Ahaltekhevonen

Ahaltekhevonen tai ahaltekinhevonen tai ahaltekin hevonen, lyhyemmin ahalteke tai ahaltek on itämainen täysiverihevosrotu, joka on kehittynyt Kaukasiassa ja Keski-Aasiassa.

Ahaltekhevonen
Tyyppi:	itämainen täysiverinen
Alkuperä ja nimet
Alkuperämaa:	Keski-Aasia, Kaukasia
Polveutuminen:	turkmeenihevonen ja sen esimuodot
Rodun syntyaika:	1600-luku
Muita nimityksiä:	ahaltekenhevonen, ahaltekinhevonen, ahaltek, ahalteke, akhal-teke
Esiintyminen ja käyttö
Käyttötarkoitus:	ratsu
Globaali esiintyminen:	noin 3 500 yksilöä
Merkitys Suomessa:	marginaalinen
Ominaisuudet
Korkeus:	noin 147–165 cm
Värit:	kaikki perusvärit, kimo, voikkovärit; usein metallinhohtoinen
Infobox OK

Rotu on nimetty alueen keitaiden, Akhal, sekä ennen virallista määritelmää rotua jalostaneen Teke-heimon mukaan.^{lähde tarkemmin?}

Rodun virallinen määritelmä muodostui 1800-1900 luvun vaihteessa sen jälkeen, kun Venäjän keisarikunta valloitti Turkmenistanin alueen 1881. Rotukirja muodostettiin aluella asuneen Teke-heimon kasvattamista hevosista, vaikka kantakirjaan otettiin myös useiden muiden turkmeeniheimojen hevosia.

Ahaltekhevosesta on Venäjällä perinteisesti käytetty turkmeeninkielestä juontuvaa kutsumanimeä "argamak". Nimi merkitsee puhdasveristä turkmeenihevosta.Turkmeeninhevosta pidetään eräänä maailman vanhimmista hevosroduista. Ahaltekien suljetusta kantakirjasta vastaa venäläinen valtiollinen hevosjalostusorganisaatio VNIIK.

Johtuen venäjän kielen kirjoitustavoista ja kyrillisistä kirjaimista rodun nimen länsimainen luentatapa voi vaihdella paljonkin, mikä hankaloittaa tiedonhakua rodusta. Englanninkielisillä alueilla käytetään yleisesti muotoa Akhal-Teke, saksankielisillä Achal-Tekkiner ja ruotsinkielinen nimi on Achaltekeer.

Historia

Ahaltekhevosen kaltaisia hevosia kasvatettiin Kaukasiassa ja Keski-Aasiassa jo huomattavasti ennen ajanlaskun alkua. Kevyt, mutta kookas ratsuhevosrotu kehittyi alueen nomadiheimojen ylivertaiseksi ratsuksi, joka oli hyvin haluttu kaikkialla maailmassa. Ahalteket ovat näistä muodostettu suljettu kantakirja.

Valtaapitävien kulttuurien ja kansojen vaihtuessa alueella hevosten nimitys on vaihdellut. Viimeisin alueen hevosista käytetty nimitys on turkmeenihevonen. Esimerkiksi ennen ajanlaskun alkua hallinneet parthialaiset olivat kuuluisia näistä kultaisista hevosistaan. Parthialaisten pääkaupungin Nisan jäänteet sijaitsevat aivan Turkmenistanin pääkaupungin Ashkabadin kupeessa.

Muinainen Akhal-Teke-hevonen, pronssi, 4.-1. Vuosisata eKr.

Tukrmeenihevoset olivat kunkin perheen ja heimon ylpeys, mistä kielivät vanhat turkmeenisanonnat kuten kun heräät aamulla, tervehdi ensin isääsi, sitten hevostasi. Hevosten alkuperä tunnettiin tarkoin, ja hevosten jalostusta voisi kuvailla sananparrella, jota vieläkin käytetään Venäjällä, vapaasti suomennettuna: hevosen täytyy olla puhdasrotuinen ja ratsastuskisojen voittaja, vaikka alun perin menestystä mitattiin erilaisten kilpailuiden lisäksi etenkin myös kamppailussa elämästä ja kuolemasta.

