kokoontua

Finnish

Etymology

From koko ‎ -(o)ntua.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkokoːntuɑˣ/, [ˈko̞ko̞ːn̪ˌt̪uɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uɑ
• Hyphenation^(key): ko‧koon‧tua

Verb

kokoontua

1. (intransitive) to gather, assemble, congregate, come together

Conjugation

Inflection of kokoontua (Kotus type 52*J/sanoa, nt-nn gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kokoonnun	en kokoonnu	1st sing.	olen kokoontunut	en ole kokoontunut
2nd sing.		kokoonnut	et kokoonnu	2nd sing.	olet kokoontunut	et ole kokoontunut
3rd sing.		kokoontuu	ei kokoonnu	3rd sing.	on kokoontunut	ei ole kokoontunut
1st plur.		kokoonnumme	emme kokoonnu	1st plur.	olemme kokoontuneet	emme ole kokoontuneet
2nd plur.		kokoonnutte	ette kokoonnu	2nd plur.	olette kokoontuneet	ette ole kokoontuneet
3rd plur.		kokoontuvat	eivät kokoonnu	3rd plur.	ovat kokoontuneet	eivät ole kokoontuneet
passive		kokoonnutaan	ei kokoonnuta	passive	on kokoonnuttu	ei ole kokoonnuttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kokoonnuin	en kokoontunut	1st sing.	olin kokoontunut	en ollut kokoontunut
2nd sing.		kokoonnuit	et kokoontunut	2nd sing.	olit kokoontunut	et ollut kokoontunut
3rd sing.		kokoontui	ei kokoontunut	3rd sing.	oli kokoontunut	ei ollut kokoontunut
1st plur.		kokoonnuimme	emme kokoontuneet	1st plur.	olimme kokoontuneet	emme olleet kokoontuneet
2nd plur.		kokoonnuitte	ette kokoontuneet	2nd plur.	olitte kokoontuneet	ette olleet kokoontuneet
3rd plur.		kokoontuivat	eivät kokoontuneet	3rd plur.	olivat kokoontuneet	eivät olleet kokoontuneet
passive		kokoonnuttiin	ei kokoonnuttu	passive	oli kokoonnuttu	ei ollut kokoonnuttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kokoontuisin	en kokoontuisi	1st sing.	olisin kokoontunut	en olisi kokoontunut
2nd sing.		kokoontuisit	et kokoontuisi	2nd sing.	olisit kokoontunut	et olisi kokoontunut
3rd sing.		kokoontuisi	ei kokoontuisi	3rd sing.	olisi kokoontunut	ei olisi kokoontunut
1st plur.		kokoontuisimme	emme kokoontuisi	1st plur.	olisimme kokoontuneet	emme olisi kokoontuneet
2nd plur.		kokoontuisitte	ette kokoontuisi	2nd plur.	olisitte kokoontuneet	ette olisi kokoontuneet
3rd plur.		kokoontuisivat	eivät kokoontuisi	3rd plur.	olisivat kokoontuneet	eivät olisi kokoontuneet
passive		kokoonnuttaisiin	ei kokoonnuttaisi	passive	olisi kokoonnuttu	ei olisi kokoonnuttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		kokoonnu	älä kokoonnu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		kokoontukoon	älköön kokoontuko	3rd sing.	olkoon kokoontunut	älköön olko kokoontunut
1st plur.		kokoontukaamme	älkäämme kokoontuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		kokoontukaa	älkää kokoontuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		kokoontukoot	älkööt kokoontuko	3rd plur.	olkoot kokoontuneet	älkööt olko kokoontuneet
passive		kokoonnuttakoon	älköön kokoonnuttako	passive	olkoon kokoonnuttu	älköön olko kokoonnuttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kokoontunen	en kokoontune	1st sing.	lienen kokoontunut	en liene kokoontunut
2nd sing.		kokoontunet	et kokoontune	2nd sing.	lienet kokoontunut	et liene kokoontunut
3rd sing.		kokoontunee	ei kokoontune	3rd sing.	lienee kokoontunut	ei liene kokoontunut
1st plur.		kokoontunemme	emme kokoontune	1st plur.	lienemme kokoontuneet	emme liene kokoontuneet
2nd plur.		kokoontunette	ette kokoontune	2nd plur.	lienette kokoontuneet	ette liene kokoontuneet
3rd plur.		kokoontunevat	eivät kokoontune	3rd plur.	lienevät kokoontuneet	eivät liene kokoontuneet
passive		kokoonnuttaneen	ei kokoonnuttane	passive	lienee kokoonnuttu	ei liene kokoonnuttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		kokoontua		present	kokoontuva	kokoonnuttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kokoontuakseni kokoontuaksemme 2nd kokoontuaksesi kokoontuaksenne 3rd kokoontuakseen kokoontuaksensa		past	kokoontunut	kokoonnuttu
2nd	inessive2	kokoontuessa	kokoonnuttaessa	agent4	kokoontuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st kokoontuessani kokoontuessamme 2nd kokoontuessasi kokoontuessanne 3rd kokoontuessaan kokoontuessansa		negative	kokoontumaton
	instructive	kokoontuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	kokoontumassa	—
	elative	kokoontumasta	—
	illative	kokoontumaan	—
	adessive	kokoontumalla	—
	abessive	kokoontumatta	—
	instructive	kokoontuman	kokoonnuttaman
4th3	verbal noun	kokoontuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kokoontumaisillani kokoontumaisillamme 2nd kokoontumaisillasi kokoontumaisillanne 3rd kokoontumaisillaan kokoontumaisillansa

Derived terms

• kokoontuma
• kokoontuminen (get-together)

 

Related terms

• kokous (meeting, assembly)

Further reading

• “kokoontua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02