huimata

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *huimat'ak, equivalent to huima- ‎ -ta

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhui̯mɑtɑˣ/, [ˈhui̯mɑ̝t̪ɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uimɑtɑ
• Syllabification^(key): hui‧ma‧ta

Verb

huimata

1. (transitive, usually atelic) to make someone (feel) dizzy (also figuratively)

   Talouskehityksen luvut huimaavat minua.

   The figures displaying the economic development make me feel dizzy.

2. (impersonal partitive) to feel dizzy

   Minua huimaa.

   I feel dizzy.

Conjugation

Mostly only used in the third person.

Inflection of huimata (Kotus type 73/salata, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		huimaan	en huimaa	1st sing.	olen huimannut	en ole huimannut
2nd sing.		huimaat	et huimaa	2nd sing.	olet huimannut	et ole huimannut
3rd sing.		huimaa	ei huimaa	3rd sing.	on huimannut	ei ole huimannut
1st plur.		huimaamme	emme huimaa	1st plur.	olemme huimanneet	emme ole huimanneet
2nd plur.		huimaatte	ette huimaa	2nd plur.	olette huimanneet	ette ole huimanneet
3rd plur.		huimaavat	eivät huimaa	3rd plur.	ovat huimanneet	eivät ole huimanneet
passive		huimataan	ei huimata	passive	on huimattu	ei ole huimattu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		huimasin	en huimannut	1st sing.	olin huimannut	en ollut huimannut
2nd sing.		huimasit	et huimannut	2nd sing.	olit huimannut	et ollut huimannut
3rd sing.		huimasi	ei huimannut	3rd sing.	oli huimannut	ei ollut huimannut
1st plur.		huimasimme	emme huimanneet	1st plur.	olimme huimanneet	emme olleet huimanneet
2nd plur.		huimasitte	ette huimanneet	2nd plur.	olitte huimanneet	ette olleet huimanneet
3rd plur.		huimasivat	eivät huimanneet	3rd plur.	olivat huimanneet	eivät olleet huimanneet
passive		huimattiin	ei huimattu	passive	oli huimattu	ei ollut huimattu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		huimaisin	en huimaisi	1st sing.	olisin huimannut	en olisi huimannut
2nd sing.		huimaisit	et huimaisi	2nd sing.	olisit huimannut	et olisi huimannut
3rd sing.		huimaisi	ei huimaisi	3rd sing.	olisi huimannut	ei olisi huimannut
1st plur.		huimaisimme	emme huimaisi	1st plur.	olisimme huimanneet	emme olisi huimanneet
2nd plur.		huimaisitte	ette huimaisi	2nd plur.	olisitte huimanneet	ette olisi huimanneet
3rd plur.		huimaisivat	eivät huimaisi	3rd plur.	olisivat huimanneet	eivät olisi huimanneet
passive		huimattaisiin	ei huimattaisi	passive	olisi huimattu	ei olisi huimattu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		huimaa	älä huimaa	2nd sing.	—	—
3rd sing.		huimatkoon	älköön huimatko	3rd sing.	olkoon huimannut	älköön olko huimannut
1st plur.		huimatkaamme	älkäämme huimatko	1st plur.	—	—
2nd plur.		huimatkaa	älkää huimatko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		huimatkoot	älkööt huimatko	3rd plur.	olkoot huimanneet	älkööt olko huimanneet
passive		huimattakoon	älköön huimattako	passive	olkoon huimattu	älköön olko huimattu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		huimannen	en huimanne	1st sing.	lienen huimannut	en liene huimannut
2nd sing.		huimannet	et huimanne	2nd sing.	lienet huimannut	et liene huimannut
3rd sing.		huimannee	ei huimanne	3rd sing.	lienee huimannut	ei liene huimannut
1st plur.		huimannemme	emme huimanne	1st plur.	lienemme huimanneet	emme liene huimanneet
2nd plur.		huimannette	ette huimanne	2nd plur.	lienette huimanneet	ette liene huimanneet
3rd plur.		huimannevat	eivät huimanne	3rd plur.	lienevät huimanneet	eivät liene huimanneet
passive		huimattaneen	ei huimattane	passive	lienee huimattu	ei liene huimattu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		huimata		present	huimaava	huimattava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st huimatakseni huimataksemme 2nd huimataksesi huimataksenne 3rd huimatakseen huimataksensa		past	huimannut	huimattu
2nd	inessive2	huimatessa	huimattaessa	agent4	huimaama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st huimatessani huimatessamme 2nd huimatessasi huimatessanne 3rd huimatessaan huimatessansa		negative	huimaamaton
	instructive	huimaten	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	huimaamassa	—
	elative	huimaamasta	—
	illative	huimaamaan	—
	adessive	huimaamalla	—
	abessive	huimaamatta	—
	instructive	huimaaman	huimattaman
4th3	verbal noun	huimaaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st huimaamaisillani huimaamaisillamme 2nd huimaamaisillasi huimaamaisillanne 3rd huimaamaisillaan huimaamaisillansa

