itsellinen

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

itse-llinen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈitselːinen/, [ˈits̠e̞lˌline̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Hyphenation(key): it‧sel‧li‧nen

Noun

[edit]

itsellinen

  1. (historical) a person living in a rural area that did not farm or permanently work for someone
    Synonym: loinen

Declension

[edit]
Inflection of itsellinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative itsellinen itselliset
genitive itsellisen itsellisten
itsellisien
partitive itsellistä itsellisiä
illative itselliseen itsellisiin
singular plural
nominative itsellinen itselliset
accusative nom. itsellinen itselliset
gen. itsellisen
genitive itsellisen itsellisten
itsellisien
partitive itsellistä itsellisiä
inessive itsellisessä itsellisissä
elative itsellisestä itsellisistä
illative itselliseen itsellisiin
adessive itsellisellä itsellisillä
ablative itselliseltä itsellisiltä
allative itselliselle itsellisille
essive itsellisenä itsellisinä
translative itselliseksi itsellisiksi
abessive itsellisettä itsellisittä
instructive itsellisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of itsellinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

Derived terms

[edit]

Further reading

[edit]