Amber Rudd
Amber Augusta Rudd (s. 1. elokuuta 1963 Lontoo) on brittiläinen poliitikko. Hän on toiminut useana ministerinä Britannian hallituksessa. Hän oli 2016–2018 sisäministeri ja 2018–2019 työ- ja eläkeministeri. Sisäministerin paikalta hän joutui eroamaan niin sanotun Windrush-skandaalin takia, ja työ- ja eläkeministerin paikalta hän erosi menetettyään luottamuksen pääministeri Boris Johnsoniin.
| Amber Rudd | |
|---|---|
 |
|
| Britannian työ- ja eläkeministeri | |
|
16. marraskuuta 2018 – 7. syyskuuta 2019
|
|
| Edeltäjä | Esther McVey |
| Britannian sisäministeri | |
|
13. heinäkuuta 2016 – 30. huhtikuuta 2018
|
|
| Edeltäjä | Theresa May |
| Seuraaja | Sajid Javid |
| Britannian energia- ja ilmastonmuutosministeri | |
|
11. toukokuuta 2015 – 13. heinäkuuta 2016
|
|
| Edeltäjä | Ed Davey |
| Seuraaja | Greg Clark |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. elokuuta 1963 |
| Arvonimi | The Right Honourable |
| Tiedot | |
| Puolue | Konservatiivipuolue (–2019) |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| amberrudd.co.uk | |
Elämä
muokkaaRudd on suorittanut historian loppututkinnon Edinburghin yliopistossa. Hän on työskennellyt investointipankkiirina, pääomasijoittajana, taloustoimittajana ja rekrytointiyrittäjänä. Hänet valittiin konservatiivien ehdokkaana parlamentin alahuoneeseen vuoden 2010 vaaleissa Hastingsin ja Ryen vaalipiiristä.[1]
Rudd oli alahuoneessa ympäristö-, elintarvike- ja maaseutuvaliokunnan jäsen, kunnes hänet nimitettiin vuonna 2012 valtiovarainministeri George Osbornen parlamenttisihteeriksi ja vuonna 2013 apulais-whipiksi. Vuosina 2014-2015 Rudd palveli aliministerinä energia- ja ilmastonmuutosministeriössä, kunnes hänet toukokuussa 2015 nimitettiin energia- ja ilmastonmuutosministeriksi.[1] Rudd kampanjoi aktiivisesti Britannian EU-jäsenyyden puolesta ennen kesäkuun 2016 kansanäänestystä. Kun Theresa May valittiin Britannian pääministeriksi heinäkuussa 2016, Rudd sai hänen paikkansa sisäministerinä, vaikka yleensä kyseinen ministerinsalkku on ollut varattu huomattavasti kokeneemmille poliitikoille.[2]
Rudd toimi sisäministerinä huhtikuuhun 2018, jolloin hän erosi tehtävästä siirtolaisten karkotuksiin liittyneen Windrush-skandaalin myötä. Ruddia kritisoitiin sisäministeriön aikeesta karkottaa Britanniasta siellä pitkään asuneita Karibialta tulleita siirtolaisia, jotka kuuluvat niin sanottuun Windrush-sukupolveen, joka tuotiin Britannian Karibian siirtomaista helpottamaan emämaan työvoimapulaa.[3] Skandaalista tehty selvitys osoitti kuitenkin, että Rudd oli saanut virkamiehiltään virheellistä tietoa karkotuksista, minkä takia hän oli tahattomasti johtanut kansanedustajia harhaan.[4]
Rudd palasi hallitukseen marraskuussa 2018, kun hänet valittiin työ- ja eläkeministeriksi. Valinta herätti jonkin verran kritiikkiä, sillä hän sai uuden ministerinsalkun vain puolisen vuotta sen jälkeen, kun hän oli joutunut eroamaan Windrush-skandaalin takia.[5] Rudd erosi Boris Johnsonin hallituksesta ja konservatiivipuolueesta syyskuussa 2019. Hän kertoi eron syyksi Johnsonin tavan käsitellä brexitiä ja tämän ilmoituksen erottaa 21 konservatiivipuolueen jäsentä, jotka olisivat äänestäneet Johnsonin sopimuksetonta brexit-suunnitelmaa vastaan.[6]
Rudd oli aiemmin naimisissa toimittaja A. A. Gillin kanssa. Hänellä on kaksi lasta.[1][2]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c The Rt Hon Amber Rudd MP gov.uk. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus. Viitattu 5.7.2017.
- ↑ a b Who is Amber Rudd? A profile of Britain's Home Secretary The Telegraph. 14.7.2016. Viitattu 5.7.2017.
- ↑ Siirtolaisskandaali johti sisäministerin eroon Isossa-Britanniassa Yle Uutiset. 30.4.2018. Viitattu 30.4.2018.
- ↑ Ex-home secretary Amber Rudd 'let down by officials' BBC News. 2.11.2018. BBC. Viitattu 8.9.2019. (englanniksi)
- ↑ Amber Rudd back in cabinet as work and pensions secretary BBC News. 16.11.2018. BBC. Viitattu 8.9.2019. (englanniksi)
- ↑ Almasy, Steve: Amber Rudd resigns from UK cabinet, says she can't support Boris Johnson's 'political vandalism' CNN. 16.11.2018. Cable News Network. Viitattu 8.9.2019. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa
- Kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive)