Petroskoi
Petroskoi[3] (ven. Петрозаво́дск, Petrozavodsk, karjalaksi Petroskoi, vepsäksi Petroskoi, vuosina 1941–1944 suomalaismiehityksen aikana Äänislinna)[3] on Karjalan tasavallan pääkaupunki Luoteis-Venäjällä, Äänisjärven länsirannalla.[4][5] Vuonna 2024 kaupungissa oli 235 694 asukasta. Paikallishallinnossa kaupunki muodostaa Petroskoin kaupunkipiirikunnan.[6]
| Petroskoi ven. Петрозаводск, Petrozavodsk |
|
|---|---|
 |
|
.svg) lippu |
 vaakuna |
  Petroskoi |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio |
 Venäjä |
| Tasavalta |
 Karjala |
| Piiri | Petroskoin kaupunkipiiri |
| Perustettu | 29. elokuuta 1703 |
| Kaupungiksi | 1777 |
| Hallinto | |
| – Pormestari | Inna Kolykhmatova |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 135 km² |
| Korkeus | 33 m |
| Väkiluku (2024) | 235 694 |
| Aikavyöhyke | UTC 3 (MSK) |
| Postinumero | 1850xx[1] |
| Suuntanumero(t) | 7 8142[2] |
|
Karjalan tasavallan pääkaupunki
|
|
Nimensä Petrozavodsk on saanut paikkakunnalle perustetun järvimalmia jalostavan rautatehtaan mukaan.[7] Nimi tarkoittaa suomeksi Pietarintehdasta.
Kaupungin läpi virtaa kaksi jokea, Lohijoki ja Nieglajoki (Neglinka).
Kaupunginjohtaja, pormestari Galina Širšina erotettiin virasta joulukuussa 2015. Hän oli viimeisiä oppositiohenkisiä kaupunginjohtajia. Päätöksen teki kaupunginvaltuusto äänin 23–3, ja päätöksen takana oli Karjalan tasavallan johtaja Aleksandr Hudilainen.[8]
Historia
muokkaaVuonna 1592 painetussa Abraham Orteliuksen kartassa mainitaan Onegaborg-niminen asutuskeskus suurin piirtein nykyisen Petroskoin paikalla.[7]
Varsinaisesti kaupunkitaajaman historia alkoi vuonna 1703, kun Pietari Suuri päätti hyötyä Karjalan alueesta sodissaan. Nykyisen Petroskoin alueelle, Lohijoen suulle (ven. река Лососинка, Lososinka) rakennettiin paikallista järvimalmia jalostamaan rauta- ja tykkitehdas.[7] Tehtaan perustus laskettiin 29. elokuuta 1703, jota pidetäänkin Petroskoin perustamispäivänä. Tehdas nimettiin hallitsija Pietari Suuren kunniaksi Pietarin tehtaaksi, mikä johtui sanoista (ven. Пётр, Pjotr, ’Pietari’) ja zavod (ven. заво́д, ’tehdas’).[7]
Paikkakunta kasvoi aluksi tehdastaajamana. Alkuperäinen rautatehdas suljettiin kuitenkin jo 1734.[7] Vuosina 1773–1774 rakennettiin uutta teollisuutta ja kaupungin keskusta (asemakaava 1774). Kaupunkioikeudet taajama sai vuonna 1777, jolloin myös kaupungin venäjänkielinen nimi Petrozavodsk virallistettiin.[7] Kaupungin suomenkielinen nimi pohjautuu samamerkityksisen sanaparin Petrovski zavod (ven. Петровский завод) ensimmäisen sanan pohjoisvenäläiseen murremuotoon petrovskoi.
Vuodesta 1781 Petroskoi oli Venäjän keisarikunnan Aunuksen provinssin ja 1801 alkaen Aunuksen kuvernementin keskus.[7][9][10] 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa lokakuun vallankumoukseen saakka paikkakunnalle karkotettiin ihmisiä poliittisista syistä. Vuodesta 1862 lähtien toimi säännöllinen höyrylaivareitti Pietariin.[11][7]
Vuonna 1904 aiemman tykkitehtaan seuraajalla, Aleksanterin asetehtaalla työskenteli noin tuhat henkeä. Vuonna 1916 valmistui kaupunkiin johtava rautatie osana Pietarista Murmanskiin johtavan radan osin pakkotyönä toteutettua rakennustyötä.