Venäjän viimeiset valloitukset tapahtuivat 1800-luvun lopussa, kun se otti hallintaansa Keski-Aasian maat. Vaikka Venäjällä oli perinteisesti arvostettu alueen hevosia, taivaallisia argamakeja, maa kohdisti voimatoimet hevoskantaan, joka oli mahdollistanut väestön tehokkaan vastarinnan.

Perinteistä kasvatusta ahaltekien syntysijoilla ja edelleenkin jäljellä olevien muiden turkmeenihevosten osalta, esimerkiksi Iranin puolella, harjoittavat yksityiset kasvattajat ilman varsinaista kantakirjaa, vaikka hevosten alkuperä tunnetaan melko tarkasti ja hevosten jalostuslinjojen suhteen ollaan varsin tarkkoja.

Venäjän valloittamalla alueella tilanne alkoi nopeasti muuttua, ja turkmeenihevoskantaa tutkittiin tiiviisti jo 1800-luvulta asti. N. A. Kuropatkinin perustama ensimmäinen yksityinen ahaltek-siittola Zakaspiiski perustettiin vuonna 1897 ja se kansallistettiin vuonna 1912 keisari Nikolai II:n päätöksellä. Siittola pyrki hankkimaan alueen parhaita hevosia ja kirjasi niiden polveutumisen.

Venäjän 1917 vallankumousten jälkeen vuonna 1922 muodostetussa Neuvostoliitossa hevoskasvatus alkoi siirtyä valtionsiittoloihin, mikä vuosikymmenten mittaan lopetti lopulta lähes kokonaan aiemman yksityiseen kasvatukseen perustuneen hevosjalostuksen alueella.

K. I. Gorelovin, G. S. Neelovin ja A. M. Bogševskin 1926–1928 tekemä tutkimusretki oli tärkeimpiä selvityksiä, jonka pohjalta alusta asti suljettuna toiminut varsinainen ahaltekkantakirja aloitti toimintansa 1931. Ensimmäisen kerran kantakirja julkaistiin kirjallisessa muodossa vuonna 1941.

K. I. Gorelov perusti ensimmäisen Turkmenistanin ulkopuolisen siittolan Lugovskoin Kazakhstaniin. Myöhemmin siittoloita perustettiin muuallekin Neuvostoliittoon, muun muassa Dagestanin ja Venäjän alueelle. 2000-luvulle tultaessa tunnettuja ahalteksiittoloita oli jo niin Euroopassa kuin Pohjois-Amerikassa.

Neuvostoliitossa alkoivat 1930-luvulla hevosjalostuskokeilut, joissa ahaltekhevoseen risteytettiin englannintäysiveristä. Rodun puhtaana säilymisestä huolestuneet ratsastivat sekalaisella hevosjoukolla vuonna 1935 Turkmenistanin Ashkabadista Moskovaan 4 800 km:n matkan 84 päivässä. Vaativa matka, yli 300 km vedettömine aavikon ylityksineen todisti käytännössä puhdasrotuisten ahaltekhevosten suorituskyvyn paremmuuden. Ratsastus kiinnitti huomion rodun tukalaan asemaan ja vakuutti päättäjät kantakirjan tärkeydestä, minkä ansiosta risteytyskokeiluista luovuttiin.

Vaikka ympäröivissä maissa, kuten Iranissa, on vielä jäljellä turkmeenihevosia, ahaltekhevosten kantakirja on ainoa todistetusti olemassa oleva, suljettu sekä tieteellisesti ja järjestämällisesti hallinnoitu kantakirja. Suljettu kantakirja tarkoittaa, että vain puhdasveriset yksilöt hyväksytään kantakirjaan. Vaikka alkuperäiseen ahaltekhevosten kantakirjaan on otettu joitakin hevosia, joilla on suvussaan englannintäysiveristä, näitä on sittemmin myös poistettu kantakirjasta (siirretty ahaltekristeytysten kirjaan, josta ei oteta hevosia pääkantakirjaan), ja nykyisin englannintäysiverisen osuus ahaltekhevosessa on enimmilläänkin yksittäisen prosentin luokkaa.

