pirstoutuminen

Finnish

Etymology

pirstoutua ‎ -minen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈpirstou̯tuminen/, [ˈpirs̠to̞u̯ˌt̪umine̞n]
• Rhymes: -uminen
• Hyphenation^(key): pirs‧tou‧tu‧mi‧nen

Noun

pirstoutuminen

1. verbal noun of pirstoutua
   1. shattering, sharding (becoming shattered)

Declension

Inflection of pirstoutuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		pirstoutuminen	pirstoutumiset
genitive		pirstoutumisen	pirstoutumisten pirstoutumisien
partitive		pirstoutumista	pirstoutumisia
illative		pirstoutumiseen	pirstoutumisiin
		singular	plural
nominative		pirstoutuminen	pirstoutumiset
accusative	nom.	pirstoutuminen	pirstoutumiset
	gen.	pirstoutumisen
genitive		pirstoutumisen	pirstoutumisten pirstoutumisien
partitive		pirstoutumista	pirstoutumisia
inessive		pirstoutumisessa	pirstoutumisissa
elative		pirstoutumisesta	pirstoutumisista
illative		pirstoutumiseen	pirstoutumisiin
adessive		pirstoutumisella	pirstoutumisilla
ablative		pirstoutumiselta	pirstoutumisilta
allative		pirstoutumiselle	pirstoutumisille
essive		pirstoutumisena	pirstoutumisina
translative		pirstoutumiseksi	pirstoutumisiksi
abessive		pirstoutumisetta	pirstoutumisitta
instructive		—	pirstoutumisin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of pirstoutuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative pirstoutumiseni pirstoutumiseni accusative nom. pirstoutumiseni pirstoutumiseni gen. pirstoutumiseni genitive pirstoutumiseni pirstoutumisteni pirstoutumisieni partitive pirstoutumistani pirstoutumisiani inessive pirstoutumisessani pirstoutumisissani elative pirstoutumisestani pirstoutumisistani illative pirstoutumiseeni pirstoutumisiini adessive pirstoutumisellani pirstoutumisillani ablative pirstoutumiseltani pirstoutumisiltani allative pirstoutumiselleni pirstoutumisilleni essive pirstoutumisenani pirstoutumisinani translative pirstoutumisekseni pirstoutumisikseni abessive pirstoutumisettani pirstoutumisittani instructive — — comitative — pirstoutumisineni second-person singular possessor singular plural nominative pirstoutumisesi pirstoutumisesi accusative nom. pirstoutumisesi pirstoutumisesi gen. pirstoutumisesi genitive pirstoutumisesi pirstoutumistesi pirstoutumisiesi partitive pirstoutumistasi pirstoutumisiasi inessive pirstoutumisessasi pirstoutumisissasi elative pirstoutumisestasi pirstoutumisistasi illative pirstoutumiseesi pirstoutumisiisi adessive pirstoutumisellasi pirstoutumisillasi ablative pirstoutumiseltasi pirstoutumisiltasi allative pirstoutumisellesi pirstoutumisillesi essive pirstoutumisenasi pirstoutumisinasi translative pirstoutumiseksesi pirstoutumisiksesi abessive pirstoutumisettasi pirstoutumisittasi instructive — — comitative — pirstoutumisinesi first-person plural possessor singular plural nominative pirstoutumisemme pirstoutumisemme accusative nom. pirstoutumisemme pirstoutumisemme gen. pirstoutumisemme genitive pirstoutumisemme pirstoutumistemme pirstoutumisiemme partitive pirstoutumistamme pirstoutumisiamme inessive pirstoutumisessamme pirstoutumisissamme elative pirstoutumisestamme pirstoutumisistamme illative pirstoutumiseemme pirstoutumisiimme adessive pirstoutumisellamme pirstoutumisillamme ablative pirstoutumiseltamme pirstoutumisiltamme allative pirstoutumisellemme pirstoutumisillemme essive pirstoutumisenamme pirstoutumisinamme translative pirstoutumiseksemme pirstoutumisiksemme abessive pirstoutumisettamme pirstoutumisittamme instructive — — comitative — pirstoutumisinemme second-person plural possessor singular plural nominative pirstoutumisenne pirstoutumisenne accusative nom. pirstoutumisenne pirstoutumisenne gen. pirstoutumisenne genitive pirstoutumisenne pirstoutumistenne pirstoutumisienne partitive pirstoutumistanne pirstoutumisianne inessive pirstoutumisessanne pirstoutumisissanne elative pirstoutumisestanne pirstoutumisistanne illative pirstoutumiseenne pirstoutumisiinne adessive pirstoutumisellanne pirstoutumisillanne ablative pirstoutumiseltanne pirstoutumisiltanne allative pirstoutumisellenne pirstoutumisillenne essive pirstoutumisenanne pirstoutumisinanne translative pirstoutumiseksenne pirstoutumisiksenne abessive pirstoutumisettanne pirstoutumisittanne instructive — — comitative — pirstoutumisinenne third-person possessor singular plural nominative pirstoutumisensa pirstoutumisensa accusative nom. pirstoutumisensa pirstoutumisensa gen. pirstoutumisensa genitive pirstoutumisensa pirstoutumistensa pirstoutumisiensa partitive pirstoutumistaan pirstoutumistansa pirstoutumisiaan pirstoutumisiansa inessive pirstoutumisessaan pirstoutumisessansa pirstoutumisissaan pirstoutumisissansa elative pirstoutumisestaan pirstoutumisestansa pirstoutumisistaan pirstoutumisistansa illative pirstoutumiseensa pirstoutumisiinsa adessive pirstoutumisellaan pirstoutumisellansa pirstoutumisillaan pirstoutumisillansa ablative pirstoutumiseltaan pirstoutumiseltansa pirstoutumisiltaan pirstoutumisiltansa allative pirstoutumiselleen pirstoutumisellensa pirstoutumisilleen pirstoutumisillensa essive pirstoutumisenaan pirstoutumisenansa pirstoutumisinaan pirstoutumisinansa translative pirstoutumisekseen pirstoutumiseksensa pirstoutumisikseen pirstoutumisiksensa abessive pirstoutumisettaan pirstoutumisettansa pirstoutumisittaan pirstoutumisittansa instructive — — comitative — pirstoutumisineen pirstoutumisinensa