menevä

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmeneʋæ/, [ˈme̞ne̞ʋæ]
• Rhymes: -eneʋæ
• Hyphenation^(key): me‧ne‧vä

Adjective

menevä (comparative menevämpi, superlative menevin)

1. active, busy

   Hän on menevä mies.

   He is a busy man.

2. (slang) popular, fashionable, trendy

   Hän osti uuden menevän takin. — She bought a fashionable new coat.

Declension

Inflection of menevä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative		menevä	menevät
genitive		menevän	menevien
partitive		menevää	meneviä
illative		menevään	meneviin
		singular	plural
nominative		menevä	menevät
accusative	nom.	menevä	menevät
	gen.	menevän
genitive		menevän	menevien meneväin rare
partitive		menevää	meneviä
inessive		menevässä	menevissä
elative		menevästä	menevistä
illative		menevään	meneviin
adessive		menevällä	menevillä
ablative		menevältä	meneviltä
allative		menevälle	meneville
essive		menevänä	menevinä
translative		meneväksi	meneviksi
abessive		menevättä	menevittä
instructive		—	menevin
comitative		—	menevine

Possessive forms of menevä (Kotus type 10/koira, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative meneväni meneväni accusative nom. meneväni meneväni gen. meneväni genitive meneväni menevieni meneväini rare partitive menevääni meneviäni inessive menevässäni menevissäni elative menevästäni menevistäni illative menevääni meneviini adessive menevälläni menevilläni ablative menevältäni meneviltäni allative menevälleni menevilleni essive menevänäni menevinäni translative meneväkseni menevikseni abessive menevättäni menevittäni instructive — — comitative — menevineni second-person singular possessor singular plural nominative meneväsi meneväsi accusative nom. meneväsi meneväsi gen. meneväsi genitive meneväsi meneviesi meneväisi rare partitive menevääsi meneviäsi inessive menevässäsi menevissäsi elative menevästäsi menevistäsi illative menevääsi meneviisi adessive menevälläsi menevilläsi ablative menevältäsi meneviltäsi allative menevällesi menevillesi essive menevänäsi menevinäsi translative meneväksesi meneviksesi abessive menevättäsi menevittäsi instructive — — comitative — menevinesi first-person plural possessor singular plural nominative menevämme menevämme accusative nom. menevämme menevämme gen. menevämme genitive menevämme meneviemme meneväimme rare partitive meneväämme meneviämme inessive menevässämme menevissämme elative menevästämme menevistämme illative meneväämme meneviimme adessive menevällämme menevillämme ablative menevältämme meneviltämme allative menevällemme menevillemme essive menevänämme menevinämme translative meneväksemme meneviksemme abessive menevättämme menevittämme instructive — — comitative — menevinemme second-person plural possessor singular plural nominative menevänne menevänne accusative nom. menevänne menevänne gen. menevänne genitive menevänne menevienne meneväinne rare partitive meneväänne meneviänne inessive menevässänne menevissänne elative menevästänne menevistänne illative meneväänne meneviinne adessive menevällänne menevillänne ablative menevältänne meneviltänne allative menevällenne menevillenne essive menevänänne menevinänne translative meneväksenne meneviksenne abessive menevättänne menevittänne instructive — — comitative — menevinenne third-person possessor singular plural nominative menevänsä menevänsä accusative nom. menevänsä menevänsä gen. menevänsä genitive menevänsä meneviensä meneväinsä rare partitive meneväänsä meneviään meneviänsä inessive menevässään menevässänsä menevissään menevissänsä elative menevästään menevästänsä menevistään menevistänsä illative meneväänsä meneviinsä adessive menevällään menevällänsä menevillään menevillänsä ablative menevältään menevältänsä meneviltään meneviltänsä allative menevälleen menevällensä menevilleen menevillensä essive menevänään menevänänsä menevinään menevinänsä translative meneväkseen meneväksensä menevikseen meneviksensä abessive menevättään menevättänsä menevittään menevittänsä instructive — — comitative — menevineen menevinensä

Synonyms

• (active, busy): kiireinen

Derived terms

• meneväinen
• menevästi
• ohimenevä
• täytäntöönmenevä

 

Participle

menevä

1. present active participle of mennä

Further reading

• “menevä”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03