Ahmad ibn Hanbal
Aḥmad ibn Muḥammad ibn Ḥanbal Ash-Shaybānī (arab. أَبُو عَبْدِ ٱلله أَحْمَد ابْن مُحَمَّد ابْن حَنۢبَل ٱلشَّيْبَانِي, ’Abū ‘Abd Allāh Aḥmad ibn Muḥammad ibn Ḥanbal aš-Šaybānī; 780 Bagdad – 855) eli Aḥmad ibn Ḥanbal (arab. أَحْمَد ابْن حَنۢبَل) tai Ibn Ḥanbal (arab. ابْن حَنۢبَل) oli islamilainen imaami, hadith-oppinut, teologi ja askeetti sekä sunni-islamiin kuuluvan Hanbali-lakikoulukunnan perustaja. Sunni-islamissa on kaikkiaan neljä suurta lakikoulukuntaa.[1]
Elämä
muokkaa|
Neljä suurinta sunni-imaamia |
|
Ahmad ibn Hanbal |
Islamilainen perimätieto kertoo, että Ahmad tai Ibn Hanbal kasvoi orpona. Hänen sanotaan matkustelleen laajalti arabikalifaatin eri alueilla keräämässä tietoa haditheista. Hän oli imaami Shafi'in luotto-oppilas, josta Shafi'i totesi: ”Lähtiessäni nyt Bagdadista sinne ei jäänyt ketään enemmän jumalaa pelkäävää, oppineempaa Pyhässä laissa, pidättyväisempää synnistä, hurskaampaa tai tietävämpää miestä kuin Ibn Hanbal.” Kunnioituksesta Shafi'ia kohtaan Ibn Hanbal ei antanut yhtään fatwaa niin kauan kuin Shafi'i oli Bagdadissa. Kun hän myöhemmin loi oman lakikoulukuntansa, hän nojautui pääasiassa Koraanin teksteihin, haditheihin ja oppineiden yksimielisyyteen (ijma) antaen vain vähän arvoa analogialle (qiyas). Kellerin mukaan hän oli Pyhän lain suurista imaameista todennäköisesti kaikkein oppinein hadith-tieteissä.[1] Siitä todistaa myös kertomus, jonka mukaan Hanbalilta kysyttiin, kuinka monta hadithia piti osata, että pystyi antamaan asiantuntevan mielipiteen lakiasioissa. Hanbali arveli, että lukumäärä oli jossain kolmensadan tuhannen ja viidensadan tuhannen välissä.[2]
Ibn Hanbal ei koskaan jättänyt väliin yörukousta, ja hänellä oli tapana lausua koko Koraani ääneen joka päivä. Ibn Hanbalin kerrotaan sanoneen: ”Näin unessa Voiman Herran, ja sanoin: ’Oi Herra, mikä paras teko, jonka Sinua lähellä olevat voivat tehdä päästääkseen vielä lähemmäs?’ Hän vastasi: ’Minun sanani resitointi, oi Ahmad.’ Minä kysyi: ’Ymmärtäen vai ilman ymmärrystä?’ ja Hän vastasi: ’Ymmärtäen ja ilman ymmärrystä’.”[1]
Abbasidikalifi al-Mu'tasimin (833–842) hallitessa Ahmad heitettiin tyrmään ja häntä kidutettiin 28 kuukauden ajan. Tarkoituksena oli pakottaa hänet julkisesti tunnustamaan mu'taziliittien oppi, jonka mukaan Koraani oli luomisen tulos. Ahmad pysyi väitteessä, että Koraania ei luotu vaan se oli ikuinen. Kaikkiin muihin kysymyksiin hän vastasi: ”en tiedä”. Elämäkerran mukaan ibn Hanbal ruoskittiin kuulusteluissa tajuttomaksi, mutta lopulta hänet vapautettiin.[3][4][5]
Kun Ahmad kuoli vuonna 855, hautajaiskulkueessa oli 800 000 miestä ja 60 000 naista.[1]
Musnad Ahmad
muokkaaVäitetään, että ibn Hanbal muisti satatuhatta hadithia, joista 30 000 hän kokosi hadith-kokoelmaansa Musnad.[1] Kokoelma on luokiteltu hadithien välittäjien eikä niiden aihepiirin perusteella.
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- Ahmad ibn Naqib al-Misri: Reliance of the Traveller (Umdat al-Salik). A Classic Manual of Islamic Sared Law. In Arabic with Facing English Text, Commentary and Appendices Edited and Translated by Nuh Ha Mim Keller. Beltsville, Maryland: amana publications, 2017. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- Ahmad ibn Hanbal: Musnad Ahmad sunnah.com. Viitattu 10.12.2020.
- Bennison, A. K.: The Great Caliphs. The Golden Age of Abbasid Empire. Tauris, 2011.
- Patton, Walter Melville: Ahmed Ibn Hanbal and the Mihna. A Biography of the Imam including an Account of the Mohammeda Inquisition called the Mihna 218–234 A.H. Cosimo Classics, 2010 (alkuteos 1879). ISBN 978-1-61640-449-9 (englanniksi) (arabiaksi)
- Schacht, Joseph: An Introduction to Islamic Law. Clarendon Press, 1982. ISBN 978-0-19-825473-7 (englanniksi)