Neuvostovallan aika
muokkaaNeuvostovalta otti kaupungin haltuunsa tammikuussa 1918. Petroskoista tuli 7. kesäkuuta 1920 perustetun Karjalan työkansan kommuunin keskus. Tämä muutettiin vuonna 1923 Karjalan autonomiseksi sosialistiseksi neuvostotasavallaksi.[11][7][12]
Vuodesta 1940 lähtien Petroskoi oli Karjalan luovutettujen alueiden liittämisen seurauksena laajemmaksi Karjalais-suomalaiseksi sosialistiseksi neuvostotasavallaksi kasvaneen alueen keskus.
Suomi oli yksi Neuvosto-Karjalan ja siis Petroskoin virallisista kielistä. Tämä johtui virallisesti kirjallisessa muodossa olleen karjalan kielen puuttumisesta, mutta epävirallisesti myös otaksumasta, että Suomi pian liittyisi muiden neuvostokansojen joukkoon osaksi Neuvostoliittoa.[12] Neuvosto-Karjalan pääkaupunkiin muutti 1930-luvulta alkaen runsaasti suomalaisia emigranttikommunisteja. Myös ympäristön karjalainen asutus toi vaikutuksensa.
1950-luvulla kaupunkiin muutti myös inkerinsuomalaisia, jotka oli ajettu kotiseudultaan. Näin Petroskoista kasvoi Neuvostoliiton suomalaisen kulttuurin keskus, jossa Neuvostoliiton loppuaikana asui noin 15 000 suomalaista. Katukuvassa kuuli suomen kieltä. Monet virallisten laitosten ja kauppojen nimet olivat myös suomeksi. Kylteissä suomea näkee vielä paikoin nykyäänkin.[12]
-
Vanhoja tykkejä tasavallan kansallismuseossa. -
Petroskoin rantanäkymä vuonna 1915. -
Suomalaisjoukkoja paraatissa sota-aikaan. -
Äänislinnan rautatieasema jatkosodan aikana. -
Postimerkki neuvostoajalta.
Jatkosota
muokkaaJatkosodassa Suomi miehitti Petroskoin lokakuun alussa 1941. Suomen asettama alueen miehityshallinto käytti kaupungista nimeä Äänislinna[12], joka on suomennos Abraham Orteliuksen kartan ruots. paikannimestä "Onegaborg". Neuvostovallan merkit poistettiin kaupungista: esimerkiksi Leninin patsas katosi Petroskoin keskusaukiolta ja paikalle tuotiin suomalainen kenttätykki. Kadunnimet vaihdettiin kuvaamaan Kalevalan sankareita ja Suur-Suomi-aatteen tunnetuimpia kannattajia. Onegaborgia käyttää nimenään nykyään paikallinen internet-yleisradiosema, Radio Onegaborg.[13]
Suomi perusti Petroskoihin alueen ensimmäisen hallitsemansa keskitysleirin 24. lokakuuta 1941 venäläismiehille. Kaiken kaikkiaan keskitysleirejä oli sodan aikana kaupungissa kahdeksan. Jotkut leireistä olivat aiempia neuvostotyöleirejä ja jotkut vain suljettuja kaupunginosia, joissa oli muutama talo. Niihin vietiin alueen venäläinen väestö – pääasiassa naiset, lapset ja vanhukset.[14] 2/3 kuolemista leireillä aiheuttivat sairaudet, ja osa leireillä olleista on todennut, että osa suomalaisista oli ymmärtäväisiä ja hyväsydämisiä.[14] Petroskoissa toimii nykyisin muun muassa entisten alaikäisten leirivankien yhdistys, joka on ollut ajamassa muistomerkkejä ja oikeutta nälkään, pakkotyöhön ja tauteihin kuolleille omaisilleen.
Neuvostoliiton aloitettua suurhyökkäyksen Syväriltä kesällä 1944 Suomen puolustusvoimien oli vetäydyttävä suurimmaksi osaksi miehitysalueeltaan Itä-Karjalassa ja Leningradin alueella joutuen usein koviin taisteluihin. Neuvostoliitto palautti Petroskoin hallintaansa 28. kesäkuuta. Sodan aikana kaupunki oli kärsinyt suuria rakenteellisia tuhoja.[7][11][12]
Sodanjälkeinen aika
muokkaaVuonna 1956 Karjalais-suomalaisen sosialistisen neuvostotasavallan suvereenisuudesta Neuvostoliitossa luovuttiin myös periaatteessa. Petroskoista tuli nyt Venäjän SFNT:n alaisuuteen alistetun, jälleen Karjalan ASNT:ksi nimetyn neuvostotasavallan pääkaupunki.
