Amnesty International
Amnesty International (lyhenne AI, epävirallisesti Amnesty) on kansainvälinen järjestö, joka ilmoittaa päämääräkseen edistää ihmisoikeuksien noudattamista koko maailmassa Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusjulistuksen hengessä. Järjestö perustettiin vuonna 1961 lakimies Peter Benensonin aloitteesta. Amnesty International sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1977. Järjestön pääsihteerinä on toiminut vuodesta 2021 lähtien ranskalainen Agnès Callamard.[2]
| Amnesty International | |
|---|---|
 Amnesty Internationalin tunnus |
|
| Tunnuslause |
It is better to light a candle than to curse the darkness. On parempi sytyttää kynttilä kuin kirota pimeyttä. |
| Perustettu | 1961 |
| Perustaja | Peter Benenson |
| Tyyppi | yleishyödyllinen yhteisö |
| Toimiala | ihmisoikeudet |
| Päämaja | Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta |
| Toiminta-alue | maailmanlaajuinen |
| Jäsenet | Yli 7 miljoonaa jäsentä tai tukijaa[1] |
| Pääsihteeri | Agnès Callamard |
| Tunnustukset |
 Nobelin rauhanpalkinto (1977) |
| Aiheesta muualla | |
| Sivusto | |
Amnesty Internationalin toiminnan kohteena ovat olleet erityisesti mielipidevangit, poliittiset vangit, kuolemanrangaistus, kidutus, poliittiset murhat, katoamiset ja mitkä tahansa muut hallitusten, organisaatioiden tai henkilöiden tekemät ihmisoikeusloukkaukset. Järjestö on kiinnittänyt huomiota myös naisten oikeuksiin.
Järjestön puolueettomuuden turvaamiseksi Amnesty International ei ota vastaan taloudellista tukea valtioilta, ja myös yritysrahoitukselle ollaan kriittisiä. Vastaavista syistä Amnestyn jäsenet eivät kampanjoi omassa maassaan tapahtuneiden yksittäisten ihmisoikeusloukkausten uhrien puolesta, joskin tätä sääntöä on lievennetty 2000-luvulla.[3]
Amnestyn päätoimisto eli kansainvälinen sihteeristö sijaitsee Lontoossa. Vuonna 2018 järjestö ilmoitti toimintaansa osallistuvan tai tukevan yhteensä yli seitsemän miljoonaa ihmistä yli 150 maassa.[1] Suomen osastolla on noin 42 000 jäsentä ja säännöllistä lahjoittajaa.[4] Amnestyn suurimmat osastot ovat Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Hollanti.[5]
Historia
muokkaa- Pääartikkeli: Amnesty Internationalin historia
Amnesty Internationalin perusti heinäkuussa 1961 Lontoossa brittiläinen lakimies Peter Benenson. Hänen mukaansa taustalla oli tapaus, josta hän luki metromatkalla. Kaksi opiskelijaa oli Salazarin valtakaudella Portugalissa tuomittu seitsemän vuoden vankeuteen, kun he olivat nostaneet maljan "vapaudelle". The Observer -lehti julkaisi 28. toukokuuta 1961 Benensonin artikkelin The Forgotten Prisoners. Benenson pani tukijoidensa kanssa alulle kampanjan nimeltä "Appeal for Amnesty 1961", jonka tavoitteena oli puolustaa näitä ihmisiä, jotka Benenson nimesi "mielipidevangeiksi".
Heinäkuussa 1961 johtajisto päätti muodostaa pysyvän organisaation, jonka nimeksi tuli syyskuussa 1962 virallisesti Amnesty International.
Perustamisestaan lähtien Amnesty keskittyi kampanjoimaan erityisesti mielipidevankien vapauttamiseksi. Toiminnan perustana olivat maakohtaisten tutkijoiden tekemät selvitykset. Amnestyn Head of Research Office (HORO) eli tutkimustoimiston johto tarkasti kaikki tiedot ennen niiden käyttöä järjestön tiedotteissa. Puolueettomuutta pidettiin keskeisenä.[6]
1970-luvulla Amnestyn näkyvimpiä johtajia olivat Sean MacBride ja Martin Ennals. Amnesty alkoi vaatia oikeudenmukaisia oikeudenkäyntejä ja vastustaa mielivaltaisen pitkiä pidätyksiä Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistuksen artiklan 9 mukaan, sekä vankien kidutusta ihmisoikeuksien julistuksen 24. vuosipäivänä 1972. Käyttöön otettiin myös ns. 'Urgent Action' eli pikavetoomus jäsenistön mobilisoimiseksi nopeisiin toimiin. Sitä käytettiin ensimmäisen kerran maaliskuussa 1973, kun Brasilia pidätti São Paulon yliopiston professori Luiz Basilio Rossin.
