Blue Note Records

yhdysvaltalainen levy-yhtiö

Blue Note on jazzmusiikkiin erikoistunut levy-yhtiö, joka perustettiin vuonna 1939 ja jota yhtiökumppanukset, musiikkituottaja Alfred Lion ja valokuvaaja, toimitusjohtaja Francis Wolff, johtivat vuosien ajan. Blue Note on tunnetuin lukuisista hard bop -jazztyylin levyjen julkaisuista. Sitä pidetään 1900-luvun tunnetuimpana jazzia julkaisseista levy-yhtiöistä: sille oli ominaista laatu, tyyli ja ajan paras musiikki. Juuri Lionin ja Wolffin aika oli yhtiön kultakautta.[1]

Blue Note Records
Emoyhtiö Universal Music Group
Perustettu 1939
Perustajat Alfred Lion, Max Margulis, Francis Wolff
Tyylilajit jazz
Kotimaa Yhdysvallat
Sijainti Los Angeles, Kalifornia
Kotisivu

Nykyisin se on osa EMI-yhtiöitä. Tammikuussa 2012 levy-yhtiön uudeksi johtajaksi nimettiin Don Was.

Blue Notelle ovat levyttäneet muun muassa Horace Silver, Jimmy Smith ja Art Blakey. Suomalaisista jazzyhtyeistä levymerkille ovat päässeet U-Street All Stars, SlowHill, Trio Töykeät, Anna-Mari Kähärä ja Dallapé.

Wolff kuvasi yhtiön levyjen kannet viidentoista vuoden ajan, ja näistä kuvista syntyi paitsi Wolffin taidon, myös muusikkojen nimien ansiosta modernin jazzin kuvakieli. Wolffin kuvia oli talvella 2009–2010 esillä Berliinin juutalaismuseossa. Näyttelyyn liittyy kirja Blue Note Photography (kustantaja Jazzprezzo).[1]

Nimi Blue Note viittaa mollipentatoniseen blues-asteikkoon, jossa on vähennetty kvintti. Blue note eli sininen sävel on mikrointervalli, joka sijaitsee molli- ja duurinuotin välissä, esimerkiksi 5b ja 5, jolloin intervalli jää normaalissa virityksessä tasavireisen soittimen ulottumattomiin. Poikkeuksena kitara, jolla blue note voidaan soittaa kieltä venyttämällä, blue note -nuottien kohdalla.[2]

Lähteet

muokkaa
  1. a b Harri Uusitorppa: Francis Wolffin valokuvat loivat pohjan modernin jazzin kuvakielelle. HEosingin sanomat, 28.12.2009, s. C1.
  2. Ville-Pekka Pulkkinen, Jazz ja improvisoinnin opettaminen koulusoittimilla

Aiheesta muualla

muokkaa