Auliot
Auliot (Abutilon) on kasvisuku malvakasvien heimossa. Siihen kuuluu 177 koko maailman trooppisilla ja lämpimillä alueilla alun perin kasvavaa lajia.[1] Aulioiden suvussa on monia koristekasveja. Eräitä lajeja viljellään kuitukasveina Kiinassa.[2]
| Auliot | |
|---|---|
 vaahtera-aulio (Abutilon × hybridum) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Lahko: | Malvales |
| Heimo: | Malvakasvit Malvaceae |
| Alaheimo: | Malvoideae |
| Suku: |
Auliot Abutilon Mill. |
| Katso myös | |
Tuntomerkit
muokkaaAuliot ovat enimmäkseen ainavihantia pensaita.[3] Joidenkin aulioden kukat ovat riippuvia ja niissä on laajentunut verhiö ja kellomainen teriö, jossa on viisi limittäistä terälehteä. Tällaiset kukat ovat sopeutuma lintupölytykseen. Valtaosalla aulioista on kuitenkin enemmän hibiskusten kukkaa muistuttava avoin kukka. Kukan väri on useimmiten keltainen tai oranssi.[3]
Levinneisyys
muokkaaAulioiden suku on levinnyt laajalle lämpimillä alueilla, mutta enemmistö lajeista on peräisin Etelä-Amerikasta. Chilen lauhkeilla alueilla esiintyy ryhmä lajeja, joiden kukat ovat malvanvärisiä ja lehdet karisevia.[3]
Pohjoismaissa ja Suomessa tavataan luonnonvaraisena yksi auliolaji, kelta-aulio (Abutilon theophrasti). Se on harvinainen Kaakkois-Euroopasta ja Aasiasta kotoisin oleva satunnaistulokaskasvi.[4]
Auliolajeja
muokkaa- brasilianaulio (Abutilon darwinii)
- isoaulio (Abutilon grandifolium)
- vaahtera-aulio (Abutilon × hybridum)
- Abutilon indicum
- lyhtyaulio (Abutilon megapotamicum)
- kirjoaulio (Abutilon pictum)
- pitcairninaulio (Abutilon pitcairnense)
- kelta-aulio (”kiinanjuutti”) (Abutilon theophrasti), käytetään myös kuitukasvina
- nukka-aulio (”kiinanjuutti”) (Abutilon vitifolium)
Muutamia auliolajeja käytetään muun muassa huonekasveina.[5]
Auliot viljelykasveina
muokkaaAuliot viihtyvät hyvin vettä läpäisevässä mullassa aurinkoisessa tai puolivarjoisessa paikassa. Multa ei saa päästä kokonaan kuivumaan. Kasveja voi lisätä pistokkaista.[3]
Lähteet
muokkaa- Botanica. The illustrated A–Z of over 10,000 garden plants and how to cultivate them. Köln, 1999. ISBN 3-8290-3068-1.
Viitteet
muokkaa- ↑ Govaerts, R. et al.: Abutilon Mill. Plants of the World Online. 2022. Royal Botanic Gardens, Kew. Viitattu 28.10.2022. (englanniksi)
- ↑ Mabberley, D. J.: The plant-book. A portable dictionary of the vascular plants, second edition, s. 2. UK: Cambridge University Press, 1997. ISBN 0-521-41421-0
- ↑ a b c d Botanica, s. 38.
- ↑ Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos, s. 390. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1
- ↑ Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja nro 363, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7