kaikota

Finnish

Etymology

kaik- ‎ -ota with secondary gemination of -k- > -kk- (kaiota with the stem kaikoa- is found in dialects). Originally probably referring to shooing animals by shouting.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkɑi̯kotɑˣ/, [ˈkɑ̝i̯ko̞t̪ɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -ɑikotɑ
• Hyphenation^(key): kai‧ko‧ta

Verb

kaikota

1. (intransitive) to leave
2. (intransitive) to fade, disappear

Conjugation

Inflection of kaikota (Kotus type 74*A/katketa, kk-k gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kaikkoan	en kaikkoa	1st sing.	olen kaikonnut	en ole kaikonnut
2nd sing.		kaikkoat	et kaikkoa	2nd sing.	olet kaikonnut	et ole kaikonnut
3rd sing.		kaikkoaa	ei kaikkoa	3rd sing.	on kaikonnut	ei ole kaikonnut
1st plur.		kaikkoamme	emme kaikkoa	1st plur.	olemme kaikonneet	emme ole kaikonneet
2nd plur.		kaikkoatte	ette kaikkoa	2nd plur.	olette kaikonneet	ette ole kaikonneet
3rd plur.		kaikkoavat	eivät kaikkoa	3rd plur.	ovat kaikonneet	eivät ole kaikonneet
passive		kaikotaan	ei kaikota	passive	on kaikottu	ei ole kaikottu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kaikkosin	en kaikonnut	1st sing.	olin kaikonnut	en ollut kaikonnut
2nd sing.		kaikkosit	et kaikonnut	2nd sing.	olit kaikonnut	et ollut kaikonnut
3rd sing.		kaikkosi	ei kaikonnut	3rd sing.	oli kaikonnut	ei ollut kaikonnut
1st plur.		kaikkosimme	emme kaikonneet	1st plur.	olimme kaikonneet	emme olleet kaikonneet
2nd plur.		kaikkositte	ette kaikonneet	2nd plur.	olitte kaikonneet	ette olleet kaikonneet
3rd plur.		kaikkosivat	eivät kaikonneet	3rd plur.	olivat kaikonneet	eivät olleet kaikonneet
passive		kaikottiin	ei kaikottu	passive	oli kaikottu	ei ollut kaikottu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kaikkoaisin kaikkoisin	en kaikkoaisi en kaikkoisi	1st sing.	olisin kaikonnut	en olisi kaikonnut
2nd sing.		kaikkoaisit kaikkoisit	et kaikkoaisi et kaikkoisi	2nd sing.	olisit kaikonnut	et olisi kaikonnut
3rd sing.		kaikkoaisi kaikkoisi	ei kaikkoaisi ei kaikkoisi	3rd sing.	olisi kaikonnut	ei olisi kaikonnut
1st plur.		kaikkoaisimme kaikkoisimme	emme kaikkoaisi emme kaikkoisi	1st plur.	olisimme kaikonneet	emme olisi kaikonneet
2nd plur.		kaikkoaisitte kaikkoisitte	ette kaikkoaisi ette kaikkoisi	2nd plur.	olisitte kaikonneet	ette olisi kaikonneet
3rd plur.		kaikkoaisivat kaikkoisivat	eivät kaikkoaisi eivät kaikkoisi	3rd plur.	olisivat kaikonneet	eivät olisi kaikonneet
passive		kaikottaisiin	ei kaikottaisi	passive	olisi kaikottu	ei olisi kaikottu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		kaikkoa	älä kaikkoa	2nd sing.	—	—
3rd sing.		kaikotkoon	älköön kaikotko	3rd sing.	olkoon kaikonnut	älköön olko kaikonnut
1st plur.		kaikotkaamme	älkäämme kaikotko	1st plur.	—	—
2nd plur.		kaikotkaa	älkää kaikotko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		kaikotkoot	älkööt kaikotko	3rd plur.	olkoot kaikonneet	älkööt olko kaikonneet
passive		kaikottakoon	älköön kaikottako	passive	olkoon kaikottu	älköön olko kaikottu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kaikonnen	en kaikonne	1st sing.	lienen kaikonnut	en liene kaikonnut
2nd sing.		kaikonnet	et kaikonne	2nd sing.	lienet kaikonnut	et liene kaikonnut
3rd sing.		kaikonnee	ei kaikonne	3rd sing.	lienee kaikonnut	ei liene kaikonnut
1st plur.		kaikonnemme	emme kaikonne	1st plur.	lienemme kaikonneet	emme liene kaikonneet
2nd plur.		kaikonnette	ette kaikonne	2nd plur.	lienette kaikonneet	ette liene kaikonneet
3rd plur.		kaikonnevat	eivät kaikonne	3rd plur.	lienevät kaikonneet	eivät liene kaikonneet
passive		kaikottaneen	ei kaikottane	passive	lienee kaikottu	ei liene kaikottu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		kaikota		present	kaikkoava	kaikottava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kaikotakseni kaikotaksemme 2nd kaikotaksesi kaikotaksenne 3rd kaikotakseen kaikotaksensa		past	kaikonnut	kaikottu
2nd	inessive2	kaikotessa	kaikottaessa	agent4	kaikkoama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st kaikotessani kaikotessamme 2nd kaikotessasi kaikotessanne 3rd kaikotessaan kaikotessansa		negative	kaikkoamaton
	instructive	kaikoten	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	kaikkoamassa	—
	elative	kaikkoamasta	—
	illative	kaikkoamaan	—
	adessive	kaikkoamalla	—
	abessive	kaikkoamatta	—
	instructive	kaikkoaman	kaikottaman
4th3	verbal noun	kaikkoaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kaikkoamaisillani kaikkoamaisillamme 2nd kaikkoamaisillasi kaikkoamaisillanne 3rd kaikkoamaisillaan kaikkoamaisillansa

Synonyms

• kaikkoontua

Derived terms

• kaikkoaminen
• kajottaa

 

Related terms

• kaikottaa
• kaikkoni

Further reading

• “kaikota”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02