Amnesty Internationalin organisaatio- ja toimintatapamuutokset
muokkaaAmnestyn luonne ja toiminta on muuttunut merkittävästi 1990- ja 2000-luvuilla. Pierre Sanén pääsihteerikaudella (1992–2001) tutkijoiden roolia vähennettiin ja jäsenaktiivisuus nähtiin tärkeämpänä. Head of Research Office lakkautettiin 1994 ja sen johtaja Malcolm Smart erosi Amnestysta.[7]
Vuonna 2001 Amnestyn mandaatti korvattiin missiolla, johon sisällytettiin TSS-oikeuksien eli taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien ajaminen. Amnestysta kirjan kirjoittaneen Stephen Hopgoodin mukaan kansainvälinen sihteeristö on vasemmistolainen[8] ja hänen mukaansa myös suurimmassa maajärjestössä Yhdysvaltain Amnestyssa on paljon vasemmistolaisia, jotka ovat halunneet edistää myös poliittisia tavoitteita, mitä TSS-oikeuksien sisällyttäminen missioon edesauttaa.[9] Toimintaa muutettiin projektikohtaisemmaksi esimerkkinä kampanja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan.[10]
Amnestylla ei perinteisesti ollut kantaa abortin laillisuuteen. Huhtikuussa 2007 Amnesty muutti osittain linjaansa ja alkoi vaatia abortin turvaamista naisille, jotka ovat joutuneet insestin tai raiskauksen uhriksi tai jos raskaus uhkaa vakavasti äidin terveyttä.[11][12][13]
Pääsihteerit
muokkaaPääsihteeri (engl. Secretary General) on Amnestyn ylin johtaja. Pääsihteereistä neljä on ollut Britanniasta. Nykyinen pääsihteeri on ranskalainen Agnès Callamard, joka aloitti tehtävässä vuonna 2021.[2]
| Pääsihteeri | Virassa | Kotimaa |
|---|---|---|
| Peter Benenson | 1961–1966 | Iso-Britannia |
| Eric Baker | 1966–1968 | Iso-Britannia |
| Martin Ennals | 1968–1980 | Iso-Britannia |
| Thomas Hammarberg | 1980–1986 | Ruotsi |
| Ian Martin | 1986–1992 | Iso-Britannia |
| Pierre Sané | 1992–2001 | Senegal |
| Irene Khan | 2001–2010 | Bangladesh |
| Salil Shetty | 2010–2018 | Intia |
| Kumi Naidoo | 2018–2020 | Etelä-Afrikka |
| Julie Verhaar | 2020–2021 (sijainen) | Sveitsi |
| Agnès Callamard | 2021– | Ranska |
Amnesty ja Suomi
muokkaa- Pääartikkeli: Amnesty Internationalin historia Suomessa
Historia
muokkaaNuorisopoliitikko Per Stenbäckin englantilaiset ystävät Elisabeth ja Tom Gordon pitivät vuonna 1964 Helsingissä esitelmän Amnestysta.[14] Suomen osasto perustettiin 1967 suomenruotsalaisten intellektuellien aloitteesta; puheenjohtajaksi valittiin Erik Stenius.[15] Järjestön Suomen-osasto julkaisee Amnesty-lehteä.
