Ajatuksia standardoinnista ja sähköturvallisuudesta yhdistyksemme puheenjohtajalta.
Asiantuntijatyössä on välillä vaikea nauttia arjen onnistumisista. Vaikka tekee 100 asiaa oikein, mutta kahta asiaa korjataan tai muutetaan, näkee oma mieli kokonaissuorituksen helposti epäonnistumisena. Tänään maltoin kuitenkin itse pysähtyä kiireen keskellä. Suurjännitestandardointikomitean kokoustauko oli juuri alkanut. Nojasin toimistotuollissani taaksepäin ja mietin mitä juuri oli tapahtunut? Olin saanut kertoa komitean jäsenille kokemuksiani todellisista suurjännitejärjestelmien onnettomuuksista ja miten niitä voitaisiin estää. Minua kuunneltiin, asioita muotoiltiin yhdessä ja lopulta tulevaan uuteen standardiin laadittiin sanamuotoilut, jopa kolmen eri osa-alueen osalta, joiden avulla näitä onnettomuuksia voidaan toivottavasti estää tulevaisuudessa. Lisäksi uudet tarkennukset eivät tule aiheuttamaan kenellekään toimijalle kohtuuttomia vaatimuksia. Sen vuoksi ne olivat varmasti muidenkin komitean jäsenten osalta helpompi hyväksyä. Olo oli tyhjentynyt. Olin valmistautunut taistelemaan näiden itselleni tärkeäksi kokemien asioiden osalta. Pisin ristiretki yhden aiemman turvallisuutta heikentäneen asian osalta oli kestänyt osaltani jo kahdeksan vuotta. Nyt sekin oltiin valmiita muutamaan. Tänään nautin näistä pienistä kokousonnistumista. Kurvasin jopa erikseen kauppaan kotimatkalla ja ostin pätkiksen. Se on symboloitunut itselleni palkintona, kun olen itseeni tyytyväinen. Syön niitä aika harvoin. Ehkä pitäisi useammin. 🙄 Aina ei tarvita kahdeksan vuoden ristiretken onnistumista, jotta voi palkita itsensä. 🤷♂️ Iso kiitos kuuluu tästä päivästä myös kaikille niille asiakkaille, joiden ongelmia ja onnettomuuksia olen vuosien aikana selvittänyt ja siitä, että he ovat antaneet luvan keräämäni materiaalin käyttöön ja esittelyyn, jos se voi parantaa alan turvallisuutta. Tänään voin ylpeänä kertoa, että kyllä se voi parantaa. Kiitos teille luottamuksesta!