huimattaa

Ingrian

Etymology

From huimata (“to make dizzy”) ‎ -ttaa.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈhui̯mɑtːɑː/, [ˈhui̯mətːɑ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈhui̯mɑtːɑː/, [ˈhui̯mɑtːɑː]
• Rhymes: -ui̯mɑtːɑː
• Hyphenation: hui‧mat‧taa

Verb

huimattaa

1. Synonym of huimata

Conjugation

Conjugation of huimattaa (type 2/kirjuttaa, tt-t gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	huimatan	en huimata	1st singular	oon huimattant, oon huimattanut	en oo huimattant, en oo huimattanut
2nd singular	huimatat	et huimata	2nd singular	oot huimattant, oot huimattanut	et oo huimattant, et oo huimattanut
3rd singular	huimattaa	ei huimata	3rd singular	ono huimattant, ono huimattanut	ei oo huimattant, ei oo huimattanut
1st plural	huimatamma	emmä huimata	1st plural	oomma huimattanneet	emmä oo huimattanneet
2nd plural	huimatatta	että huimata	2nd plural	ootta huimattanneet	että oo huimattanneet
3rd plural	huimattaat1), huimattavat2), huimatettaa	evät huimata, ei huimateta	3rd plural	ovat huimattanneet	evät oo huimattanneet, ei oo huimatettu
impersonal	huimatettaa	ei huimateta	impersonal	ono huimatettu	ei oo huimatettu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	huimatin	en huimattant, en huimattanut	1st singular	olin huimattant, olin huimattanut	en olt huimattant, en olt huimattanut
2nd singular	huimatit	et huimattant, et huimattanut	2nd singular	olit huimattant, olit huimattanut	et olt huimattant, et olt huimattanut
3rd singular	huimatti	ei huimattant, ei huimattanut	3rd singular	oli huimattant, oli huimattanut	ei olt huimattant, ei olt huimattanut
1st plural	huimatimma	emmä huimattanneet	1st plural	olimma huimattanneet	emmä olleet huimattanneet
2nd plural	huimatitta	että huimattanneet	2nd plural	olitta huimattanneet	että olleet huimattanneet
3rd plural	huimattiit1), huimattivat2), huimatettii	evät huimattanneet, ei huimatettu	3rd plural	olivat huimattanneet	evät olleet huimattanneet, ei olt huimatettu
impersonal	huimatettii	ei huimatettu	impersonal	oli huimatettu	ei olt huimatettu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	huimattaisin	en huimattais	1st singular	olisin huimattant, olisin huimattanut	en olis huimattant, en olis huimattanut
2nd singular	huimattaisit, huimattaist1)	et huimattais	2nd singular	olisit huimattant, olisit huimattanut	et olis huimattant, et olis huimattanut
3rd singular	huimattais	ei huimattais	3rd singular	olis huimattant, olis huimattanut	ei olis huimattant, ei olis huimattanut
1st plural	huimattaisimma	emmä huimattais	1st plural	olisimma huimattanneet	emmä olis huimattanneet
2nd plural	huimattaisitta	että huimattais	2nd plural	olisitta huimattanneet	että olis huimattanneet
3rd plural	huimattaisiit1), huimattaisivat2), huimatettais	evät huimattais, ei huimatettais	3rd plural	olisivat huimattanneet	evät olis huimattanneet, ei olis huimatettu
impersonal	huimatettais	ei huimatettais	impersonal	olis huimatettu	ei olis huimatettu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	huimata	elä huimata	2nd singular	oo huimattant, oo huimattanut	elä oo huimattant, elä oo huimattanut
3rd singular	huimattakkoo	elköö huimattako	3rd singular	olkoo huimattant, olkoo huimattanut	elköö olko huimattant, elköö olko huimattanut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	huimattakkaa	elkää huimattako	2nd plural	olkaa huimattanneet	elkää olko huimattanneet
3rd plural	huimattakkoot	elkööt huimattako, elköö huimatettako	3rd plural	olkoot huimattanneet	elkööt olko huimattanneet, elköö olko huimatettu
impersonal	huimatettakoo	elköö huimatettako	impersonal	olkoo huimatettu	elköö olko huimatettu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	huimattanen	en huimattane
2nd singular	huimattanet	et huimattane
3rd singular	huimattannoo	ei huimattane
1st plural	huimattanemma	emmä huimattane
2nd plural	huimattanetta	että huimattane
3rd plural	huimattannoot	evät huimattane, ei huimatettane
impersonal	huimatettanoo	ei huimatettane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		huimattaa	present	huimattava	huimatettava
2nd	inessive	huimattaes	past	huimattant, huimattanut	huimatettu
	instructive	huimattaen	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (huimattakkaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	huimattammaa
	inessive	huimattamas
	elative	huimattamast
	abessive	huimattamata
4th	nominative	huimattamiin
	partitive	huimattamista, huimattamist

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 72