Kannanottoja
muokkaaAmnestyn väitteen mukaan nykyinen siviilipalveluksen pituus, jonka pituuden on tarkoitus tehdä varusmiespalveluksesta haluttavampi vaihtoehto, on rangaistuksenomainen. Tämän vuoksi Amnesty katsoo asevelvollisuuden suorittamisesta kieltäytyvät totaalikieltäytyjät mielipidevangeiksi. Vuotta 2006 koskevassa raportissaan Amnesty piti yhtätoista vankeuteen tuomittua totaalikieltäytyjää mielipidevankina.[16] Amnesty kritisoi Suomea myös siitä, ettei naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ole saatu loppumaan, pakolaishakemusten liian nopeasta käsittelystä ja salaisena pidettävien tietojen käytöstä maassaololupien torjumiseen.[16]
Amnestyn Suomen osasto myöntää vuosittain kynttiläpalkinnon ihmisoikeuksien hyväksi tehdystä työstä.[17]
Suomen Amnestyn kynttiläpalkinto
muokkaa| Vuosi | Palkittu |
|---|---|
| 2017 | Global Clinic[18] |
| 2016 | Kyyjärven asukkaat[19] |
| 2015 | Punaisen Ristin vapaaehtoiset[20] |
| 2014 | Seta, Trasek, Heli Hämäläinen, Juudas Kannisto ja Luca Tainio[21] |
| 2013 | PMMP-yhtye |
| 2012 | Kansallisteatterin Vastaanotto-projekti |
| 2011 | Professori Martin Scheinin |
| 2010 | Suomen PEN |
| 2009 | Kidutettujen kuntoutuskeskus |
| 2008 | Pakolaisneuvonta ry |
| 2007 | Keski-Suomen keskussairaalan Raisek-hoitoketju |
| 2006 | Ulkoministeriön asevalvonnan yksikkö |
| 2005 | Vaasan kaupunki työstään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan |
| 2004 | Porvoon kaupungin perheasian neuvottelukeskuksen johtaja Helena Ewalds |
| 2003 | Elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki |
| 2002 | Tasavallan presidentti Tarja Halonen |
Kritiikki Amnestyä kohtaan
muokkaa- Pääartikkeli: Amnesty Internationalin kritiikki
Brittiläisen The Economist-talouslehden kommentaattorin Edward Lucasin mukaan Amnesty näyttää muistuttavan "taas yhtä uutta vasemmistolaista painostusryhmää", kun se on syyttänyt Viroa venäläisvähemmistön huonosta kohtelusta.[23][24]
Amnestyn julkilausuman, jossa Guantánamon vankileiriä kutsuttiin "Gulagiksi", on väitetty loukanneen todellisen Gulagin uhreja.[25][26][27][28]
Israel-mielinen[29] järjestö NGO Monitor taulukoi miten paljon Amnestyn vuosiraportti 2006 kritisoi kutakin maata Lähi-idän alueella. Järjestön mukaan Amnesty keskittyi suhteettoman paljon Israelin kritisoimiseen verrattuna sellaisiin alueen maihin kuin Saudi-Arabia, Sudan tai Syyria.[30] Myös Harvardin yliopiston oikeustieteen professori Alan Dershowitz on katsonut Jerusalem Post -lehdessä Amnestyn olevan Israelin vastainen ja lisäksi vääristelevän kansainvälistä oikeutta Israelia koskevissa sotarikossyytöksissä.[31] Vuonna 2022 Amnesty syytti Israelia apartheidista. Järjestön mukaan “palestiinalaisia kohdellaan vähempiarvoisena rodullisena ryhmänä". [32] Israel on torjunut syytökset.[33]
Katolinen kirkko on arvostellut Amnestya sen uuden aborttilinjan vuoksi ja vaati vuonna 2007 katolilaisia lopettamaan järjestön tukemisen.[34]
Ukrainan ja useiden läntisten tiedotusvälineiden mukaan Amnesty on venäjämielinen.[35][36]
Vuonna 2019 julkaistun tutkimuksen mukaan Amnestyn kansainvälisen sihteeristön työkulttuuri on myrkyllinen. Syynä olivat johdon epäonnistumiset ja työntekijöiden suuri työmäärä ja nepotismi[37]. Amnestyssä on laajaa luottamuspulaa, kiusaamista, julkista nöyryyttämistä ja syrjintää. Johto kohtelee henkilökuntaa huonosti. Syrjintä ja epäreilu kohtelu voi kohdistua naisiin, eri rotuihin ja seksuaalivähemmistöihin. Raportin mukaan Amnesty on tehnyt hyvää työtä, mutta on ollut 1990-luvulta lähtien rankka paikka työskennellä[38][39].
