Wikipedia

Apokryfiset kirjat

juutalaisia ja alkukristillisiä kirjoituksia, jotka on jätetty Raamatun ulkopuolelle
Tämä artikkeli käsittelee apokryfistä kirjallisuutta yleensä. Raamatun apokryfikirjoista, katso deuterokanoniset kirjat.

Apokryfiset kirjat eli apokryfikirjat tai apokryfit ovat juutalaisia tai alkukristillisiä kirjoituksia, jotka on jätetty kaanonin eli ohjeellisen tekstikokoelman ulkopuolelle. Juutalaisuudessa kanonisoitu tekstikokoelma on heprealainen raamattu Tanak ja kristinuskossa Raamattu. Apokryfisiä kirjoja on eri tekstikokoelmissa vaihtelevasti eri aikoina ja eri kirkkokunnissa.[1] Apokryfinen (m.kreik. ἀπόκρυφος, apokryfos) tarkoittaa ”kätketty”.[2] Nimitys juontuu siitä, ettei apokryfisiä kirjoja yleensä luettu kristillisissä jumalanpalveluksissa, vaikka ne olivat saatavilla.

Juutalaisuudessa apokryfisiä ovat kaikki tekstit, jotka eivät kuulu Tanakiin. Kristinuskon apokryfikirjoista puhuttaessa Vanhan ja Uuden testamentin apokryfikirjojen välillä on tehtävä selvä ero. Vanhan testamentin apokryfikirjat eli niin kutsutut deuterokanoniset kirjat ovat osa Raamattua, tosin varsinkaan protestanttisessa kristillisyydessä niitä ei tunnusteta muiden Raamatun kirjojen arvoisiksi.[2] Sen sijaan Uuden testamentin apokryfeillä ei milloinkaan ole ollut laajasti tunnustettua asemaa kristinuskon piirissä.

Katolinen kirkko nimittää apokryfisiksi pelkästään Raamatun kaanonin ulkopuolisia kirjoja. Niitä kirjoja, jotka kuuluvat kristilliseen Raamattuun, se nimittää deuterokanonisiksi kirjoiksi.

Vanhan testamentin apokryfit ja pseudepigrafit

muokkaa

Toisen temppelin aikana juutalaisissa piireissä laadittiin useita tekstejä, jotka eivät päätyneet Vanhan testamentin kaanoniin. Ajallisesti ne sijoittuvat Vanhan ja Uuden testamentin väliseen aikaan. Kirjoitukset voidaan jakaa kahteen osaan. Osa kirjoista, niin sanotut deuterokanoniset kirjat eli (Vanhan testamentin) apokryfikirjat, ovat sellaisia, jotka jotkut kirkkokunnat lukevat tai ovat lukeneet osaksi Vanhaa testamenttia. Osa kirjoista on puolestaan juutalaista uskonnollista kirjallisuutta; niillä ei ole koskaan ollut tunnustettua asemaa. Näistä käytetään puolestaan nimitystä (Vanhan testamentin) pseudepigrafiset kirjat.

Deuterokanoniset kirjat

muokkaa
Pääartikkeli: Deuterokanoniset kirjat

Deuterokanoniset kirjat ovat Vanhan testamentin apokryfisiä kirjoja, jotka luokitellaan katolisessa ja ortodoksisessa perinteessä osaksi Raamatun kaanonia, mutta protestanttisissa kirkoissa apokryfiksiksi. Deuterokanonisiksi katsotaan kirjat, jotka ovat mukana juutalaisen Raamatun vanhimmassa kreikankielisessä käännöksessä, mutta eivät juutalaisten nykyisin käyttämässä raamatussa eli Tanakhissa. Kun Tanakhin kokoonpano ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla lopullisesti vakiintui, nämä kirjat jätettiin siitä pois, koska uskottiin, ettei profeettoja ollut esiintynyt enää Artakserkses II:n ajan jälkeen.[3] Deuterokanonisilla kirjoilla on kuitenkin aina, myös protestanttisuudessa, ollut tunnustetumpi asema kuin Uuden testamentin apokryfeillä.