Neuvostoliiton hajotessa 1991 alue jäi Venäjän federaation osaksi Karjalan tasavaltana. Suomalainen, karjalainen ja vepsäläinen väestö on vähentynyt, mikä ilmenee väestönlaskennassakin. Osa Petroskoin suomalaisista ja erityisesti suomenkielistä sivistyneistöä on muuttanut Suomeen. Tämä on heikentänyt suomen kielen asemaa.
Petroskoin kaupunginosat
muokkaaPetroskoi on syntynyt neljästä kylästä, jotka liittyivät Petroskoin keskustaan ja tehtaaseen (zavod). Kylät olivat Golikovka, Zareka, Zakamennoje ja Slobodka. Nämä ovat edelleen Petroskoin kaupunginosina. Aikoinaan Golikovkalla asui pääasiassa tehdastyöläisiä, Slobodkalla kauppiaita ja virkamiehiä. Nykyisin kaupunginosien välillä ei ole niin selvää jakoa sosiaalisen ammattiaseman mukaan.lähde?
Hallinnollisesti Petroskoin keskusta jakaantuu kuuteen kaupunginosaan:lähde?
- Drevljanka-Perevalssi (Древлянка-Перевалка, Drevljanka-Perevalka)
- Eteläinen teollisuusalue (Южная промзона, Južnaja promzona; karjalaksi Suvitevollissusalue)
- Kanatehdas (Птицефабрика, Ptitsefabrika)
- Karanmäki-Zareka (Голиковка-Зарека, Golikovka-Zareka)
- Kukonmäki
- Kljutševaja (Ключевая)
- Lokakuun piiri (Октябрьский район, Oktjabrski raion)
- Paasioja (Онежский, Onežski)
- Vapun piiri (Первомайский район, Pervomajski raion)
- Keskusta (Центр, Tsentr)
- Pässinranta (Бараний Берег, Barani Bereg)
- Radiotehdas (Радиозавод, Radiozavod)
- Sainiemi (Сайнаволок, Sainavolok)
- Saksanniemi (Немецкий наволок, Nemetski navolok)
- Suolusmäki (Сулажгора, Sulažgora)
- Suolusmäen tiilitehdas (Сулажгорский кирпичный завод, Sulažgorski kirpitšnyi zavod)
- Solomanni (Соломенное, Solomennoje)
- Tomičču (Томицы, Tomitsy)
- Viideskylä (Пятый посёлок, Pjatyi posjolok)
Asukasluvun kehitys
muokkaa| Vuosi | 1811 [15] |
1840 [9] |
1863 [15] |
1897 [10] |
1914 [15] |
1926 [11] |
1931 [16] |
1933 |
1939 [11] |
1959[17] | 1970[18] | 1979[19] | 1989[20] | 2002[21] | 2010[22] | 2012 | 2015 | 2018 |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Väkiluku | 4 700 | 6 652 | 11 400 | 12 522 | 16 400 | 27 105 | 37 569 | 47 502 | 70 000 | 135 256 | 184 481 | 234 103 | 269 485 | 266 160 | 261 987 | 265 263 | 275 346 | 279 190 |
Ilmasto
muokkaaPetroskoin vuotuinen keskilämpötila on vertailukauden 1961-1990 säätilastojen mukaan 2,5 celsiusastetta. Lämpimin kuukausi on tavallisimmin heinäkuu 16,0 asteen keskilämpötilalla ja kylmin tammikuu -11,5 asteen keskilämpötilalla. Vuotuinen sademäärä on keskimäärin 585,2 millimetriä. Aurinko paistoi keskimäärin 1673 tuntia vuodessa.[23]
| Petroskoin ilmasto | Tam | Hel | Maa | Huh | Tou | Kes | Hei | Elo | Syy | Lok | Mar | Jou | Vuosi |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Keskimääräinen päivälämpötila (°C)[24] | −8,3 | −6,8 | −1,0 | 5,3 | 13,3 | 18,4 | 20,6 | 18,2 | 12,5 | 5,9 | −0,4 | −4,8 | |
| Vuorokauden keskilämpötila (°C)[23] | −11,5 | −9,9 | −4,4 | 1,4 | 8,3 | 13,5 | 16,0 | 14,0 | 8,8 | 3,3 | −2,5 | −7,6 | 2,5 |
