Boccia

Boccian juuret ovat Kreikassa, jossa pelaajat heittivät suuria kiviä kiviseen maalitauluun. Siellä oli myös samanlaiseen lajiin liittyviä esineitä ja seinämaalauksia, jotka löydettiin jo vuonna 5200 eKr. Egyptin hautojen kaivauksissa. Lajia pelattiin myös toreilla ja kaduilla keskiajalla, ja sana "boccia" on johdettu italialaisesta merkityksestä kulho.

Boccian pelaaja Pekingin paralympialaisissa 2008.

Sir Francis Drake ja Lord Howard pelasivat yhtä kuuluisimmista boccia-peleistä Plymouthissa Englannissa vuonna 1588. He pelasivat odottaessaan espanjalaisen Armadan saapumista, ja Sir Francis Drake vaati pelin saattamista päätökseen ennen kuin purjehti voittaakseen vihollisen.

Urheilu tuli lopulta laajalle levinneeksi ja se oli alun perin suunniteltu ihmisille, joilla on aivovamma. Sitä pelaavat nyt ihmiset, joilla on minkä tahansa neurologinen vajaatoiminta, joka vaikuttaa heidän motoriseen toimintaansa. Se teki paralympiadebyyttinsä vuonna 1984, kun kisat pidettiin New Yorkissa, Yhdysvalloissa. Kisojen aikana yhteensä 19 urheilijaa (10 miestä ja yhdeksän naista) edusti viittä eri maata (Kanada, Tanska, Iso-Britannia, Portugali ja Yhdysvallat).

Suomen CP-liitto on järjestänyt boccian SM-kilpailuja, joihin osallistuminen edellyttää vähintään 10 prosentin invaliditeettiä. Boccian viralliset sisä- ja ulkokenttien SM kilpailut järjestää Suomen paralympiakomitea/Boccian lajijaosto, ja niissä pelataan luokissa 2-4. Parabocciassa pelataan SM sarja kausittain, kausi alkaa elokuussa ja päättyy toukokuussa. Kaudessa pelataan 4 osakilpailua kouruluokassa *(BC3) ja heittäjäluokassa 1. *( BC1, BC2, BC4 ja BC5). Eniten pisteitä osakilpailuissa saanut voittaa SM tittelin itselleen. Ilman kansallista BISFed luokittelua ei Paraboccian SM sarjaan voi osallistua. Suomessa boccian lajiliittona toimii Suomen Paralympiakomitea ry (Arkistoitu – Internet Archive). Kansainvälisesti laji kuului aiemmin CP-vammaisten urheilujärjestön Cerebral Palsy International Sports and Recreation Associationin (CPISRA) alaisuuteen. Vuoden 2013 alussa boccian kansainvälinen lajiliitto Boccia International Sports Federation (BISFed) aloitti toimintansa. Laji on kuulunut paralympialaisten ohjelmaan vuodesta 1984.

*Kansainvälinen luokitus, BC = Boccia Class

Toisinaan bocciaa pidetään italialaisperäisenä lajina, mikä johtuu nimisekaannuksesta: italian bocce on kuulapeleihin yleensä viittaava sana, jolla tarkoitetaan erityisesti Italian kahta kansallista kuulapeliä, nimiltään volo ja raffa. Jälkimmäisestä tosin näkyy eri yhteyksissä käytettävän nimitystä boccia, mutta kyseessä on täysin eri peli.

Pelivälineet ja kenttä

Bocciassa kilpaillaan kansainvälisellä tasolla ainoastaan sisäkentillä vaikeavammaisten luokissa paralympialaisissa sekä MM- ja EM-kilpailuissa. Suomessa lajia kutsutaan nimellä Paraboccia. Lievempivammaisten osalta bocciassa kilpaillaan sisä- että ulkokentillä Suomessa sekä sisäkentillä Pohjoismaiden mestaruuskilpailuissa.

Kansainväliset mm. Paralympialaisissa käytetyt Boccia säännöt eroavat hieman kansallisista, invalidi- ja eläkeläisyhdistysten käyttämistä, boccia säännöistä. Pohjoismaiden mestaruuskisat (PM) pelataan myös kansainvälisillä säännöillä.

Bocciapallojen ympärysmitta on sääntöjen mukaan 270 mm /- 8 mm (läpimitta on noin 86 mm), ja pallon paino on 275 grammaa ( /- 12 g). Ulkokentillä käytetään kovamuovisia pelipalloja ja sisäkentillä keinonahkaisia tai nahkapäällysteisiä palloja. Maalipallona toimii valkoinen pallo.

Toinen joukkueista pelaa punaisilla, toinen sinisillä palloilla. Henkilöt, jotka eivät kykene heittämään palloa, voivat käyttää vierittämisessä hyväkseen jalkoja tai kourua. Kourua käyttää avustaja pelaajan ohjeiden mukaisesti.

Boccia sisäkenttä.

Kentän leveys on kansainvälisissä säännöissä 6 x 12,5 m. Kenttä jakaantuu kolmeen alueeseen sekä rangaistusheittoruutuun.

• Heittoalue, joka koostuu kuudesta 1 x 2,5 m:n heittoruudusta

• Välialue*, jonka yli maalipallo on heitettävä ja /
• Pelikenttä, 6 x 10 m.
• Rangaistusheittoruutu** 35 x 35 cm (kansainvälisissä säännöissä käytössä)

*Väli- ja maalialueen erottaa toisistaan v:n muotoinen raja, joka kentän keskiviivalla on 1,5 metrin ja sivurajoilla 3 metrin päässä heittoalueesta.

**Sijoittuu 5 m. päässä takarajasta sekä 3 m. sivurajasta.

Pelin kulku

Pelissä pyritään saamaan mahdollisimman monta omaa palloa maalipallon lähelle, lähemmäksi kuin vastustajan paras pallo.

Aloittajaksi arvottu joukkue, pelaa aina punaisilla, heittää maalipallon maalialueelle sekä myös ensimmäisen pallonsa. Tästä eteenpäin heittovuorossa on se, jonka lähin pallo ei ole lähinnä maalipalloa.

Pallot heitetään kentän toisessa päässä heittoalueella olevista ruuduista. Kullakin pelaajalla on erän aikana oma ruutunsa, josta hän heittää ja josta hän pääsääntoisesti ei erän aikana saa poistua. Ns. henkilökohtaisessa pelissä (=joukkueessa vain yksi pelaaja) kummallakin pelaajalla on kuusi palloa, kun taas joukkuepeleissä kullakin pelaajalla on kaksi palloa. Kierroksia pelataan parikilpailussa (2 2) neljä, muissa pelimuodoissa kuusi.

Lähteet

1. Kansallinen lajiliitto, Suomen Paralympiakomitea
2. Kansalliset bocciasivut
3. Kansainvälinen lajiliitto, BISFed
4. Kansainvälinen luokittelu
5. Boccin kansainväliset sekä kotimaiset säännöt