Neuvostoliitossa hevosten asema heikkeni 1950-luvulla maatalouden ja liikenteen koneistumisen myötä, ja ahaltekejäkin teurastettiin suurin määrin lihanjalostussuunnitelmien toteuttamiseksi. Jälleen rodun kasvatus jatkui erityisesti yksittäisten aktiivisten kasvattajien, kuten ensin Terskin siittolassa ja sittemmin Dagestan-siittolassa toimineen Vladimir Shamborantin, ansiosta. Ahaltekien menestyminen kilparatsastuksessa vahvisti rodun asemaa, mutta 1970-luvulle tultaessa jäljellä oli silti enää vain kolmisen sataa hevosta. Vuonna 1973 kantakirja siirtyi Turkmenistanista valtiolliselle hevosjalostusorganisaatiolle VNIIK:ille, ja hevosten alkuperä alettiin testata järjestelmällisesti verikokeilla. Neuvostovaltioiden itsenäistymistä 1990-luvulla seuranneen taloudellisen sekaannuksen myötä monet valtionsiittolat ajautuivat taloudelliseen ahdinkoon, ja hevoskasvatuksessa tapahtui uusi romahdus. Tässä vaiheessa ahaltekejä oli kuitenkin alettu kasvattaa myös muualla maailmassa, kuten Euroopassa ja Yhdysvalloissa.

Ahaltekhevosen suljetussa kantakirjassa on nykyään noin 3 500 hevosta, joiden alkuperä varmistetaan muun muassa rutiininomaisesti ISAG-sertifioiduin DNA-kokein. Rotu on hajaantunut ympäri maailmaa. Eniten ahaltekhevosia on entisen Neuvostoliiton alueella, Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Lisäksi kantakirjaamattomia ja DNA-tutkimattomia hevosia on Turkmenistanissa noin 3 000 ja jonkin verran myös muissa Keski-Aasian maissa, kuten Iranissa.

Perimätutkimusten perusteella ahaltekhevosten vähäinen lukumäärä ei ole vaikuttanut sen perimän monimuotoisuuteen, vaikka rodun yhtenäisyys näkyy esimerkiksi kesyhevosten polveutumista koskevissa DNA-tutkimuksissa ja lihassolututkimusten yhdenmukaisuutena.

Turkmenistanin hevoset poistuvat ahaltekkantakirjasta 2000-luvulla

Vuonna 1991 itsenäistynyt Turkmenistan on valinnut ahaltekhevosen maan kansallistunnukseksi. Vielä 2000-luvun taitteessa ahaltekkantakirjaan aktiivisesti osallistumaan pyrkinyt Turkmenistan ei ole kuitenkaan 1990-luvulta alkaen kantakirjannut hevosiaan, joten maan hevoskanta ei ole enää suurimmalta osaltaan ahaltekejä. Turkmenistanissa elää todennäköisesti edelleen hevosia, jotka on aikanaan kantakirjattu ahaltekkantakirjaan, ja osa maan uudemmastakin kasvatuksesta olisi luultavasti hyväksyttävissä siihen,^lähde? mutta kantakirjausta ei voida tehdä ilman hevosten perimän luotettavaa testaamista. Tilanteesta tulee mahdollisesti pysyvä, sillä ajan kuluessa ja hevossukupolvien mennessä hevosten polveutumista ei pystytä enää riittävän luotettavasti todentamaan.

Vaikka rodun puhtaana säilyttämiseksi järjestetty vuoden 1935 ratsastus lähti liikkeelle Turkmenistanista, maan julkinen asenne on kääntynyt jokseenkin päinvastaiseksi tällä vuosikymmenellä. Esimerkiksi Turkmenistanin Yhdysvaltain lähetystön maata esittelevät sivut mainitsevat kuuluisana ahaltekenä toisen suljetun kantakirjan edustajan eli englannintäysiverisen l'Arc de Triomphe-laukkakisan voittajan "Dancing Brave"-hevosen.

Vaikka nyky-Turkmenistanin sisällä on ristiriitaisia näkemyksiä mm. poliittisen tilanteen johdosta siitä, onko hyväksyttävää jalostaa hevosia venäläisten hallinnoimaan ahaltekkantakirjaan tai ahaltekhevosesta nopeampaa risteyttämällä siihen englannintäysiveristä, epäselvä tilanne on kuitenkin johtanut siihen, että hevoset ovat jääneet kantakirjan ulkopuolelle.