| Keskimääräinen yölämpötila (°C)[24] | −15,0 | −13,1 | −7,9 | −2,2 | 3,6 | 8,8 | 11,6 | 10,3 | 5,6 | 0,8 | −4,9 | −10,8 | |
| Sademäärä (mm)[23] | 30,4 | 23,2 | 32,0 | 35,3 | 40,5 | 59,9 | 70,5 | 83,5 | 70,3 | 54,0 | 44,6 | 41,2 | 585,2 |
| Auringonpaiste (h)[23] | 28 | 70 | 118 | 178 | 265 | 282 | 287 | 218 | 126 | 65 | 25 | 11 | 1673 |
| Lähteet: 1) Gidromettsentr Rossii. Tiedot kaudelta 1961–1990.[24] 2) NOAA. Tiedot normaalikaudelta 1961-1990 sääasemalta 22820 Petrozavodsk.[23] | |||||||||||||
Talous ja liikenne
muokkaa-
Petroskoin keskustan katunäkymää 2014. -
-
Petroskoin joukkoliikenne hoidetaan osittain johdinautoilla. -
Lenta-hypermarket. -
Cosmos on eräs uudemmista hotelleista. -
Suomen Pietarin-pääkonsulaatin Petroskoin toimipiste. -
Pietari Suuren patsas puistossa Äänisen äärellä. -
Jalankulkijoita Lenininkadulla. -
Kaupungintalo.
.jpg)
Nykyisin Petroskoissa toimiva Äänisen traktoritehdas (Onežski traktornyi zavod) jatkaa metallinjalostusta Pietari Suuren aikana vuonna 1703 käynnistyneen rautatehtaan perinteistä lähtien.[25]
Petroskoi sijaitsee Pietarista Murmanskin alueen Severomorskiin johtavan venäläisen valtatien M18 (eli E 108) varrella.[4][5] Petroskoin rautatieasema on Karjalan tasavallan tärkein ja Murmanskin radan merkittävimpiä matkustajaliikenteen rautatieasemia.[26] Kaupunkia palvelee myös Petroskoin lentoasema. Petroskoin satamasta on kesäisin säännöllistä reitti- tai risteilyliikennettä esimerkiksi Kižin saarelle.
Petroskoin sisäisessä joukkoliikenteessä käytetään tavallisten linja-autojen ja minibussien lisäksi johdinautoja.
Petroskoin kautta kulkee Sininen tie, joka on kansainvälinen matkailureitti Norjasta Ruotsin ja Suomen kautta Venäjän Karjalaan.
Koulutus ja tutkimus
muokkaa-
Petroskoin valtionyliopiston päärakennusta. -
-
Pietarin konservatorion sivutoimipisteen eli Petroskoin konservatorion rakennus.
Petroskoi on eräs Luoteis-Venäjän tärkeimpiä koulutuskeskuksia. Kaupungin suurin yliopisto on vuonna 1940 perustettu Petroskoin valtionyliopisto, jossa on 14 tiedekuntaa. Yliopistolla on myös neljä sivuosastoa ja siellä opiskelee yli 10 000 opiskelijaa. Aiemmin kaupungissa oli itsenäisenä yliopistona myös Karjalan pedagoginen akatemia (1931) kymmenellä tiedekunnallaan. Tämä kuitenkin yhdistettiin 2013 Petroskoin valtionyliopistoon. Lisäksi kaupungissa on Petroskoin konservatorio (Pietarin konservatorion sivutoimipiste), Karjalan turismikorkeakoulu ja Luoteisen valtionhallinnonakatemian toimipiste.[7][27][28][29]
Petroskoissa toimii Venäjän tiedeakatemian monialainen Karjalan tutkimuskeskus. Se sisältää seitsemän eri instituuttia: Biologian, Pohjoisten vesiongelmien, Geologian, Metsäalan, Matematiikan, Talouden sekä Kielen, kirjallisuuden ja historian instituutit.[30][28] Tutkimuskeskuksen itämerensuomalaisten kielten laitos on toimittanut esimerkiksi useita suomalais-venäläisiä sanakirjoja.lähde?
