vanko

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *vanko (cognate with Estonian vang and Võro vang), from Proto-Finno-Permic *waŋka, probably borrowed from Indo-Iranian (compare Sanskrit वङ्क (vaṅka, “crooked”)).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋɑŋko/, [ˈʋɑ̝ŋko̞]
• Rhymes: -ɑŋko
• Syllabification^(key): van‧ko

Noun

vanko

1. a staff with a hook at one end

Declension

Inflection of vanko (Kotus type 1*G/valo, nk-ng gradation)
nominative		vanko	vangot
genitive		vangon	vankojen
partitive		vankoa	vankoja
illative		vankoon	vankoihin
		singular	plural
nominative		vanko	vangot
accusative	nom.	vanko	vangot
	gen.	vangon
genitive		vangon	vankojen
partitive		vankoa	vankoja
inessive		vangossa	vangoissa
elative		vangosta	vangoista
illative		vankoon	vankoihin
adessive		vangolla	vangoilla
ablative		vangolta	vangoilta
allative		vangolle	vangoille
essive		vankona	vankoina
translative		vangoksi	vangoiksi
abessive		vangotta	vangoitta
instructive		—	vangoin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of vanko (Kotus type 1*G/valo, nk-ng gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative vankoni vankoni accusative nom. vankoni vankoni gen. vankoni genitive vankoni vankojeni partitive vankoani vankojani inessive vangossani vangoissani elative vangostani vangoistani illative vankooni vankoihini adessive vangollani vangoillani ablative vangoltani vangoiltani allative vangolleni vangoilleni essive vankonani vankoinani translative vangokseni vangoikseni abessive vangottani vangoittani instructive — — comitative — vankoineni second-person singular possessor singular plural nominative vankosi vankosi accusative nom. vankosi vankosi gen. vankosi genitive vankosi vankojesi partitive vankoasi vankojasi inessive vangossasi vangoissasi elative vangostasi vangoistasi illative vankoosi vankoihisi adessive vangollasi vangoillasi ablative vangoltasi vangoiltasi allative vangollesi vangoillesi essive vankonasi vankoinasi translative vangoksesi vangoiksesi abessive vangottasi vangoittasi instructive — — comitative — vankoinesi first-person plural possessor singular plural nominative vankomme vankomme accusative nom. vankomme vankomme gen. vankomme genitive vankomme vankojemme partitive vankoamme vankojamme inessive vangossamme vangoissamme elative vangostamme vangoistamme illative vankoomme vankoihimme adessive vangollamme vangoillamme ablative vangoltamme vangoiltamme allative vangollemme vangoillemme essive vankonamme vankoinamme translative vangoksemme vangoiksemme abessive vangottamme vangoittamme instructive — — comitative — vankoinemme second-person plural possessor singular plural nominative vankonne vankonne accusative nom. vankonne vankonne gen. vankonne genitive vankonne vankojenne partitive vankoanne vankojanne inessive vangossanne vangoissanne elative vangostanne vangoistanne illative vankoonne vankoihinne adessive vangollanne vangoillanne ablative vangoltanne vangoiltanne allative vangollenne vangoillenne essive vankonanne vankoinanne translative vangoksenne vangoiksenne abessive vangottanne vangoittanne instructive — — comitative — vankoinenne third-person possessor singular plural nominative vankonsa vankonsa accusative nom. vankonsa vankonsa gen. vankonsa genitive vankonsa vankojensa partitive vankoaan vankoansa vankojaan vankojansa inessive vangossaan vangossansa vangoissaan vangoissansa elative vangostaan vangostansa vangoistaan vangoistansa illative vankoonsa vankoihinsa adessive vangollaan vangollansa vangoillaan vangoillansa ablative vangoltaan vangoltansa vangoiltaan vangoiltansa allative vangolleen vangollensa vangoilleen vangoillensa essive vankonaan vankonansa vankoinaan vankoinansa translative vangokseen vangoksensa vangoikseen vangoiksensa abessive vangottaan vangottansa vangoittaan vangoittansa instructive — — comitative — vankoineen vankoinensa

Derived terms

compounds

• palovanko

 

Anagrams

• kovan