Turmenistan on vuodesta 2010 pitäen isännöinyt kutsuvieraina eri puolilta maailmaa saapuneita aktiivisia ahaltekharrastajia ja -kasvattajia sekä erilaisten järjestöjen edustajia pyrkimyksenään perustaa rodun Turkmenistan-johtoinen kansainvälinen katto-organisaatio ja vakuuttaa ulkomaalaiset turkmenistanilaisten oikeudesta kantakirjaan.

Vaikka maassa on aina arvosteltu Venäjän ja Neuvostoliiton hallintaa rotuun sen nimeä myöten, vielä 2010-luvun alussa Turkmenistan kampanjoi erityisen voimakkaasti pitäen rotua omanaan. Esimerkiksi vuonna 2011 kansainvälisessä lehdistössä levisi yleisesti tieto ahaltekien kauneuskilpailusta, "joka edistää taivaallisen kilpahevosen kunniaa maailmalla". Viime aikoina Turkmenistan on kuitenkin käyttänyt hevosistaan korostetummin termiä turkmeeninhevonen.

Näennäisestä avoimuudestaan huolimatta maa on melko eristäytynyt ja pyrkii myös kontrolloimaan tiedonvälitystä.

Ominaisuudet

Ahalteket ovat itämaisista hevosista keskimäärin kookkaimpia ja nopeimpia. Nykyaikaisiin WBFSH-kantakirjojen puoliverisiin verrattuna ne ovat kuitenkin enemmänkin pienehköjä yleisratsuja kuin mihinkään yksittäiseen kilparatsastuksen lajiin nimenomaisesti jalostettuja.

Kansainvälisen ahaltekehevoskasvatusjärjestö MAAK:in kantakirjan tavoittelema rodun ihannerakenne on seuraavanlainen: pää kevytmuotoinen, pitkänomainen ja kuiva, leveä mutta siro leuka; profiili suora tai otsasta kyömy. Silmät kookkaat ja vinoon asentuneet, korvat sirot, liikkuvat ja korkealle asettuneet; sirot huulet ja sieraimet; niska pitkä ja leveä. Pään tulee kiinnittyä kaulaan terävässä kulmassa.

Kaulan tulee olla korkealle asettunut, pitkä, taipuisa, muodoltaan suora tai joutsenkaula, poikkileikkaukseltaan pyöreä. Säkä kookas ja lihaksikas. Lavat pitkät, hyvin kulmautuneet ja lihaksikkaat. Olkavarsi normaaliasentoinen ja lihaksikas. Rinnan tulee olla syvä, lapojen takaa levenevä, muodoltaan ovaalimainen. Irtonaiset kylkiluut pitkät. Selkä ja lanne tasaiset, suhteellisen leveät; hienoinen liikapituus hyväksytään. Takaosa normaalissa kulmassa, joskus hieman laskeva, pitkä ja leveä, lihakset vahvat ja kiinnittyvät pitkälle sääreen. Hännän tulee kiinnittyä alas ja syvälle, ja se voi olla tyvestään melkein jouheton.

Jalkojen tulee olla hoikat ja pitkät hyvin kehittynein nivelin ja lujin selkeästi erottuvin jäntein, kavioiden pienet ja vankat. Vuohiskarvojen tulee olla lyhyet tai hieman pitkät. Lihasten tulee olla tiiviit ja matalat. Liikkeiden tulee olla laajat, voimakkaat, notkeat ja elastiset, sekä ratsastajalle miellyttävät kaikissa askellajeissa; hypyn tulee olla notkea, laadukas ja matalakaarinen.

MAAK:in kantakirjaussäännöt rohkaisevat jalostamaan kookkaampia yksilöitä: vähimmäistavoitemitat oriille ovat säkäkorkeus 164 cm, selän pituus 166 cm, rinnanympärys 182 cm ja säärenympärys 21,5 cm, tammoille hieman pienemmät. Näiden mittojen mukaan määräytyvistä pisteistä voidaan tehdä vähennys, jos selän pituus on säkäkorkeuteen nähden liian lyhyt tai pitkä.

Ahaltekenhevosen karvapeite on ohut ja sileä, jouhet harvat. Otsajouhet puuttuvat täysin tai melkein täysin. Rodussa esiintyy runsaasti erilaisia värityksiä, yleisimmät ovat ruunikko, ruunihallakko, musta ja rautias. Kimoja ja voikkovärityksiä esiintyy. Karvan laatu antaa väriin usein metallisen kiillon.