Kulttuuri, lehdistö, uskonto ja urheilu
muokkaa-
Kansallinen teatteri (esityksiä suomeksi). -
Venäläinen teatteri. -
Elokuvateatteri Kalevala. -
-
Karjalan tasavallan taidemuseo. -
Äänisen rannalla oleva suosittu jalkakäytävä. -
Aiempi Aunuksen kuvernementin kanslia toimii nykyään osana Karjalan tasavallan kansallismuseota. -
Musiikkifestivaali
.jpg)
Kaupungissa toimii niin venäläinen kuin suomenkielinenkin teatteri (Kansallinen teatteri). Kulttuuritarjontaa tuottavat lisäksi esimerkiksi nukketeatteri, sirkus ja Mediataiteen keskus. Puskinskajakadulla toimii kansalliskirjasto (1959).[31] Museoihin kuuluvat Karjalan tasavallan kansallismuseo (1871) ja Karjalan tasavallan taidemuseo (1960). Taidemuseossa on esimerkiksi kokoelma vanhoja karjalaisia ikoneja.[7]
Siellä ilmestyy suomenkielinen viikkolehti Karjalan Sanomat sekä aikakauslehti Carelia, aikaisemmalta nimeltään Punalippu, niin ikään suomen kielellä. Lisäksi karjalan kielellä ilmestyvät viikoittain Oma Mua -lehti sekä Vienan Karjala sekä kerran kuussa vepsänkielinen Kodima-lehti. Radiossa ja tv:ssä Karjalan TV- ja radioyhtiöllä (GTRK Karelija) on suomen-, karjalan- ja vepsänkielisen toimitus, jolla on lähetyksiä viikoittain.
Kaupungissa toimivat monet Karjalan noin 20 uskonnollisesta yhteisöstä.[32] Petroskoin kristillisiä seurakuntia ovat muun muassa Venäjän ortodoksisen kirkon Petroskoin ja Karjalan hiippakunnan paikalliset seurakunnat[33] ja luterilaisen Inkerin kirkon Karjalan rovastikunnan Pyhän Hengen seurakunta.[34] Aleksanteri Nevskin katedraali (1828-1832) on ortodoksisen kirkon Petroskoin ja Karjalan hiippakunnan nykyinen pääkirkko. Se oli neuvostoaikana muussa käytössä, mutta avattiin ja vihittiin monen vuoden restauroinnin jälkeen pyhäköksi vuonna 2000.[33]
Petroskoissa on monia urheilua ja liikuntaa varten rakennettuja rakennuksia ja tiloja. Urheilukentistä tunnetuimpiin kuuluu Spartak-yleisurheilustadion, joka toimii myös Venäjän 2. divisioonan länsilohkossa pelaavan jalkapalloseura Karjalan kotikenttänä. Lisäksi on esimerkiksi Junost-jalkapallostadion. Pursiseura järjestää regatan vuosittain.[7]
-
Aleksanteri Nevskin katedraali (1828–1832). Tämä on Petroskoin ja Karjalan hiippakunnan pääkirkko. -
Pyhän ristin ylentämisen katedraali (1848–1852). -
Junost-stadion maaliskuun lopulla 2013. -
Äänisen regatta. -
Urheilutalo Petroskoin tapaan.
Ystävyyskaupungit
muokkaa
Lähteet
muokkaa- ↑ Respublika Karelija: Potštovnyje indeksy ruspostindex.ru. Viitattu 11.5.2013. (venäjäksi)
- ↑ Respublika Karelija: Telefonnyje kody ruspostindex.ru. Viitattu 11.5.2013. (venäjäksi)
- ↑ a b Petroskoi Eksonyymit. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 22.12.2024.
