luikata

²⁾ Usually with a possessive suffix (active only).
³⁾ Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

⁴⁾ Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

3rd

inessive

luikkaamassa

—

elative

luikkaamasta

—

illative

luikkaamaan

—

adessive

luikkaamalla

—

abessive

luikkaamatta

—

instructive

luikkaaman

luikattaman

4th³

verbal noun

luikkaaminen

5th¹

Possessive forms
Person	sing.	plur.
1st	luikkaamaisillani	luikkaamaisillamme
2nd	luikkaamaisillasi	luikkaamaisillanne
3rd	luikkaamaisillaan luikkaamaisillansa

Derived terms

luikku

Anagrams

kaulita

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *luik'at'ak (“to shout”). Cognates include Finnish luikata and Estonian luigata.

Pronunciation

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈlui̯kɑtɑ/, [ˈɫui̯kət]
(Soikkola) IPA^(key): /ˈlui̯kɑtɑ/, [ˈɫui̯ɡ̊ɑd̥ɑ]
Rhymes: -ui̯kɑt, -ui̯kɑtɑ
Hyphenation: lui‧ka‧ta

Verb

luikata

(intransitive) to gulp; to swallow

Conjugation

Conjugation of luikata (type 16/maata, kk-k gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	luikkaan	en luikkaa	1st singular	oon luikant, oon luikannut	en oo luikant, en oo luikannut
2nd singular	luikkaat	et luikkaa	2nd singular	oot luikant, oot luikannut	et oo luikant, et oo luikannut
3rd singular	luikkajaa	ei luikkaa	3rd singular	ono luikant, ono luikannut	ei oo luikant, ei oo luikannut
1st plural	luikkaamma	emmä luikkaa	1st plural	oomma luikanneet	emmä oo luikanneet
2nd plural	luikkaatta	että luikkaa	2nd plural	ootta luikanneet	että oo luikanneet
3rd plural	luikkajaat¹⁾, luikkaavat²⁾, luikataa	evät luikkaa, ei luikata	3rd plural	ovat luikanneet	evät oo luikanneet, ei oo luikattu
impersonal	luikataa	ei luikata	impersonal	ono luikattu	ei oo luikattu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	luikkaisin	en luikant, en luikannut	1st singular	olin luikant, olin luikannut	en olt luikant, en olt luikannut
2nd singular	luikkaisit, luikkaist¹⁾	et luikant, et luikannut	2nd singular	olit luikant, olit luikannut	et olt luikant, et olt luikannut
3rd singular	luikkais	ei luikant, ei luikannut	3rd singular	oli luikant, oli luikannut	ei olt luikant, ei olt luikannut
1st plural	luikkaisimma	emmä luikanneet	1st plural	olimma luikanneet	emmä olleet luikanneet
2nd plural	luikkaisitta	että luikanneet	2nd plural	olitta luikanneet	että olleet luikanneet
3rd plural	luikkaisiit¹⁾, luikkaisivat²⁾, luikattii	evät luikanneet, ei luikattu	3rd plural	olivat luikanneet	evät olleet luikanneet, ei olt luikattu
impersonal	luikattii	ei luikattu	impersonal	oli luikattu	ei olt luikattu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	luikkajaisin	en luikkajais	1st singular	olisin luikant, olisin luikannut	en olis luikant, en olis luikannut
2nd singular	luikkajaisit, luikkajaist¹⁾	et luikkajais	2nd singular	olisit luikant, olisit luikannut	et olis luikant, et olis luikannut
3rd singular	luikkajais	ei luikkajais	3rd singular	olis luikant, olis luikannut	ei olis luikant, ei olis luikannut
1st plural	luikkajaisimma	emmä luikkajais	1st plural	olisimma luikanneet	emmä olis luikanneet
2nd plural	luikkajaisitta	että luikkajais	2nd plural	olisitta luikanneet	että olis luikanneet
3rd plural	luikkajaisiit¹⁾, luikkajaisivat²⁾, luikattais	evät luikkajais, ei luikattais	3rd plural	olisivat luikanneet	evät olis luikanneet, ei olis luikattu
impersonal	luikattais	ei luikattais	impersonal	olis luikattu	ei olis luikattu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	luikkaa	elä luikkaa	2nd singular	oo luikant, oo luikannut	elä oo luikant, elä oo luikannut
3rd singular	luikatkoo	elköö luikatko	3rd singular	olkoo luikant, olkoo luikannut	elköö olko luikant, elköö olko luikannut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	luikatkaa	elkää luikatko	2nd plural	olkaa luikanneet	elkää olko luikanneet
3rd plural	luikatkoot	elkööt luikatko, elköö luikattako	3rd plural	olkoot luikanneet	elkööt olko luikanneet, elköö olko luikattu
impersonal	luikattakkoo	elköö luikattako	impersonal	olkoo luikattu	elköö olko luikattu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	luikannen	en luikanne
2nd singular	luikannet	et luikanne
3rd singular	luikannoo	ei luikanne
1st plural	luikannemma	emmä luikanne
2nd plural	luikannetta	että luikanne
3rd plural	luikannoot	evät luikanne, ei luikattane
impersonal	luikattannoo	ei luikattane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		luikata	present	luikkaava	luikattava
2nd	inessive	luikatees	past	luikant, luikannut	luikattu
2nd	instructive	luikaten	¹⁾ Chiefly in the Soikkola dialect. ²⁾ Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. ^) For the imperative, the 2nd plural (luikatkaa) may be used for the 3rd person as well. ^) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) to the indicative ^*) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) or -kse* to either the indicative or the potential ^***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-*, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	luikkaamaa
	inessive	luikkaamaas
	elative	luikkaamast
	abessive	luikkaamata
4th	nominative	luikkaamiin
	partitive	luikkaamista, luikkaamist

Derived terms

References

Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 279

Finnish

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

Derived terms

Further reading

Anagrams

Ingrian

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

Derived terms

References