Hieronymus, joka laati Raamatun latinankielisen käännöksen, Vulgatan, piti näitä kirjoja toissijaisina eli deuterokanonisina, mutta otti ne kuitenkin mukaan käännökseensä erottamatta niitä omaksi ryhmäkseen.[3] Katolinen kirkko vahvisti lopullisesti Trenton kirkollis­kokouksessa vuonna 1546, että niillä on sama ohjeellinen arvo kuin muillakin Raamatun kirjoilla.[4]

Protestanttisen suuntauksen reformoidut kirkot käyttävät apokryfisiä kirjoja tuskin lainkaan. Sen sijaan luterilaiset seuraavat Martti Lutherin neuvoa ja pitävät niitä hyödyllisinä, mutta eivät kanonisten kirjojen veroisina. Luther sijoitti apokryfiset kirjat Vanhan testamentin muiden kirjojen jälkeen otsikolla ”Apokryfit. Toisin sanoen kirjat, joita ei tule pitää Pyhien Kirjoitusten vertaisina mutta jotka silti ovat hyödyllisiä ja hyviä lukea.” Niillä on Lutherin mukaan oma merkityksensä kirkossa ja Raamatussa, vaikkei niitä ole otettu juutalaisten hepreankieliseen raamattuun.[5]

Katolisen kirkon hyväksymät deuterokanoniset kirjat

muokkaa

Vanhan testamentin apokryfikirjoja, jotka katolinen kirkko ja ortodoksinen kirkko ovat hyväksyneet deuterokanonisiksi, ovat seuraavat. Ne sisältyvät myös apokryfisten kirjojen osastoon Lutherin Raamatussa ja sen mukaisesti muun muassa niissä suomenkielisissä painoksissa, joissa ne ovat mukana,[6] sekä myös englanninkieliseen King James Bibleen.

Vulgata Clementinassa erillisenä liitteenä julkaistut kirjat

muokkaa

Seuraavat kirjat on Vulgata Clementinassa sijoitettu erilliseksi liitteeksi. Ne sisältyvät myös King James Bibleen,[8] mutta Lutherin Raamatussa näistä on mukana vain Manassen rukous. Ortodoksisessa Raamatussa Kreikkalainen Esran kirja on nimellä Ensimmäinen Esran kirja. Lisäksi kirkko lukee kanoniseksi manassen rukouksen (osana Oodien kirjaa).

Ortodoksisen kirkon lisäksi käyttämät deuterokanoniset kirjat

muokkaa

Ortodoksinen kirkko käyttää katolisten deuterokanonisten kirjojen lisäksi myös seuraavia Septuagintaan kuuluvia kirjoja:

Muita apokryfikirjoja

muokkaa

Muutamat kirkkokunnat lukevat tai ovat lukeneet Raamattuun kuuluviksi myös seuraavat kirjat. Näitä ei ole Vulgatassa, Septuagintassa eikä Lutherin Raamatussa tai esimerkiksi King James Biblessä.

Muuta Vanhan testamentin apokryfistä kirjallisuutta (pseudepigrafit)

muokkaa

Lisäksi Vanhan testamentin apokryfiseen kirjallisuuteen kuuluu joukko juutalaisia uskonnollisia kirjoituksia, joita rabbiininen juutalaisuus ei lue heprealaiseen raamattuun kuuluvaksi eikä mikään kirkkokunta Raamattuun kuuluvaksi.

Ilmestyskirjallisuutta:

Testamentteja:

Aadamista ja Eevasta kertovaa kirjallisuutta:

Uuden testamentin apokryfinen kirjallisuus

muokkaa
Pääartikkeli: Uuden testamentin apokryfinen kirjallisuus

Uuden testamentin apokryfiseen kirjallisuuteen kuuluu suuri joukko erilaisia varhaiskristillisiä kirjoituksia, jotka on jätetty Uuden testamentin ulkopuolelle. Suurin osa niistä on kirjoitettu vasta toisella vuosisadalla tai myöhemmin, jolloin varhaiskristillistä kaanonia on pidetty enimmäkseen vakiintuneena.[9]

