kokonaisuutena senaikaisen governor-in-chiefin (verrattavissa arvoltaan kenraalikuvernööriin) alaisuudessa, joka toimi Brittiläisen Länsi-Afrikan pääkaupungissa Freetownissa, Sierra Leonen kruununsiirtomaassa.

Muut siirtomaat, jotka olivat saman toimivallan alla olivat Gambia, Kultarannikko (nykyinen Ghana) sekä Nigeria eteläistä Nigeriaa lukuun ottamatta.

Jälkivaikutus

Brittiläisen Länsi-Afrikan lopullisen purkamisen jälkeenkin Brittiläisen Länsi-Afrikan punta oli käytössä koko alueella vuosien 1907 ja 1962 välillä.

Vuonna 1954 Kultarannikko sai luvan itsehallintoon Britannialta ja vuonna 1957 itsenäistyi Brittiläisen Länsi-Afrikan valtioista ensimmäisenä, nimellä Ghana. Nigeria itsenäistyi vuonna 1960. Sierra Leone oli jo itsehallinnollinen vuoteen 1958 mennessä ja itsenäistyi vuonna 1961. Gambia itsenäistyi Brittiläisen Länsi-Afrikan maista viimeisenä, vuonna 1965.

Katso myös

• Lagosin siirtomaa

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Brittiläinen Länsi-Afrikka Wikimedia Commonsissa