Berylliumsulfaatti
Berylliumsulfaatti (BeSO4) on beryllium- ja sulfaatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään muiden berylliumyhdisteiden valmistukseen.
| Berylliumsulfaatti | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | BeSO4 |
| Moolimassa | 105,08 |
| Ulkomuoto | Valkoinen kiteinen aine |
| Sulamispiste | 580 °C (hajoaa)[1] |
| Tiheys | 2,5 g/cm3[2] |
| Liukoisuus veteen | 413 g/l (25 °C)[2] |
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö
muokkaaHuoneenlämpötilassa berylliumsulfaatti on valkoista kiteistä ja hygroskooppista ainetta. Yhdisteen alkeiskoppi on tetragonaalinen. Kidevedettömän yhdisteen lisäksi tunnetaan kidevedelliset di-, ja tetrahydraatit (BeSO4·2H2O ja BeSO4·4H2O). Kidevesi poistuu rakenteesta kuumennettaessa. Berylliumsulfaatti liukenee hyvin veteen. Kuumennettaessa yhdiste hajoaa berylliumoksidiksi ja rikkitrioksidiksi.[1][4][5][6] Berylliumsulfaatti on myrkyllistä ja karsinogeenista[7].
Berylliumsulfaattia valmistetaan berylliumoksidin tai -hydroksidin ja rikkihapon välisellä reaktiolla.[4][5]
- BeO H2SO4 → BeSO4 H2O
- Be(OH)2 H2SO4 → BeSO4 2 H2O
Berylliumsulfaattia käytetään pääasiassa berylliumoksidin valmistamiseen.[4][5]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 1051. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 30.7.2022). (englanniksi)
- ↑ a b William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–51. (39th Edition) CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 30.7.2022). (englanniksi)
- ↑ Beryllium sulfate tetrahydrate (Berylliumsulfaattitetrahydraatti) Käyttöturvallisuustiedote. 28.8.2023. Sigma-Aldrich / Merck. Viitattu 31.12.2023.
- ↑ a b c Donald J. Kaczynski:Beryllium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2011.
- ↑ a b c Mark Svilar, Gary Schuster, Terence Civic, Phillip Sabey, Edgar Vidal, Stephen Freeman, Günter Petzow, Fritz Aldinger, Sigurd Jönsson, Peter Welge, Vera Kampen, Thomas Mensing & Thomas Brüning:Beryllium and Beryllium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2013.
- ↑ Pradyot Patnaik: Handbook of inorganic chemicals, s. 106-107. McGraw-Hill Professional, 2002. ISBN 9780070494398 (englanniksi)
- ↑ Berylliumsulfaatin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 30.7.2022