oikku
Appearance
Finnish
[edit]Etymology
[edit]Unknown. Possibly from oikea (“straight; right”), formed when, for example, a draught (or pulling) animal has refused to follow the desired path and continued straight ahead. Possibly related to oivaltaa, compare päähänpisto.
Pronunciation
[edit]Noun
[edit]oikku
Declension
[edit]Inflection of oikku (Kotus type 1*A/valo, kk-k gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | oikku | oikut | |
genitive | oikun | oikkujen | |
partitive | oikkua | oikkuja | |
illative | oikkuun | oikkuihin | |
singular | plural | ||
nominative | oikku | oikut | |
accusative | nom. | oikku | oikut |
gen. | oikun | ||
genitive | oikun | oikkujen | |
partitive | oikkua | oikkuja | |
inessive | oikussa | oikuissa | |
elative | oikusta | oikuista | |
illative | oikkuun | oikkuihin | |
adessive | oikulla | oikuilla | |
ablative | oikulta | oikuilta | |
allative | oikulle | oikuille | |
essive | oikkuna | oikkuina | |
translative | oikuksi | oikuiksi | |
abessive | oikutta | oikuitta | |
instructive | — | oikuin | |
comitative | See the possessive forms below. |
Synonyms
[edit]Derived terms
[edit]References
[edit]- Häkkinen, Kaisa (2004) Nykysuomen etymologinen sanakirja [Modern Finnish Etymological Dictionary] (in Finnish), Juva: WSOY, →ISBN
Further reading
[edit]- “oikku”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish][1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03