Albrekt Karhu

Brandenburgin rajakreivi

Albrekt I Karhu (saks. Albrecht der Bär; noin 110018. marraskuuta 1170) oli Brandenburgin rajakreivikunnan perustaja ja ensimmäinen rajakreivi. Yhtenä keskeisistä henkilöistä hän johti 1100-luvulla saksalaisen asutuksen levittämistä itään (ostsiedlung).[1]

Piirros Albrekt Karhun sinetistä.

Albrekt Karhun isä oli Askania-sukuinen Ballenstedtin kreivi Otto Rikas, jonka maat Harzvuorten ja Elbejoen välissä hän peri vuonna 1123. Albrekt tuki Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisaria Lothar III:ta tämän sotaretkellä Italiassa vuonna 1132. Kiitoksena tästä keisari antoi hänelle vuonna 1134 Elben itäpuolella sijainneen Nordmarkin rajakreivikunnan. Albrekt laajensi uutta valtakuntaansa osallistumalla useisiin sotaretkiin slaavilaisia vendiheimoja vastaan. Hän teki Havellandin aluetta hallinneen hevellien ruhtinas Pribislavin kanssa sopimuksen, jonka nojalla hän peri Pribislavin valtakunnan tämän kuoltua vuonna 1150. Albrekt alkoi tämän jälkeen käyttää arvonimeä Brandenburgin rajakreivi. Hän jatkoi valloitussotaa vendejä vastaan ja levitti samalla saksalaista asutusta itään houkuttelemalla alueelle uudisasukkaita Friisinmaalta ja Saksista. Myös premonstratenssit ja sisterssiläiset osallistuivat uudismaiden raivaukseen. Albrekt perusti Havelbergin ja Brandenburgin hiippakunnat edistääkseen vendien käännyttämistä kristinuskoon.[1]

Keisari Konrad III antoi vuonna 1138 Albrekt Karhulle Henrik Ylpeältä riistämänsä Saksin herttuakunnan, mutta Albrekt onnistui pitämään sitä hallussaan vain hetken ennen kuin Henrik valloitti pääosan siitä takaisin. Albrekt luopui vaateestaan Saksin herttuakuntaan vuonna 1142, jolloin se annettiin Henrik Ylpeän pojalle Henrik Leijonalle.[2][3] Äitinsä Eilikan kuoltua samana vuonna Albrekt peri hänen kauttaan osan Billung-suvun maista Saksissa, mutta ei saanut herttuan arvoa.[1] Albrekt oli tämän jälkeen yksi Henrik Leijonan päävastustajista, joskin liittoutui hetkellisesti tämän kanssa slaaviheimojen vastaisilla sotaretkillä.[2]

Albrekt Karhun vanhin poika Otto I peri isänsä kuoltua Brandenburgin rajakreivin arvon. Nuorempi poika Bernhard sai myöhemmin Henrik Leijonalta riistetyn Saksin herttuan arvon.[2]

Lähteet

muokkaa
  1. a b c Albert I (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 22.10.2017.
  2. a b c Erich von Guttenberg: Albrecht der Bär (saksaksi) Neue Deutsche Biographie (1953) Deutsche Biographie. Viitattu 22.10.2017.
  3. Nordisk familjebok (1904), s. 495 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 22.10.2017.

Aiheesta muualla

muokkaa