Käyttö

Ahaltekhevosia on perinteisesti käytetty ratsuina. Ne ovat monipuolisia ratsuja ja toimivat niin matka-, este-, kenttä- ja kouluratsastuksessa. Ahaltekhevonen ja sen edeltäjät, kuten turkmeenihevonen, ovat myös vaikuttaneet monen hevosrodun kehitykseen.

Yksi kansainvälisesti menestynyt ahaltekhevonen on maailman menestyneimpiin kouluratsuihin kuuluva ori 668 Absent, joka ratsastajanaan Segei Filatov voitti Rooman vuoden 1960 olympialaisissa kouluratsastuksessa henkilökohtaista kultaa, Tokion vuoden 1964 olympialaisissa pronssia sekä Meksikon vuoden 1968 olympialaisissa joukkuepronssia ja henkilökohtaisen kisan neljännen sijan uutena ratsastajanaan Ivan Kalita. Absent oli myös hyvä hyppääjä ja ylitti ratsastettuna korkeimmillaan 186-senttisen esteen.

Absentin isä 26 Arab saapui 1935 Moskovaan yhtenä osallistujana 84 päivää kestäneeseen 4 800 km vaellukseen, jonka ansiosta luovuttiin rodun risteytyskokeiluista pääasiassa englannintäysiverisen kanssa. Arab voitti sittemmin useita Neuvostoliiton estemestaruuksia ja saavutti 16-vuotiaana puissancessa Neuvostoliiton korkeusennätyksen 219 cm.

Muita Neuvostoliitossa kuuluisia ahaltek-rotuisia estehevosia olivat esimerkiksi Arabin korkeusennätyksen myöhemmin tuloksella 225 cm rikkonut, useita esteratsastusmestaruuksia voittanut Poligon, ja aikanaan Neuvostoliiton pituusennätyksen 878 cm hypännyt Perepel.

Matkaratsastuksessa Ashkabad-Moskova -vaelluksen osanottajien lisäksi kuuluisa on esimerkiksi Neuvostoliitossa 500 km kilpailun vuonna 1945 voittanut ori Tarlan. Etenkin Euroopassa ja Yhdysvalloissa ahaltekhevosia näkyy enenevässä määrin matkaratsuina; ne ovat kilpailleet 120—160 km matkoilla ja esimerkiksi vaativassa perinteisessä Tevis-matkaratsastuskisassa. Ahaltekenhevosia on viety 2000-luvulla Uruguayhin juuri matkaratsastustarkoitukseen.

Monipuolisina ratsuina ahalteket soveltuvat hyvin myös kenttäratsastukseen. Yhdysvaltoihin ensimmäisten rotunsa edustajien joukossa saapuneita Senetir-oriin puhdasrotuisia jälkeläisiä olivat Sengar ratsastajanaan Craig Thompson vuonna 1996 ja Kandar ratsastajanaan Karen Yates. Ne pääsivät vuonna 2000 olympialaisiin kenttäratsastuksessa.

Nuorten ahaltekhevosten suorituskykyä arvioidaan edelleenkin Venäjällä yleisesti laukkakisoissa, joissa ne ovat keskimäärin hitaampia kuin englannintäysiveriset ja nopeampia kuin arabianhevoset.

Englannintäysiverisen jalostuksessa itämaisilla hevosilla kuten turkmeenihevosella oli aikanaan merkittävä osa. Asiaa on tutkittu paljon DNA-tutkimuksin. Sen näkee myös vanhoista englannintäysiverisiä esittävistä tauluista, jotka esittävät paitsi turkmeenihevosen kaltaisia hevosia myös turkmeeniasuihin pukeutuneita, turkmeenien näköisiä hevosten käsittelijöitä, kuten kantaori Buerley Turkia esittävässä maalauksessa.

1600–1700-luvuilla Euroopassa ei juurikaan erotettu itäisiä rotuja toisistaan: muun muassa Katariina Suuren Itävaltaan lahjoittama turkmeeniori Turkmen Atti myytiin arabialaisena silloiseen Saksaan, jossa se vaikutti voimakkaasti trakehneninhevosen jalostukseen. Ensimmäinen Venäjän valtiollinen ahalteksiittola Zakapiiski myi 1910-luvulla oriin Djeiran trakehnersiitokseen. Myös neuvostoaikana ahaltekejä käytettiin itäisen trakehnerhaaran jalostuksessa.

