kyetä
Apariencia
Finés
[editar]kyetä | |
pronunciación (AFI) | /ˈky.e.tæ(ʔ)/ |
silabación | ky-e-tä |
longitud silábica | trisílaba |
rima | yetæ |
Etimología
[editar]Si puedes, incorpórala: ver cómo
Verbo intransitivo
[editar]Conjugación
[editar]Conjugación de kyetä
Formas personales | |||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Modo indicativo | |||||||||
presente | pretérito perfecto | ||||||||
positivo | negativo | positivo | negativo | ||||||
persona | singular | plural | singular | plural | persona | singular | plural | singular | plural |
1.ª | kykenen | kykenemme | en kykene | emme kykene | 1.ª | olen kyennyt | olemme kyenneet | en ole kyennyt | emme ole kyenneet |
2.ª | kykenet | kykenette | et kykene | ette kykene | 2.ª | olet kyennyt | olette kyenneet | et ole kyennyt | ette ole kyenneet |
3.ª | kykenee | kykenevät | ei kykene | eivät kykene | 3.ª | on kyennyt | ovat kyenneet | ei ole kyennyt | eivät ole kyenneet |
pasivo | kyetään | ei kyetä | pasivo | on kyetty | ei ole kyetty | ||||
pretérito imperfecto | pluscuamperfecto | ||||||||
positivo | negativo | positivo | negativo | ||||||
persona | singular | plural | singular | plural | persona | singular | plural | singular | plural |
1.ª | kykenin | kykenimme | en kyennyt | emme kyenneet | 1.ª | olin kyennyt | olimme kyenneet | en ollut kyennyt | emme olleet kyenneet |
2.ª | kykenit | kykenitte | et kyennyt | ette kyenneet | 2.ª | olit kyennyt | olitte kyenneet | et ollut kyennyt | ette olleet kyenneet |
3.ª | kykeni | kykenivät | ei kyennyt | eivät kyenneet | 3.ª | oli kyennyt | olivat kyenneet | ei ollut kyennyt | eivät olleet kyenneet |
pasivo | kyettiin | ei kyetty | pasivo | oli kyetty | ei ollut kyetty | ||||
Modo condicional | |||||||||
presente | pretérito perfecto | ||||||||
positivo | negativo | positivo | negativo | ||||||
persona | singular | plural | singular | plural | persona | singular | plural | singular | plural |
1.ª | kykenisin | kykenisimme | en kykenisi | emme kykenisi | 1.ª | olisin kyennyt | olisimme kyenneet | en olisi kyennyt | emme olisi kyenneet |
2.ª | kykenisit | kykenisitte | et kykenisi | ette kykenisi | 2.ª | olisit kyennyt | olisitte kyenneet | et olisi kyennyt | ette olisi kyenneet |
3.ª | kykenisi | kykenisivät | ei kykenisi | eivät kykenisi | 3.ª | olisi kyennyt | olisivat kyenneet | ei olisi kyennyt | eivät olisi kyenneet |
pasivo | kyettäisiin | ei kyettäisi | pasivo | olisi kyetty | ei olisi kyetty | ||||
Modo potencial | |||||||||
presente | pretérito perfecto | ||||||||
positivo | negativo | positivo | negativo | ||||||
persona | singular | plural | singular | plural | persona | singular | plural | singular | plural |
1.ª | kyennen | kyennemme | en kyenne | emme kyenne | 1.ª | lienen kyennyt | lienemme kyenneet | en liene kyennyt | emme liene kyenneet |
2.ª | kyennet | kyennette | et kyenne | ette kyenne | 2.ª | lienet kyennyt | lienette kyenneet | et liene kyennyt | ette liene kyenneet |
3.ª | kyennee | kyennevät | ei kyenne | eivät kyenne | 3.ª | lienee kyennyt | lienevät kyenneet | ei liene kyennyt | eivät liene kyenneet |
pasivo | kyettäneen | ei kyettäne | pasivo | lienee kyetty | ei liene kyetty | ||||
Imperativo presente | |||||||||
positivo | negativo | ||||||||
persona | singular | plural | singular | plural | |||||
1.ª | kyetkäämme | älkäämme kyetkö | |||||||
2.ª | kykene | kyetkää | älä kykene | älkää kyetkö | |||||
3.ª | kyetköön | kyetkööt | älköön kyetkö | älkööt kyetkö | |||||
pasivo | kyettäköön | älköön kyettäkö |
Formas nominales | |||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
infinitivo | participio | ||||||||
activo | pasivo | activo | pasivo | ||||||
I | kyetä | presente | kykenevä | kyettävä | |||||
largo I | kyetäkseen1 | pasado | kyennyt | kyetty | |||||
II | inesivo | kyetessä2 | kyettäessä | agente | kykenemä4 | ||||
instructivo | kyeten | – | agente negativo | kykenemätön | |||||
III | inesivo | kykenemässä | – | 1) Utilizado solamente con el sufijo posesivo; esto es la forma de la tercera persona singular y la tercera persona plural. 2) Utilizado en una oración acortada expresando actividad simultánea con la actividad de la oración afirmativa. Puede también ser utilizado con el sufijo posesivo. 3) Utilizado solamente con el sufijo posesivo; esto es la forma de la tercera persona singular y la tercera persona plural. 4) No existe en caso de verbos intransitivos. No lo confunda con sustantivos formados con el sufijo -ma/-mä. | |||||
elativo | kykenemästä | – | |||||||
ilativo | kykenemään | – | |||||||
adesivo | kykenemällä | – | |||||||
abesivo | kykenemättä | – | |||||||
instructivo | kykenemän | kyettämän | |||||||
IV | nominativo | kykeneminen | |||||||
partitivo | kykenemistä | ||||||||
V | kykenemäisillään3 |