vuoropuhelu

Finnish

Etymology

vuoro ‎ puhelu

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋuo̯roˌpuhelu/, [ˈʋuo̞̯ro̞ˌpuɦe̞lu]
• Rhymes: -uhelu
• Hyphenation^(key): vuoro‧puhe‧lu

Noun

vuoropuhelu

1. dialogue (conversation or other discourse between individuals)

Declension

Inflection of vuoropuhelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative		vuoropuhelu	vuoropuhelut
genitive		vuoropuhelun	vuoropuhelujen vuoropuheluiden vuoropuheluitten
partitive		vuoropuhelua	vuoropuheluja vuoropuheluita
illative		vuoropuheluun	vuoropuheluihin
		singular	plural
nominative		vuoropuhelu	vuoropuhelut
accusative	nom.	vuoropuhelu	vuoropuhelut
	gen.	vuoropuhelun
genitive		vuoropuhelun	vuoropuhelujen vuoropuheluiden vuoropuheluitten
partitive		vuoropuhelua	vuoropuheluja vuoropuheluita
inessive		vuoropuhelussa	vuoropuheluissa
elative		vuoropuhelusta	vuoropuheluista
illative		vuoropuheluun	vuoropuheluihin
adessive		vuoropuhelulla	vuoropuheluilla
ablative		vuoropuhelulta	vuoropuheluilta
allative		vuoropuhelulle	vuoropuheluille
essive		vuoropuheluna	vuoropuheluina
translative		vuoropuheluksi	vuoropuheluiksi
abessive		vuoropuhelutta	vuoropuheluitta
instructive		—	vuoropuheluin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of vuoropuhelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative vuoropuheluni vuoropuheluni accusative nom. vuoropuheluni vuoropuheluni gen. vuoropuheluni genitive vuoropuheluni vuoropuhelujeni vuoropuheluideni vuoropuheluitteni partitive vuoropuheluani vuoropuhelujani vuoropuheluitani inessive vuoropuhelussani vuoropuheluissani elative vuoropuhelustani vuoropuheluistani illative vuoropuheluuni vuoropuheluihini adessive vuoropuhelullani vuoropuheluillani ablative vuoropuhelultani vuoropuheluiltani allative vuoropuhelulleni vuoropuheluilleni essive vuoropuhelunani vuoropuheluinani translative vuoropuhelukseni vuoropuheluikseni abessive vuoropuheluttani vuoropuheluittani instructive — — comitative — vuoropuheluineni second-person singular possessor singular plural nominative vuoropuhelusi vuoropuhelusi accusative nom. vuoropuhelusi vuoropuhelusi gen. vuoropuhelusi genitive vuoropuhelusi vuoropuhelujesi vuoropuheluidesi vuoropuheluittesi partitive vuoropuheluasi vuoropuhelujasi vuoropuheluitasi inessive vuoropuhelussasi vuoropuheluissasi elative vuoropuhelustasi vuoropuheluistasi illative vuoropuheluusi vuoropuheluihisi adessive vuoropuhelullasi vuoropuheluillasi ablative vuoropuhelultasi vuoropuheluiltasi allative vuoropuhelullesi vuoropuheluillesi essive vuoropuhelunasi vuoropuheluinasi translative vuoropuheluksesi vuoropuheluiksesi abessive vuoropuheluttasi vuoropuheluittasi instructive — — comitative — vuoropuheluinesi first-person plural possessor singular plural nominative vuoropuhelumme vuoropuhelumme accusative nom. vuoropuhelumme vuoropuhelumme gen. vuoropuhelumme genitive vuoropuhelumme vuoropuhelujemme vuoropuheluidemme vuoropuheluittemme partitive vuoropuheluamme vuoropuhelujamme vuoropuheluitamme inessive vuoropuhelussamme vuoropuheluissamme elative vuoropuhelustamme vuoropuheluistamme illative vuoropuheluumme vuoropuheluihimme adessive vuoropuhelullamme vuoropuheluillamme ablative vuoropuhelultamme vuoropuheluiltamme allative vuoropuhelullemme vuoropuheluillemme essive vuoropuhelunamme vuoropuheluinamme translative vuoropuheluksemme vuoropuheluiksemme abessive vuoropuheluttamme vuoropuheluittamme instructive — — comitative — vuoropuheluinemme second-person plural possessor singular plural nominative vuoropuhelunne vuoropuhelunne accusative nom. vuoropuhelunne vuoropuhelunne gen. vuoropuhelunne genitive vuoropuhelunne vuoropuhelujenne vuoropuheluidenne vuoropuheluittenne partitive vuoropuheluanne vuoropuhelujanne vuoropuheluitanne inessive vuoropuhelussanne vuoropuheluissanne elative vuoropuhelustanne vuoropuheluistanne illative vuoropuheluunne vuoropuheluihinne adessive vuoropuhelullanne vuoropuheluillanne ablative vuoropuhelultanne vuoropuheluiltanne allative vuoropuhelullenne vuoropuheluillenne essive vuoropuhelunanne vuoropuheluinanne translative vuoropuheluksenne vuoropuheluiksenne abessive vuoropuheluttanne vuoropuheluittanne instructive — — comitative — vuoropuheluinenne third-person possessor singular plural nominative vuoropuhelunsa vuoropuhelunsa accusative nom. vuoropuhelunsa vuoropuhelunsa gen. vuoropuhelunsa genitive vuoropuhelunsa vuoropuhelujensa vuoropuheluidensa vuoropuheluittensa partitive vuoropuheluaan vuoropuheluansa vuoropuhelujaan vuoropuheluitaan vuoropuhelujansa vuoropuheluitansa inessive vuoropuhelussaan vuoropuhelussansa vuoropuheluissaan vuoropuheluissansa elative vuoropuhelustaan vuoropuhelustansa vuoropuheluistaan vuoropuheluistansa illative vuoropuheluunsa vuoropuheluihinsa adessive vuoropuhelullaan vuoropuhelullansa vuoropuheluillaan vuoropuheluillansa ablative vuoropuhelultaan vuoropuhelultansa vuoropuheluiltaan vuoropuheluiltansa allative vuoropuhelulleen vuoropuhelullensa vuoropuheluilleen vuoropuheluillensa essive vuoropuhelunaan vuoropuhelunansa vuoropuheluinaan vuoropuheluinansa translative vuoropuhelukseen vuoropuheluksensa vuoropuheluikseen vuoropuheluiksensa abessive vuoropuheluttaan vuoropuheluttansa vuoropuheluittaan vuoropuheluittansa instructive — — comitative — vuoropuheluineen vuoropuheluinensa

Further reading

• “vuoropuhelu”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04