Alphonse de Lamartine
Alphonse Marie Louis de Prat de Lamartine (21. lokakuuta 1790 Mâcon – 28. helmikuuta 1869 Pariisi) oli ranskalainen kirjailija, runoilija ja poliitikko. Hänet tunnetaan omaelämäkerrallisesta runosta Le Lac ("Järvi"), joka kuvaa polttavaa rakkaussuhdetta rakastavaisten välillä rakkauden riistämän miehen näkökulmasta. Lamartine tunnettiin taitavana ranskankielisen runomitan käyttäjänä. Hän oli yksi harvoista runoilijoista, joka toimi myös politiikassa.
Elämänvaiheet
muokkaaLamartine syntyi Burgundin maakunnassa ranskalaiseen aatelisperheeseen. Hänen vanhempansa kasvattivat hänet hartaaksi katolilaiseksi [1], mutta hän kääntyi myöhemmin panteismiin kirjoittaessaan teoksiaan Jocelyn ja La Chute d'un ange. Vuonna 1847 hän kirjoitti teoksen Histoire des Girondins ylistyksenä Girdonistiselle puolueelle.
Lamartine työskenteli Italiassa Ranskan suurlähetystössä 1825–1828. Vuonna 1829 Ranskan akatemia myönsi hänelle kunniajäsenyyden. Kahdeksanosainen Histoire des Girondins oli suuri menestys ja tuotti kirjoittajalleen omaisuuden. Ensimmäinen osa ilmestyi maaliskuussa 1847, ja puolessa vuodessa sitä myytiin 25 000 kappaletta. Teoksen menestyksen johdosta järjestettiin tilaisuus, missä Lamartine piti kuningasvaltaa arvostelleen poliittisen puheen. Lamartinen puheessaan lausumat sanat "Ranskan on ikävä" ovat tulleet kuuluisiksi ajan hengen ilmentyminä.[2]
Lamartine valittiin vuonna 1833 edustajainkamarin jäseneksi[2], ja hän oli lyhyen aikaa hallituksen jäsenenä vuoden 1848 helmikuun vallankumouksen aikana. Hän toimi Ranskan ulkoministerinä 24. helmikuuta – 11. toukokuuta 1848. Maan väliaikainen johtaja Jacques-Charles Dupont de l’Eure siirsi ikääntymisensä vuoksi suurimman osan työtehtävistään Lamartinelle, josta tuli väliaikaishallituksen korkeimmista virkamiehistä koostuneen toimeenpanevan komission jäsen.
Poliittisella urallaan Ranskan toisessa tasavallassa hän johti työtä kuolemantuomion ja orjuuden poistamiseksi, ja oli myös mukana perustamassa lyhytaikaiseksi jäänyttä kansallista työpajaohjelmaa. Hänen poliittinen katsomuksensa oli demokraattinen ja pasifistinen. Lamartine menetti kannattajansa, jotka eivät hyväksyneet hänen hillittyä kantaansa. Hän osallistui presidentinvaaleihin 10. joulukuuta 1848, mutta ei pystynyt saavuttamaan riittävää kannatusta. Pian tämän jälkeen hän vetäytyi politiikasta ja keskittyi kirjoittamiseen.
Lamartine vietti loppuelämänsä köyhyydessä ja elättääkseen itsensä julkaisi kuukausittain kirjoituksia nimellä Cours familier de littérature.
Runous
muokkaaLamartine tuli runoilijana kuuluisaksi vuonna 1820 julkaistun runokokoelmansa Méditations poétiques, suomeksi Runollisia mietelmiä, ansiosta. Sen kieli ja tunnelmat herättivät ihastusta.[2] Lamartinen väitetään olleen ensimmäinen romanttisia runoja kirjoittanut ranskalainen runoilija, vaikka Charles-Julien Lioult de Chênedollé kehitteli romanttista runoutta samaan aikaan. Lamartinen runot olivat myös tärkeä vaikutin Paul Verlainelle ja symbolisteille.
Tärkeimmät teokset
muokkaa- Saül (1818)
- Méditations poétiques (1820)
- Nouvelles Méditations (1823)
- Harmonies poétiques et religieuses (1830)
- Sur la politique rationnelle (1831)
- Voyage en Orient (1835)
- Jocelyn (1836)
- La chute d'un ange (1838)
- Recueillements poétiques (1839)
- Histoire des Girondins (1847)
- Raphaël (1849)
- Confidences (1849)
- Geneviève, histoire d'une servante (1851)
- Graziella (1852)
- Les visions (1853)
- Histoire de la Turquie (1854)
- Cours familier de littérature (1856)
Suomennettuja teoksia
muokkaa- Italian tytär : Graziella. (Graziella, 1852) Suomentanut Esteri Haapanen. WSOY, 1914.
- Raphael: Kaksikymmenvuotiaan tarina. ((Raphaël, 1849.) Suomentanut ja johdannolla varustanut Aarne Anttila. Kariston klassillinen kirjasto 25) Hämeenlinna: Karisto, 1925.
Aiheesta muualla
muokkaa- Vapaasti ladattavia Alphonse de Lamartinen e-kirjoja Projekti Lönnrotilta ja Project Gutenbergiltä
Lähteet
muokkaa- Project Gutenberg: Alphonse de Lamartine (englanniksi), (ranskaksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ Catholic encyclopedia: Alphonse de Lamartine (englanniksi)
- ↑ a b c Svanström, Ragnar: Kansojen historia. Osa 18. Teollisuuden läpimurto, s. 460-462, 473-474. WSOY, 1983. ISBN 951-0-09746-2