Sisällöltään ja lajityypiltään kirjoituksia on hyvin monenlaisia, aidoista opetusten kokoelmista ja kirjeistä aina selviin väärennöksiin, taruihin ja setiläisen gnostilaisuuden kirjoituksiin saakka. Aitoja ja yleisesti arvostettuja opetustekstejä ovat muun muassa apostolisten isien kirjoitukset, jotka sijoittuvat ajallisesti apostolien ja Uuden testamentin ajan jälkeen. Suuri osa Uuden testamentin apokryfeistä on kuitenkin pseudepigrafisia eli ne on jälkikäteen pantu jonkun tunnetun henkilön, yleensä apostolin, nimiin. Monet Uuden testamentin apokryfeistä on myöhemmin arvioitu paitsi väärennöksiksi myös harhaoppisiksi, koska ne sisältävät muun muassa gnostilaisia näkemyksiä kristinuskosta.

Apokryfiset kirjoitukset ovat syntyneet yleensä selvästi Uuden testamentin kaanoniin kuuluvia kirjoituksia myöhemmin. Apostolisten isien kirjoitukset ovat yleensä peräisin ensimmäisen ja toisen vuosisadan vaihteen ja toisen vuosisadan loppupuolen väliltä ja esimerkiksi gnostilaiset kirjoitukset toisen vuosisadan puolen välin ja 300-luvun väliltä.

Tunnetuimmat Uuden testamentin apokryfisistä kirjoista ovat Jaakobin, Nikodemuksen, Pietarin ja Tuomaan evankeliumit, Paavalin ja Johanneksen teot, pienet kertomukset Jeesuksen lapsuudesta, kuten Tuomaan lapsuusevankeliumi, sekä monet apokalyptisista kirjoista, kuten muun muassa Pietarin ilmestys.

Evankeliumeja

muokkaa
Katso myös: Evankeliumit ja lapsuusevankeliumit

Kilpailevat versiot kanonisista evankeliumeista

muokkaa

Apostolien tekoja

muokkaa
Katso myös: Apostolien teot

Teot, joiden kirjoittajana pidettiin aiemmin Leukiosta:[10][11]

Muita tekoja:

Apostolien ja apostolisten isien kirjeitä

muokkaa

Ilmestyskirjallisuutta

muokkaa

Pilatus-tekstejä

muokkaa

Maria-kirjallisuutta

muokkaa

Varhaiskirkon kirkkojärjestystä käsitteleviä teoksia

muokkaa

Tuomaskirjallisuutta

muokkaa

Nag Hammadin kirjaston tekstejä.

Sekalaisia gnostilaisia tekstejä

muokkaa

Setiläisiä, valentinolaisia ja muita tekstejä (Nag Hammadi yms.)

Muita kirjoituksia

muokkaa

Katkelmia

muokkaa

Tunnettujen apokryfisten kirjoitusten lisäksi on löydetty pieniä tekstikatkelmia muutoin tuntemattomista teoksista. Merkittävimpiä katkelmia ovat:

Katso myös: Agrafa (kr. ”kirjoittamattomat”), neljän evankeliumin ulkopuolella säilyneet Jeesuksen sanat

Kadonneita teoksia

muokkaa

Tunnettujen kirjoitusten lisäksi antiikin ajan lähteet mainitsevat useita kirjoituksia, joista ei ole säilynyt yhtään kopiota, mutta jotka todennäköisesti laskettaisiin apokryfisiin kirjoituksiin:

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • Kuula, Kari; Nissinen, Martti & Riekkinen, Wille: Johdatus Raamattuun. (2. tarkistettu ja korjattu painos) Helsinki: Kirjapaja, 2008. ISBN 978-951-607-648-8

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ Kuula, Nissinen & Riekkinen, s. 19–24
  2. ↑ a b Vanhan testamentin apokryfikirjat, s. 6–9. (Toimituskunta: Juhani Pihkala ym. 2. korjattu painos (1. painos 2009)) Helsinki: Kirjapaja, 2010. ISBN 978-951-607-780-5 Teoksen verkkoversio.
  3. ↑ a b c d e ”Apokryfikirjat, johdanto”, Suuri väriraamattu ja pyhän kirjan maailma. 3 osa : Jesaja – Lisäyksiä Danielin kirjaan, s. 301–302. WSOY, 1972. ISBN 951-0-00295-X
  4. ↑ Joseph Reid: Catholic Encyclopedia, volume 3. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio.
  5. ↑ Sariola, Yrjö: Sanan aika 2009–2010. (s. 4) Hämeenlinna: Kirjapaja, 2009. ISBN 9789516079304
  6. ↑ Aamenesta öylättiin: Apokryfiset kirjat Suomen evankelisluterilainen kirkko. Arkistoitu 3.10.2013. Viitattu 30.9.2013.
  7. ↑ Jeremian kirje, johdanto Suomen evankelisluterilainen kirkko. Arkistoitu 23.10.2012. Viitattu 30.9.2013.
  8. ↑ The Bible: Authorized King James Version with Apocrypha. Oxford World's Classics, 1998. ISBN 978-0-19-283525-3
  9. ↑ Marjanen, Dunderberg 2006, s. 114.
  10. ↑ Epifanios: Panarion (Adversus haereses) lxi, 1; lxiii, 2.
  11. ↑ Fortescue, Adrian: Greece Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. Viitattu 8.2.2010. (englanniksi)

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Dunderberg, Ismo & Marjanen, Antti (toim.): Nag Hammadin kätketty viisaus: Gnostilaisia ja muita varhaiskristillisiä tekstejä. (3. uusittu painos) Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-26043-6
  • Kiilunen, Jarmo & Huhtala, Aarre (toim.): Urhea Judit, viisas Sirak: Johdatus Vanhan testamentin apokryfikirjoihin. Helsinki: Kirjapaja, 2008. ISBN 978-951-607-745-4
  • Koskenniemi, Heikki (toim.): Apostoliset isät. (Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 163. 2. uudistettu painos) Helsinki: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 1989. ISBN 951-9111-75-1
  • Marjanen, Antti & Dunderberg, Ismo (toim.): Juudaksen evankeliumi: Johdanto, käännös ja tulkinta. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-32399-3
  • Pagels, Elaine: Gnostilaiset evankeliumit. ((The gnostic gospels, 1979.) Suomentanut Outi Lehtipuu) Helsinki: Art House, 2006. ISBN 951-884-416-X
  • Seppälä, Johannes (toim.): Apokryfiset evankeliumit. (3. painos, näköispainos (1. painos 1979)) Joensuu: Ortokirja, 2008. ISBN 978-952-9685-38-7
  • Vanhan testamentin apokryfikirjat, se on: kirjat, jotka eivät ole samanarvoisina pidetyt kuin Pyhä Raamattu, mutta kuitenkin hyödylliset ja hyvät lukea. Suomentanut Raamatunkäännöskomitea. Sortavala: Sortavalan evankelinen seura, 1937.
  • Raamattu ja sen kulttuurihistoria, 6. nide: Vanha testamentti, Apokryfiset kirjat. (Toimituskunta: Svend Holm-Nielsen, Bent Noack ja Sven Tito Achen) Helsinki: Otava, 1971. ISBN 951-1-03209-7
  • Vanhan testamentin apokryfikirjat. (Toimituskunta: Juhani Pihkala ym. 2. korjattu painos (1. painos 2009)) Helsinki: Kirjapaja, 2010. ISBN 978-951-607-780-5
  • Varhaiskristilliset lapsuusevankeliumit. (Toimittaneet Antti Marjanen, Ulla Tervahauta ja Ville Vuolanto. Suomen eksegeettisen seuran julkaisuja 120) Helsinki: Suomen eksegeettinen seura, 2020. ISBN 978-951-9217-75-8

Aiheesta muualla

muokkaa

Deuterokanoniset kirjat:

Muu apokryfinen kirjallisuus:

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Apokryfiset_kirjat&oldid=22766920”