Erityisen paljon ahaltekejä, tai niitä edeltäneitä turkmeenihevosia eli argamakeja, on käytetty venäläisten ja neuvostoliittolaisten hevosrotujen jalostuksessa.

Julkisuuskuva

Ahaltekhevosten jalostusta voi verrata muiden suljetun kantakirjan täysiverihevosrotujen kuten englannintäysiverisen tai arabianhevosen jalostukseen, eli tärkeimpänä jalostusominaisuutena pidetään rotupuhtautta; minkäänlaisia risteytyksiä ei hyväksytä kantakirjaan.

Suomessa tietämys ahaltekien suljetusta kantakirjasta on ollut melko heikkoa, jos mittana pitää sitä, että Hippoksen rekistereihin on merkitty väärän rotuisia hevosia ahaltekeiksi ja tätä kautta tiedot ovat siirtyneet tunnettuihin kuvallisiin sukutietokantoihin. Internetistä löytyy yksi ahaltek-kantakirjan kanssa yhdenmukainen sukutietokanta, mutta pelkkä hevosen nimen ja suvun esiintyminen siinä ei vielä takaa hevosen alkuperää. Ahaltekenhevoskasvattajat ja -myyjät korostavat,^lähde? että ahaltekhevosen tulee olla asianmukaisesti rekisteröity kantakirjaan, mikä edellyttää hevosen perimän tutkimista laboratoriokokein. Jos hevosen mukana tulee pelkkiä paperikopioita ja rotuyhdistykset tai tunnetut kasvattajat eivät tunnista hevosta, kyseessä on todennäköisimmin pelkkä huijausyritys, sillä nimenomaan kantakirjaus toimii ainoana takeena hevosten alkuperästä.

Turkmenistanilaiset hevoset ovat pysyneet kantakirjan ulkopuolella koko 2000-luvun eivätkä mahdollisesti ole enää edes kantakirjattavissa, koska suljettu ahaltekkantakirja edellyttää hevosen perimän todistamista tieteellisen luotettavasti eikä hyväksy risteytyksiä muihin rotuihin kuten englannintäysiveriseen, joihin turkmenistanilaisilla on nykyisin liberaali kanta. Myös turkmenistanilaiset itse ovat alkaneet kutsua kansalliseläintään ahaltekeä vuonna 2013 perustamallaan valtiollisella internet-sivustolla selkeämmin turkmeenihevoseksi. Vielä vuonna 2011 oli maailman medioissa uutisia "taivaallisten kilpahevosten ahaltekien kauneuskilpailusta", joiden kuvituksena käytettiin muiden maiden ahaltekejä sekä hevosia, joiden ahaltek-kantakirjauksesta ei ollut varmuutta.

Kantakirjan rotumääritelmä ja kuvaus ovat huono käännös alkuperäisestä venäjänkielisestä määritelmästä, jonka alkuperäisille termeille ei edes ole aina suoraa vastinetta länsimaisissa kielissä.

Erittäin vähälukuisilla roduilla kuten ahaltekeillä tietolähteiden laadulla on suuri merkitys. Koko maailmassa on vain noin 3 500 ja Suomessa alle 10 ahaltekeä . Tosin aivan kuten englannintäysiverisillä tai arabianhevosilla ahaltekejen jalostusoikeutta ei rajoiteta juurikaan muulla tavoin kuin edellyttämällä täysiverisyyttä ja mahdollisesti astutusmenetelmiä koskevilla säännöillä, joten jalostustulokset kaikissa näissä edellä mainituissa roduissa voivat vaihdella todella suuresti kasvattajakohtaisesti. Mikäli jonkun maan vähälukuinen kasvatus perustuu erityisesti tietyn hevosen jälkeläisiin, objektiivinen rodun yksilöiden välinen vertailu hankaloituu entisestään.

