Baijerin Isabella

Isabelle von Bayern
Ranskan kuningatar
Valtakausi	17. heinäkuuta 1385 – 21. lokakuuta 1422
Kruunajaiset	23. elokuuta 1389
Syntynyt	noin 1370
Kuollut	1435 (64–65 vuotta); Pariisi
Puoliso	Kaarle VI
Lapset	Charles ; Jeanne; Isabelle; Jeanne; Charles; Marie; Michelle; Louis; Jean; Catherine; Kaarle VII ; Philippe
Suku	Wittelsbach
Isä	Stefan III
Äiti	Taddea Visconti
Uskonto	roomalaiskatolilaisuus

Isabelle von Bayern (ransk. Élisabeth de Bavière, Isabeau de Bavière; saks. Elisabeth von Bayern); (1371 – syyskuu 1435 Pariisi, Ranskan kuningaskunta) oli saksalainen herttuatar, Kaarle VI:n puolisona Ranskan kuningatar vuosina 1385–1422, joka toimi käytännössä maan hallitsijana miehensä ajoittaisen mielisairauden aikoina vuoden 1392 jälkeen.^[1]

Suku

Isabelle oli Baijeri-Ingolstadtin herttua Stefan III:n (saks. Stephan der Kneißl, 1337–1413) ja tämän ensimmäisen puolison, milanolaiseen hallitsijasukuun kuuluneen Taddea Viscontin (1351–1381) tytär. Hänen vanhempi veljensä oli Baijerin herttua Ludvig VII Parrakas (saks. Ludwig der Bärtige, n. 1368–1447), joka vietti useita vuosia Ranskassa. Hän kuului Wittelsbachin sukuun.

Kuningatar

Isabelle avioitui Kaarle VI:n kanssa vuonna 1385. Kaarlen mielisairaus ilmeni ensimmäisiä kertoja vuonna 1392. Isabelle yritti hakea miehelleen apua sekä lääketieteellisin että hengellisin keinoin. Heille syntyi ainakin kuusi lasta vuosina 1393–1403. Kuninkaan sairausjaksojen pahentuessa tämä ei enää tuntenut vaimoaan. Isabelle haki lohtua muista miehistä, ensin langostaan Orléansin herttua Louis I:stä ja tämän murhan jälkeen Burgundin herttua Juhanasta. Burgundin herttua Juhana I Peloton liittoutui ensin Isabellen kanssa tämän poikaa Kaarlea vastaan, mutta siirtyi Kaarlen puolelle Isabelleä ja englantilaisia vastaan.^[1]

Hänen vaikuttavin poliittinen tekonsa oli Troyesin rauhansopimuksen allekirjoittaminen vuonna 1420. Sopimuksen mukaan Ranskan kruununperijäksi tulisi Kaarle VI:n pojan sijasta Englannin Henrik V, joka avioitui Isabellen ja Kaarlen tyttären, Catherine de Valois’n kanssa.^[1]

Kuningatar Isabella ja Kaarle VI tekemässä Troyesin rauhansopimusta. Chroniques de Jean Froissart, n. 1470-1472

Kirjailija Christine de Pisan antaa kirjansa Épîtres du Débat sur le Roman de la Rose uudenvuodenlahjaksi kuningatar Isabellalle. Miniatyyri teoksesta The Book of the Queen (Christine de Pizanin eri teoksia), n. 1410-1414

"Das Goldenes Rössl" (Pienen kultaisen hevosen pyhäkkö) 62 cm ,12 kg pienoisalttari kullattua hopeaa, kultaiset hahmot emaloitu. Isabellan uudenvuodenlahja Kaarle V:lle 1404, joka polvistuu Neitsyt Marian edessä.

Taiteiden suosija

Kuten monet Valois-suvun jäsenet, Isabelle keräsi ja arvosti taidetta. Hän rakasti jalokiviä sekä koruja ja vaikutti ylellisten ronde-bosse tekniikalla tehtyjen esineitten valmistukseen, joka oli kehitetty tuohon aikaan emaloinnilla päällystettyjen kultaesineitten valmistamiseksi. Asiakirjatiedot viittaavat siihen, että hän teki useita näitten pienoisveistosten tilauksia pariisilaisilta kultasepiltä.^[2]

Lähteet

↑ ^a ^b ^c Isabella of Bavaria Encyclopaedia Britannica. Viitattu 27.4.2018.
↑ Authors: Julien Chapuis: Patronage at the Early Valois Courts (1328–1461) | Essay | The Metropolitan Museum of Art | Heilbrunn Timeline of Art History The Met’s Heilbrunn Timeline of Art History. Viitattu 29.9.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Baijerin Isabella Wikimedia Commonsissa

[EB-1] Isabella of Bavaria Encyclopaedia Britannica. Viitattu 27.4.2018.

[2] Authors: Julien Chapuis: Patronage at the Early Valois Courts (1328–1461) | Essay | The Metropolitan Museum of Art | Heilbrunn Timeline of Art History The Met’s Heilbrunn Timeline of Art History. Viitattu 29.9.2024. (englanniksi)

[1]

[2]