Aleksei Surkov

Aleksei Aleksandrovitš Surkov (ven. Алексе́й Алекса́ндрович Сурко́в, 13. lokakuuta 1899 nykyisen Jaroslavin alueen Rybinskin piirin Serednevon kylä – 14. kesäkuuta 1983 Moskova) oli venäläinen neuvostorunoilija ja kirjallisuusvaikuttaja.

Aleksei Surkov syntyi talonpoikaisperheeseen. Hän osallistui Venäjän sisällissotaan ja liittyi Neuvostoliiton kommunistiseen puolueeseen vuonna 1925. Surkov oli yksi Venäjän proletaarikirjailijoiden yhdistyksen johtajista. Hän valmistui Punaprofessorien instituutista vuonna 1934 ja työskenteli Gorkille nimetyn kirjallisuusinstituutin opettajana vuosina 1934–1939.

Surkov osallistui sotakirjeenvaihtajana Puolan itäosien miehitykseen, talvisotaan ja toiseen maailmansotaan. Hän oli Literaturnaja gazetan vastaava toimittaja vuosina 1944–1946, Ogonjokin vastaava toimittaja vuosina 1945–1953 ja Neuvostoliiton kirjailijaliiton ensimmäinen sihteeri vuosina 1953–1959. Surkov toimi Neuvostoliiton korkeimman neuvoston edustajana vuodesta 1954 ja kirjallisuustietosanakirja Kratkaja literaturnaja entsiklopedijan päätoimittajana vuosina 1962–1975.

Surkov julkaisi ensimmäiset runonsa vuonna 1918 ja ensimmäisen kokoelmansa vuonna 1930. Hänen tuotantonsa edustaa tyypillistä sosialistista realismia. Taiteellista arvoa on lähinnä hänen sota-ajan runoillaan, joista monet on sävelletty lauluiksi. Surkov sai Stalin-palkinnon vuosina 1946 ja 1951. Kirjailijaliiton johtajana hän osallistui muun muassa Boris Pasternakin vainoon. Surkoville myönnettiin sosialistisen työn sankarin arvonimi vuonna 1969. Hänet on palkittu neljällä Leninin kunniamerkillä.