Elokuussa 2022 julkaistu Amnestyn raportti syytti Ukrainan armeijaa joukkojen sijoittamisesta siviilialueille, mukaan lukien kouluihin, mikä vaarantaa siviilit. Ukraina ja useat läntiset tiedotusvälineet ovat syyttäneet Amnestyä venäjänmieliseksi, "Putinin propagandisteiksi" ja "hyödyllisiksi idiooteiksi". Amnestyn johtokunnan jäsen ja kansalaisaktivisti Syksy Räsänen sanoi Itä-Ukrainassa käydyn 2014–2022 sisällissotaa. Ainakin Ulkopoliittisen instituutin johtajan Mika Aaltolan termin käyttö on Venäjän propagandan toistamista. Ukraina on poistanut Amnesty akkreditoinnin, eikä päästänyt järjestöä esim. tutkimaan väitettyjä Izjumin joukkohautoja.
Amnesty on oman sisäisen tutkintansa mukaan hutiloinut Ukrainaa koskevaa raporttia laatiessaan useilla tavoilla. The New York Timesin mukaan sisäisen tutkinnan loppuraportti oli jyrkempi ennen julkisuuteen annettua versiota, jota Amnesty oli taivutellut pehmentämään.[40][41]
Tunnustukset
muokkaaÄänilevyt
muokkaaAmnestyn 50-vuotisjuhlien kunniaksi vuonna 2011 Suomessa julkaistiin Karri "Paleface" Miettisen johdolla juhlalevy Mitä vapaus on. Levyllä esiintyvät muun muassa Tuomari Nurmio, Emma Salokoski, Paula Vesala, Stam1na, Asa, Ville Malja, Ismo Alanko ja Joan Baez, joka esittää oman versionsa Finlandia-hymnistä.[42]
Lähteet
muokkaa- Stephen Hopgood: Keepers of the flame: understanding Amnesty International. Ithaca: Cornell University Press, 2006. ISBN 978-0-8014-4402-9
Viitteet
muokkaa- ↑ a b Mikä Amnesty? amnesty.fi. Viitattu 29.8.2018.
- ↑ a b [1] Dr Agnès Callamard appointed as Secretary General of Amnesty International, Amnesty
- ↑ Hopgood, s. 129, 202
- ↑ Amnesty 50 år. Hufvudstadsbladet, 2011, nro 28.5., s. 17. (ruotsiksi)
- ↑ Suomen Amnesty: Organisaatio
- ↑ Hopgood, s. 80–92
- ↑ Hopgood, s. 127–128
- ↑ Hopgood, s. 35
- ↑ Hopgood, s. 107
- ↑ Hopgood, s. 151–159
- ↑ Amnesty ends abortion neutrality BBC. Viitattu 9.6.2007. (englanniksi)
- ↑ Amnesty International defends access to abortion for women at risk Amnesty. Viitattu 17.6.2007. (englanniksi)
- ↑ Vatikaani kehottaa katolilaisia lopettamaan Amnestyn tukemisen HS. Viitattu 17.6.2007.
- ↑ Suomen osaston historia Amnesty International Suomen osasto ry. Viitattu 31.12.2011.
- ↑ Amnesty 50 år. Hufvudstadsbladet, 28.5.2011, s. 17. (ruotsiksi)
- ↑ a b Amnesty International Report 2007: Finland report2007.amnesty.org. Arkistoitu 11.6.2008. Viitattu 8.6.2008. (englanniksi)
- ↑ Martin Scheinin palkitaan työstä ihmisoikeuksien puolesta Yle.fi, viitattu 8.12.2011
- ↑ Pöllänen, Raisa: Amnestyn Kynttiläpalkinnon saajaksi Global Clinic Yle Uutiset. 8.12.2017. Viitattu 8.12.2017.
- ↑ Tolvanen, Pauliina: Amnestyn Kynttiläpalkinto Kyyjärvelle Yle Uutiset. 8.12.2016. Viitattu 24.10.2017.
- ↑ Hirvonen, Saara: Punaisen Ristin vapaaehtoiset saavat Amnestyn Kynttiläpalkinnon Yle Uutiset. 10.12.2015. Viitattu 24.10.2017.
- ↑ Kynttiläpalkinto transihmisten oikeuksien puolustajille Amnesty International. 9.12.2014. Viitattu 24.10.2017.
- ↑ Amnestyn kynttiläpalkinto amnesty.fi. Amnesty International. Viitattu 1.8.2013.
- ↑ An excess of conscience – Estonia is right and Amnesty is wrong. The Economist, 14.12.2006. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ David B. Rivkin Jr. ja Lee A. Casey: Amnesty Unbelievable National Review Online. 27.5.2005. Viitattu 11.6.2008. (englanniksi)
- ↑ Margers Pinnis, Baltic Association to the United Nations: The Real Gulag. (Mielipidekirjoitus) The New York Times, 31.5.2005. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Anne Applebaum: Amnesty's Amnesia. Washington Post, 8.6.2005. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Kenneth Anderson: An American Gulag? Human rights groups test the limits of moral equivalency. The Weekly Standard, 13.6.2005, 10. vsk, nro 37. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Anne Bayefsky: Amnesty’s Absurdity National Review Online. 6.6.2005. Viitattu 11.6.2008. (englanniksi)
- ↑ Economist (englanniksi)
- ↑ NGO Monitor – Amnesty International Report for 2006 ngo-monitor.org. Viitattu 31.5.2008. (englanniksi)
- ↑ Alan Dershowitz: Amnesty Int'l redefines 'war crimes'. The Jerusalem Post, 30.8.2006. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Amnesty International: Amnesty: Israel syyllistyy apartheidiin palestiinalaisia vastaan amnesty.fi. 1.2.2022. Viitattu 9.12.2022.
- ↑ Siren, Vesa: Nyt myös Amnesty syyttää Israelia apartheidrikoksista – Israel syyttää järjestöä antisemitismistä ja vaati raportin julkaisun perumista Helsingin Sanomat. 1.2.2022. Viitattu 9.12.2022.
- ↑ Vatican urges end to Amnesty aid BBC. Viitattu 9.1.2008. (englanniksi)
- ↑ https://www.thetimes.co.uk/article/1a05d628-14e3-11ed-b5dc-213f5c972cc4
- ↑ https://www.bloomberg.com/opinion/articles/2022-08-08/amnesty-international-comes-to-putin-s-aid-again-with-its-ukraine-report?leadSource=uverify wall
- ↑ Raportti kertoo myrkyllisestä ja syrjivästä työkulttuurista Amnesty Internationalissa (digitilaajille) Helsingin Sanomat. 6.2.2019. Viitattu 7.2.2019.
- ↑ Tuore selvitys: Amnestyssä laajaa kiusaamista, syrjintää ja julkista nöyryyttämistä Yle Uutiset. Viitattu 7.2.2019.
- ↑ Selvitys: Amnestyssä laajaa kiusaamista, syrjintää ja julkista nöyryyttämistä Ilta-Sanomat. 7.2.2019. Viitattu 7.2.2019.
- ↑ Vilma Romsi: Sisäinen tutkinta: Amnesty teki useita virheitä syyttäessään Ukrainaa siviilien vaarantamisesta yle.fi. 28.4.2023. Viitattu 1.5.2023.
- ↑ Freyborg, Hanna: NYT sai käsiinsä Amnestyn sisäisen raportin, jossa järjestö teilaa oman, raivoa herättäneen Ukraina-raporttinsa tiedot Helsingin Sanomat. 28.4.2023.
- ↑ Janne Strang: Vackra melodier, ruskiga historier. Hufvudstadsbladet, 28.5.2011, s. 17. (ruotsiksi)
Kirjallisuutta
muokkaa- Power, Jonathan: Vesi murtaa kiveä: Amnesty Internationalin tarina. ((Like water on stone: The story of Amnesty International, 2001.) Suomentanut Hannu Tervaharju. Pystykorvakirja) Helsinki: Like: Rauhanpuolustajat, 2001. ISBN 951-578-862-5
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Amnesty International Wikimedia Commonsissa
- Amnesty International
- Amnesty Internationalin Suomen osasto
- Amnesty Internationalin Suomen osaston verkkokauppa Amnesty Store