- ↑ a b Е.Л. Макаревич (toim.): Атлас автомобиьных дорог (Atlas Avtomobilnyh Dorog) 1:500 000. Издательство Янсеян, Minsk, 2005. ISBN 985-6501-12-1. (venäjäksi)
- ↑ a b Новый Атлас автомобильных дорог 2006-2007. Россия - Страны СНГ - Прибалтика. 1:750 000 и 1:1500 000 ( 1:4000 000). Главный редактор В.Х. Пейхвассер. Тривум, 220053, г. Минск. ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)
- ↑ https://rosstat.gov.ru/storage/mediabank/Сhisl_MO_01-01-2024.xlsx
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Petrozavodsk (Slovar sovremennih geografitšeskih nazvanii 2008) Geografitšeskaja entsiklopedija- kokoelmaverkkotietosanakirjan artikkelien nettiversio. Viitattu 6.5.2013. (venäjäksi)
- ↑ Fedorov, Maxim: Petroskoin kaupunginjohtaja on erotettu Ylen uutiset. 25.12.2015. Viitattu 25.12.2015.
- ↑ a b Statistitšeskija tablitsy o sostojanii gorodov Rossijskoi imperii (Tilastotaulukoita Venäjän keisarikunnan kaupungeista (1840). Petroskoi löytyy julkaisun sivulta 22/41 otsikon Olonetskaja gubernija (Aunuksen kuvernementti) yhteydestä) dlib.rsl.ru. 1840. Pietari. Viitattu 6.5.2013. (venäjäksi)
- ↑ a b Pervaja Vseobštšaja perepis naselenija Rossijskoi imperii 1897 g., Olonetskaja gubernja (Venäjän keisarikunnan väestönlaskenta 1897. Aunuksen kuvernementti) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 2013-05-06 Kieli =(venäjäksi).
- ↑ a b c d e Petrozavodsk (Suuren neuvostotietosanakirjan eli Bolšaja sovetskaja entsiklopedijan (BSE) kaupunkiartikkelin verkkoversio) 1969–1978. dic.academic.ru. Viitattu 6.5.2013. (venäjäksi)
- ↑ a b c d e Markus Lehtipuu: Karjala : matkaopas, s. 32-33 (historiaa), ja 63 (suomen kieli) sekä 492-511 (Petrioskoi). Suomalainen matkaopas, 2002 ISBN 952-9715-17-X.
- ↑ Radio Onegaborg Radio Onegaborg. Petrozavodsk: Radio Onegaborg. Viitattu 28.01.2018. (englanti)
- ↑ a b Marja-Leena Mikkola Menetetty lapsuus - suomalaismiehittäjien vankeudessa 1941- 44 Kiiltomato.net. Viitattu 29.9.2022.
- ↑ a b c Glava 3. Obštšaja harakteristika dinamiki tšislennosti gorodskogo naselenija za 1811-1913 gg (Osa 3. (Venäjän keisarikunnan) Kaupunkiväestön dynamiikan yleisiä piirteitä vuosina 1811-1913) istmat.info. Arkistoitu 24.4.2015. Viitattu 6.5.2013. (venäjäksi)
- ↑ Administativno-territorialnoje delenije Sojuza SSR - rajony i goroda SSSR. (na 1 janvarja 1931 goda). Administativnoje delenije, territorija i nanselenije Sojuza SSR: I RSFSR (Tšentralnyi ispolnitelnyi komitet sojuza SSR. Vserossijski tšentralnyi ispolnitelnyi komitet, Venäjän SFNT:tä koskevat sivut 1-191 (pdf)) 1931. Moskova: pdf-kopio netissä: http://istmat.info/node/17630. Arkistoitu 14.10.2012. Viitattu 6.5.2013. (venäjäksi)
- ↑ Vsesojuznaja perepis naselenija 1959 g. Gorodskoi (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1959. Kaupunkitaajamat) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 6.5.2013. (venäjäksi)
- ↑ Vsesojuznaja perepis naselenija 1970 g. Gorodskoi (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1970. Kaupunkitaajamat) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 6.5.2013. (venäjäksi)
- ↑ Vsesojuznaja perepis naselenija 1979 g. Gorodskoi (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1979. Kaupunkitaajamat) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 6.5.2013. (venäjäksi)
- ↑ Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Gorodskoi (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1989. Kaupunkitaajamat) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 6.5.2013. (venäjäksi)
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 g. Gorodskoi (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2002. Kaupunkitaajamat) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 6.5.2013. (venäjäksi)
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija (Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru, Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 15.3.2013. Viitattu 6.5.2013. (venäjäksi)
- ↑ a b c d e Station Name: Petrozavodsk, WMO Station Number: 22820 noaa.gov. Viitattu 12.5.2013. (englanniksi)
- ↑ a b c Srednemesjatšnyje klimatšnyje dannyje dnja g. Petrozavodska Gidromettsentr Rossii, meteoinfo.ru. Viitattu 11.5.2013. (venäjäksi)
- ↑ OOO Onežski trakrornyi zavod Äänisen traktoritehdas, otz.tplants.com. Arkistoitu 22.7.2015. Viitattu 6.5.2013. (venäjäksi)
- ↑ Atlas železnyje dorogi Rossija i sopredelnyje gosudarstva. (Venäjän ja IVY-maiden rautatiekartasto) Omsk: FGUP "Omskaja kartografitšeskaja fabrika", 2010. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste (venäjäksi)
- ↑ Petroskoin valtionyliopisto - Yleistä Petroskoin valtionyliopisto, petrsu.ru. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 7.5.2013.
