Arvo Liuskallio
Arvo Alaksander Lindberg myöh. Liuskallio (19. joulukuuta 1886 Merikarvia – 25. kesäkuuta 1954) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajana. Vielä jatkosodassa hän osallistui sotatoimiin joukkueenjohtajana varastokomppaniassa.[1][2]
Perhetausta
muokkaaLindbergin vanhemmat olivat laivuri Frans Lindberg ja Emma Aurora Strandberg. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Sylvi Emilia Böökin kanssa, joka kuoli vuonna 1935. Liuskallio avioitui toisen kerran Ida Salmen kanssa.[1][2]
Opinnot
muokkaaLindberg kävi kansakoulun ja suoritti yksityisesti viidennen luokan Viipurin reaalikoulussa vuonna 1925. Liuskallio suoritti tiedonantokurssin vuonna 1919 ja monttöörikurssin vuonna 1925 sekä kävi Reserviupseerikoulun vuonna 1926.[1][2]
Jääkärikausi
muokkaa
Lindberg työskenteli koneenkäyttäjänä ja perämiehenä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 24. syyskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän kävi konekiväärikurssin Libaussa vuonna 1917 ja samana vuonna järjestetyn erikoiskurssin Polangenissa (pommarikurssi).[1][2]
Suomen sisällissota
muokkaaLindberg astui Suomen armeijan palvelukseen vääpeliksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi 4. Jääkärirykmentin 8. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Raudussa ja rajaseudulla.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
muokkaaLindberg palveli sisällissodan jälkeen 4. Jääkärirykmentissä ja siitä myöhemmin muodostetussa Jääkäripataljoona 4:ssä, josta muodostettiin myöhemmin aluksi Jääkäripataljoona 2 ja edelleen Pohjolan jääkäripataljoona ja lopuksi Kajaanin sissipataljoona. Lindberg siirrettiin 8. syyskuuta 1918 vääpeliksi Vuoristoprikaatin tiedonantokomppaniaan, josta hänet siirrettiin edelleen 10. huhtikuuta 1919 Pohjanmaan jääkäripataljoonaan, missä hän toimi ensin puhelinosaston johtajana ja myöhemmin osaston vääpelinä. Hän osallistui vuonna 1920 heimosotiin kuuluvaan Petsamon retkeen. Lindberg siirrettiin Pohjanmaan jääkäripataljoonasta 1. huhtikuuta 1923 alkaen Hyökkäysvaunurykmenttiin, missä hän toimi tiedonantoupseerina ja oli samalla rykmentin aseupseerina. Seuraavaksi hänet siirrettiin 9. joulukuuta 1926 alkaen nuoremmaksi upseeriksi Savon jääkärirykmentin 9. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 25. toukokuuta 1927 Savon prikaatin 3. pataljoonan 3. komppaniaan.[1][2]
Armeijasta Lindberg erosi 27. helmikuuta 1929. Tosin hänet nimitettiin 1. maaliskuuta 1929 Savon-prikaatin II pataljoonan B-varaston hoitajaksi. Myöhemmin hänet nimitettiin 1. huhtikuuta 1934 alkaen varastonhoitajaksi Napapiirin sotilaspiiriin. Lindberg vaihtoi sukunimensä Liuskallioksi vuonna 1935. Seuraavaksi hänet siirrettiin 1. heinäkuuta 1937 alkaen niin ikään varastonhoitajaksi Lappeenrannan sotilaspiiriin, missä hän toimi 1. luokan varastonhoitajana 27. huhtikuuta 1938 alkaen.[1][2]
Jatkosota
muokkaaLiuskallio osallistui jatkosotaan joukkueenjohtajana 17. Ampumatarvikevarastokomppaniassa osallistuen sotatoimiin Kiestingissä. Varastokomppaniasta hänet siirrettiin myöhemmin Jalkaväenkoulutuskeskus 15:een, josta hänet kotiutettiin vuonna 1942. Myöhemmin hän työskenteli kalastajana ja Henkivakuutusyhtiö Kalevan asiamiehenä.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
     |
|
Lähteet
muokkaa- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.