Jump to content

viikata

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

From Swedish vika.

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈʋiːkɑtɑˣ/, [ˈʋiːkɑ̝t̪ɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -iːkɑtɑ
  • Hyphenation(key): vii‧ka‧ta

Verb

[edit]

viikata (colloquial)

  1. (transitive) to fold (clothes)

Conjugation

[edit]
Inflection of viikata (Kotus type 73*A/salata, kk-k gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. viikkaan en viikkaa 1st sing. olen viikannut en ole viikannut
2nd sing. viikkaat et viikkaa 2nd sing. olet viikannut et ole viikannut
3rd sing. viikkaa ei viikkaa 3rd sing. on viikannut ei ole viikannut
1st plur. viikkaamme emme viikkaa 1st plur. olemme viikanneet emme ole viikanneet
2nd plur. viikkaatte ette viikkaa 2nd plur. olette viikanneet ette ole viikanneet
3rd plur. viikkaavat eivät viikkaa 3rd plur. ovat viikanneet eivät ole viikanneet
passive viikataan ei viikata passive on viikattu ei ole viikattu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. viikkasin en viikannut 1st sing. olin viikannut en ollut viikannut
2nd sing. viikkasit et viikannut 2nd sing. olit viikannut et ollut viikannut
3rd sing. viikkasi ei viikannut 3rd sing. oli viikannut ei ollut viikannut
1st plur. viikkasimme emme viikanneet 1st plur. olimme viikanneet emme olleet viikanneet
2nd plur. viikkasitte ette viikanneet 2nd plur. olitte viikanneet ette olleet viikanneet
3rd plur. viikkasivat eivät viikanneet 3rd plur. olivat viikanneet eivät olleet viikanneet
passive viikattiin ei viikattu passive oli viikattu ei ollut viikattu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. viikkaisin en viikkaisi 1st sing. olisin viikannut en olisi viikannut
2nd sing. viikkaisit et viikkaisi 2nd sing. olisit viikannut et olisi viikannut
3rd sing. viikkaisi ei viikkaisi 3rd sing. olisi viikannut ei olisi viikannut
1st plur. viikkaisimme emme viikkaisi 1st plur. olisimme viikanneet emme olisi viikanneet
2nd plur. viikkaisitte ette viikkaisi 2nd plur. olisitte viikanneet ette olisi viikanneet
3rd plur. viikkaisivat eivät viikkaisi 3rd plur. olisivat viikanneet eivät olisi viikanneet
passive viikattaisiin ei viikattaisi passive olisi viikattu ei olisi viikattu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. viikkaa älä viikkaa 2nd sing.
3rd sing. viikatkoon älköön viikatko 3rd sing. olkoon viikannut älköön olko viikannut
1st plur. viikatkaamme älkäämme viikatko 1st plur.
2nd plur. viikatkaa älkää viikatko 2nd plur.
3rd plur. viikatkoot älkööt viikatko 3rd plur. olkoot viikanneet älkööt olko viikanneet
passive viikattakoon älköön viikattako passive olkoon viikattu älköön olko viikattu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. viikannen en viikanne 1st sing. lienen viikannut en liene viikannut
2nd sing. viikannet et viikanne 2nd sing. lienet viikannut et liene viikannut
3rd sing. viikannee ei viikanne 3rd sing. lienee viikannut ei liene viikannut
1st plur. viikannemme emme viikanne 1st plur. lienemme viikanneet emme liene viikanneet
2nd plur. viikannette ette viikanne 2nd plur. lienette viikanneet ette liene viikanneet
3rd plur. viikannevat eivät viikanne 3rd plur. lienevät viikanneet eivät liene viikanneet
passive viikattaneen ei viikattane passive lienee viikattu ei liene viikattu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st viikata present viikkaava viikattava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st viikatakseni viikataksemme
2nd viikataksesi viikataksenne
3rd viikatakseen
viikataksensa
past viikannut viikattu
2nd inessive2 viikatessa viikattaessa agent4 viikkaama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st viikatessani viikatessamme
2nd viikatessasi viikatessanne
3rd viikatessaan
viikatessansa
negative viikkaamaton
instructive viikaten
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd inessive viikkaamassa
elative viikkaamasta
illative viikkaamaan
adessive viikkaamalla
abessive viikkaamatta
instructive viikkaaman viikattaman
4th3 verbal noun viikkaaminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st viikkaamaisillani viikkaamaisillamme
2nd viikkaamaisillasi viikkaamaisillanne
3rd viikkaamaisillaan
viikkaamaisillansa

Synonyms

[edit]

Derived terms

[edit]

Further reading

[edit]

Anagrams

[edit]