- ↑ a b Tiede ja koulutus (Petroskoissa) ptzinvest.ru/fi/petroskoin_kaupunkipiiri. Viitattu 12.5.2013.[vanhentunut linkki]
- ↑ Suomen kielen opetus saman katon alla (Arkistoitu – Internet Archive) 20.11.2013, Karjalan Sanomat
- ↑ O KarNTs RAN (Venäjän tiedeakatemian Karjalan tiedekeskuksesta (KarNTs RAN)) Karjalan tiedekeskus (KarNTs RAN), krc.karelia.ru. Viitattu 12.5.2013. (venäjäksi)
- ↑ Yhteystiedot Karjalan tasavallan kansalliskirjasto, library.karelia.ru. Viitattu 15.1.2018.
- ↑ Karjalan tasavallan sosiaalistaloudellinen kehitys 2011 - Valtion ja seurakuntien suhteet Karjalan tasavalta, gov.karelia.ru. Viitattu 12.5.2013.
- ↑ a b Hramy i tšaovni Petrozavodska (Ortodoksisuus Karjalassa - Petroskoin ja Karjalan hiippakunnan tiedotusportaali: Petroskoin kirkot ja rukoushuoneet) Petrozavodskaja i Karelskaja Eparhija Russkoi Pravoslavnoi Tserkvi (Moskovski Patriarhat). Viitattu 12.5.2013. (venäjäksi) ja (englanniksi)
- ↑ Inkerin kirkko - Karjalan rovastikunta Inkerin kirkko, inkerinkirkko.fi. Viitattu 12.5.2013.
Aiheesta muualla
muokkaa
- Suomen ulkoministeriö: Venäjä - matkustustiedote (um.fi)
- Petroskoin valtionyliopisto (englanniksi) (petrsu.ru)
- Venäjän tiedeakatemian Karjalan tiedekeskus (KarNTs RAN) (venäjäksi)
- Petroskoin kartta palveluvalikolla (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi) (petromap.ru)
- Petroskoi Neuvosto-Karjalan pääkaupunki, Helsingin Sanomat Viikkoliite, 16.11.1930, nro 46, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Neuvosto-Karjalan pääkaupunki Petroskoi tsaarivallan aikana, Helsingin Sanomat, 09.05.1937, nro 122, s. 33, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
| (← Jalta ← Harkova ← Orjol ← Moskova ← Tver) Pietari | Rosmittala / Määhnälä | Kankurinmäki | Vahriselkä | Ylä-Naasia | Dusjeva | Kisselnä | Issad | Säsjoki | Selivanovo | Potanino | Paksujoki | Domožirovo | Zaostrovje | Lotinapelto | Mäkriä | Aunus | Yllöinen | Novinka | Kovera | Kotkatjärvi | Keskotjärvi | Pyhäjärvi | Prääsä | Matrossa | Vilka | Petroskoi | Suoju | Jänispelto | Kontupohja | Sopoha | Karhumäki | Maaselkä | Segeža | Karma | Pušnoi | Kemi | Louhi | Napapiiri | Knäsö | Vienanmeri | Kantalahti | Poljarnyje Zori | Montšegorsk | Olenegorsk | Puljärvi | Taipale | Kildinstroi | Murmansk | Severomorsk (→ Kirkkoniemi) |
| Vienan Karjala |
| ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Aunuksen Karjala |
|