kakko

See also: Kakko

Finnish

Etymology

Dialectal variant of kakku.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkɑkːo/, [ˈkɑ̝kːo̞]
• Rhymes: -ɑkːo
• Hyphenation^(key): kak‧ko

Noun

kakko

1. a type of bread originating from Satakunta made of barley and lesser amounts of wheat
2. (dialectal, Lapland, Westrobothnia) dumpling

Declension

Inflection of kakko (Kotus type 1*A/valo, kk-k gradation)
nominative		kakko	kakot
genitive		kakon	kakkojen
partitive		kakkoa	kakkoja
illative		kakkoon	kakkoihin
		singular	plural
nominative		kakko	kakot
accusative	nom.	kakko	kakot
	gen.	kakon
genitive		kakon	kakkojen
partitive		kakkoa	kakkoja
inessive		kakossa	kakoissa
elative		kakosta	kakoista
illative		kakkoon	kakkoihin
adessive		kakolla	kakoilla
ablative		kakolta	kakoilta
allative		kakolle	kakoille
essive		kakkona	kakkoina
translative		kakoksi	kakoiksi
abessive		kakotta	kakoitta
instructive		—	kakoin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kakko (Kotus type 1*A/valo, kk-k gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative kakkoni kakkoni accusative nom. kakkoni kakkoni gen. kakkoni genitive kakkoni kakkojeni partitive kakkoani kakkojani inessive kakossani kakoissani elative kakostani kakoistani illative kakkooni kakkoihini adessive kakollani kakoillani ablative kakoltani kakoiltani allative kakolleni kakoilleni essive kakkonani kakkoinani translative kakokseni kakoikseni abessive kakottani kakoittani instructive — — comitative — kakkoineni second-person singular possessor singular plural nominative kakkosi kakkosi accusative nom. kakkosi kakkosi gen. kakkosi genitive kakkosi kakkojesi partitive kakkoasi kakkojasi inessive kakossasi kakoissasi elative kakostasi kakoistasi illative kakkoosi kakkoihisi adessive kakollasi kakoillasi ablative kakoltasi kakoiltasi allative kakollesi kakoillesi essive kakkonasi kakkoinasi translative kakoksesi kakoiksesi abessive kakottasi kakoittasi instructive — — comitative — kakkoinesi first-person plural possessor singular plural nominative kakkomme kakkomme accusative nom. kakkomme kakkomme gen. kakkomme genitive kakkomme kakkojemme partitive kakkoamme kakkojamme inessive kakossamme kakoissamme elative kakostamme kakoistamme illative kakkoomme kakkoihimme adessive kakollamme kakoillamme ablative kakoltamme kakoiltamme allative kakollemme kakoillemme essive kakkonamme kakkoinamme translative kakoksemme kakoiksemme abessive kakottamme kakoittamme instructive — — comitative — kakkoinemme second-person plural possessor singular plural nominative kakkonne kakkonne accusative nom. kakkonne kakkonne gen. kakkonne genitive kakkonne kakkojenne partitive kakkoanne kakkojanne inessive kakossanne kakoissanne elative kakostanne kakoistanne illative kakkoonne kakkoihinne adessive kakollanne kakoillanne ablative kakoltanne kakoiltanne allative kakollenne kakoillenne essive kakkonanne kakkoinanne translative kakoksenne kakoiksenne abessive kakottanne kakoittanne instructive — — comitative — kakkoinenne third-person possessor singular plural nominative kakkonsa kakkonsa accusative nom. kakkonsa kakkonsa gen. kakkonsa genitive kakkonsa kakkojensa partitive kakkoaan kakkoansa kakkojaan kakkojansa inessive kakossaan kakossansa kakoissaan kakoissansa elative kakostaan kakostansa kakoistaan kakoistansa illative kakkoonsa kakkoihinsa adessive kakollaan kakollansa kakoillaan kakoillansa ablative kakoltaan kakoltansa kakoiltaan kakoiltansa allative kakolleen kakollensa kakoilleen kakoillensa essive kakkonaan kakkonansa kakkoinaan kakkoinansa translative kakokseen kakoksensa kakoikseen kakoiksensa abessive kakottaan kakottansa kakoittaan kakoittansa instructive — — comitative — kakkoineen kakkoinensa

Derived terms

compounds

• kalakakko
• verikakko

 

Further reading

• “kakko”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• kokka

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic [Term?]. Cognates include Finnish kaakko and Estonian kagu.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkɑkːo/, [ˈkɑkːŏ̞̥]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkɑkːoi̯/, [ˈkɑkːo̞i̯]
• Rhymes: -ɑkːo, -ɑkːoi̯
• Hyphenation: kak‧ko

Noun

kakko

1. (dated or poetic) Synonym of itälounat

Declension

Declension of kakko (type 4/koivu, kk-k gradation)
	singular	plural
nominative	kakko	kakot
genitive	kakon	kakkoin, kakkoloin
partitive	kakkoa	kakkoja, kakkoloja
illative	kakkoo	kakkoi, kakkoloihe
inessive	kakos	kakois, kakkolois
elative	kakost	kakoist, kakkoloist
allative	kakolle	kakoille, kakkoloille
adessive	kakol	kakoil, kakkoloil
ablative	kakolt	kakoilt, kakkoloilt
translative	kakoks	kakoiks, kakkoloiks
essive	kakkonna, kakkoon	kakkoinna, kakkoloinna, kakkoin, kakkoloin
exessive1)	kakkont	kakkoint, kakkoloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 125

Japanese

Romanization

kakko

1. Rōmaji transcription of かっこ