Lähteet

• http://www.eaap.org/docs/Publications/eaap116 - 553687176K.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
• http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0737080608001901
• http://journals.cambridge.org/action/displayAbstract?fromPage=online&aid=8247663
• http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0737080611000980
• http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1871141313002606
• http://www.cgakhaltekes.com/index_files/Page2110.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
• http://akhaltekehorses.com/2012/03/01/gifts-for-the-kings/ (Arkistoitu – Internet Archive)
• http://www.horses.ru/akhal_teke/other_breeds.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
• http://www.museumofthehorse.org/journal/a-look-at-the-turkoman-horse-in-iran/
• http://akhaltekeuk.com/interviews/aleksandr_klimuk_en/ (Arkistoitu – Internet Archive)
• http://www.akhaltexas.ru/article.asp?level=0&idparent=2&idcategory=2 (Arkistoitu – Internet Archive)
• http://imh.org/index.php/exhibits/online/horse-breeds-of-the-world/item/2223-akhal-teke
• http://www.fao.org/docrep/009/ah759e/ah759e13.htm
• http://www.karakumstud.com/web/karakum.nsf/PermaLinks/JEIE-7MUJ77
• http://akhaltekeuk.com/interviews/tatiana_riabova_en/ (Arkistoitu – Internet Archive)
• http://akhaltekeuk.com/interviews/blanca_de_toledo/ (Arkistoitu – Internet Archive)
• http://akhaltekeuk.com/interviews/leonid_babaev_en/ (Arkistoitu – Internet Archive)
• http://www.karakumstud.com/web/KaraKum.nsf/Articles/D142C031696A0540852574AD004A8A17
• http://www.karakumstud.com/web/KaraKum.nsf/Articles/ACCC1886FB5E0B6085257456006614BA
• http://www.turkmenistan.ru/?page_id=8&lang_id=en&elem_id=5650&type=event&sort=date_desc
• http://www.turanianhorse.org/yesterday.html (Arkistoitu – Internet Archive)
• http://www.maakcenter.org/ENG/conf.html
• http://www.rferl.org/content/article/1071645.html
• http://www.gsuttle.free-online.co.uk/geldy_on_the_www.htm
• http://www.akhalteke.cc/trips-to-turkmenistan.html
• http://www.akhal-teke.org/tekes-in-sports.html (Arkistoitu – Internet Archive)
• http://www.maakcenter.org/ENG/BREED/sport.html
• http://www.shael-teke.ru/en/publications/30/
• http://www.akhalteke.ee/esivanemad/absent_son.php
• http://www.akhalteke.ee/polv/arab_son.php (Arkistoitu – Internet Archive)
• http://www.pioendurance.com/en/home/277-akhal-teke-en-endurance-uruguay.html (Arkistoitu – Internet Archive) (Uruguayihin AT-hevosia, kisasuoritukset alkuun)
• http://www.pioendurance.com/en/home/277-akhal-teke-en-endurance-uruguay.html (Arkistoitu – Internet Archive) (Uruguayhin AT-hevosia)
• http://akhaltekes.blogspot.fi/2013/07/piatigorsk-2013-8-dzien-wyscigowy.html?spref=fb
• http://www.akhal-teke.org/tekes-in-sports.html (Arkistoitu – Internet Archive)
• http://www.akhaltekes.eu/index.php?option=com_content&task=view&id=66&Itemid=104
• http://www.akhaltekes.eu/ (yksi, jossa matkaratsastustuloksia)
• http://www.northfortynews.com/akhal-teke-is-an-ancient-and-exotic-horse-breed/ (Arkistoitu – Internet Archive)
• http://www.saudiaramcoworld.com/issue/198501/the.treasures.of.henri.moser.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
• http://users.hartwick.edu/anthonyd/harnessing horsepower.html (Arkistoitu – Internet Archive)
• http://archaeology.about.com/od/domestications/qt/horses.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
• http://www.plosone.org/article/info:doi/10.1371/journal.pone.0054997
• http://www.plosone.org/article/info:doi/10.1371/journal.pone.0015311
• http://www.akhalteke.org/web/karakum.nsf/FAQsW/F4762C3DF36E8D3C852573F6006012AE?OpenDocument (Arkistoitu – Internet Archive)
• http://www.aquilapre.com.au/Genetics/Genetic diversity and relationships of portuguese and other horses.pdf
• http://www.lepetz.fr/telechargements/Traqui et al.pdf^{[vanhentunut linkki]}
• http://www.akhaltekes.eu/

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ahaltekhevonen Wikimedia Commonsissa

• Ahaltekhevonen Hevosmaailma.netissä (Arkistoitu – Internet Archive)