Synonyms

• huipata

Derived terms

• huimaaminen
• huimaus

 

Further reading

• “huimata”, in Kielitoimiston sanakirja‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *huimat'ak, equivalent to huima (“quick”) ‎ -ta. Cognates include Finnish huimata and Estonian uimata.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈhui̯mɑtɑ/, [ˈhui̯mət]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈhui̯mɑtɑ/, [ˈhui̯mɑd̥ɑ]
• (Hevaha) IPA^(key): /ˈhui̯mɑtɑk/, [ˈhui̯mɑd̥ɑɡ̊]
• Rhymes: -ui̯mɑt, -ui̯mɑtɑ
• Hyphenation: hui‧ma‧ta

Verb

huimata

1. (transitive, usually atelic) to make dizzy

   Minnua huimajaa. ― I feel dizzy. (literally, “It makes me dizzy.”)

Conjugation

Conjugation of huimata (type 16/maata, no gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	huimaan	en huimaa	1st singular	oon huimant, oon huimannut	en oo huimant, en oo huimannut
2nd singular	huimaat	et huimaa	2nd singular	oot huimant, oot huimannut	et oo huimant, et oo huimannut
3rd singular	huimajaa	ei huimaa	3rd singular	ono huimant, ono huimannut	ei oo huimant, ei oo huimannut
1st plural	huimaamma	emmä huimaa	1st plural	oomma huimanneet	emmä oo huimanneet
2nd plural	huimaatta	että huimaa	2nd plural	ootta huimanneet	että oo huimanneet
3rd plural	huimajaat1), huimaavat2), huimataa	evät huimaa, ei huimata	3rd plural	ovat huimanneet	evät oo huimanneet, ei oo huimattu
impersonal	huimataa	ei huimata	impersonal	ono huimattu	ei oo huimattu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	huimaisin	en huimant, en huimannut	1st singular	olin huimant, olin huimannut	en olt huimant, en olt huimannut
2nd singular	huimaisit, huimaist1)	et huimant, et huimannut	2nd singular	olit huimant, olit huimannut	et olt huimant, et olt huimannut
3rd singular	huimais	ei huimant, ei huimannut	3rd singular	oli huimant, oli huimannut	ei olt huimant, ei olt huimannut
1st plural	huimaisimma	emmä huimanneet	1st plural	olimma huimanneet	emmä olleet huimanneet
2nd plural	huimaisitta	että huimanneet	2nd plural	olitta huimanneet	että olleet huimanneet
3rd plural	huimaisiit1), huimaisivat2), huimattii	evät huimanneet, ei huimattu	3rd plural	olivat huimanneet	evät olleet huimanneet, ei olt huimattu
impersonal	huimattii	ei huimattu	impersonal	oli huimattu	ei olt huimattu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	huimajaisin	en huimajais	1st singular	olisin huimant, olisin huimannut	en olis huimant, en olis huimannut
2nd singular	huimajaisit, huimajaist1)	et huimajais	2nd singular	olisit huimant, olisit huimannut	et olis huimant, et olis huimannut
3rd singular	huimajais	ei huimajais	3rd singular	olis huimant, olis huimannut	ei olis huimant, ei olis huimannut
1st plural	huimajaisimma	emmä huimajais	1st plural	olisimma huimanneet	emmä olis huimanneet
2nd plural	huimajaisitta	että huimajais	2nd plural	olisitta huimanneet	että olis huimanneet
3rd plural	huimajaisiit1), huimajaisivat2), huimattais	evät huimajais, ei huimattais	3rd plural	olisivat huimanneet	evät olis huimanneet, ei olis huimattu
impersonal	huimattais	ei huimattais	impersonal	olis huimattu	ei olis huimattu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	huimaa	elä huimaa	2nd singular	oo huimant, oo huimannut	elä oo huimant, elä oo huimannut
3rd singular	huimatkoo	elköö huimatko	3rd singular	olkoo huimant, olkoo huimannut	elköö olko huimant, elköö olko huimannut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	huimatkaa	elkää huimatko	2nd plural	olkaa huimanneet	elkää olko huimanneet
3rd plural	huimatkoot	elkööt huimatko, elköö huimattako	3rd plural	olkoot huimanneet	elkööt olko huimanneet, elköö olko huimattu
impersonal	huimattakkoo	elköö huimattako	impersonal	olkoo huimattu	elköö olko huimattu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	huimannen	en huimanne
2nd singular	huimannet	et huimanne
3rd singular	huimannoo	ei huimanne
1st plural	huimannemma	emmä huimanne
2nd plural	huimannetta	että huimanne
3rd plural	huimannoot	evät huimanne, ei huimattane
impersonal	huimattannoo	ei huimattane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		huimata	present	huimaava	huimattava
2nd	inessive	huimatees	past	huimant, huimannut	huimattu
	instructive	huimaten	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (huimatkaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	huimaamaa
	inessive	huimaamaas
	elative	huimaamast
	abessive	huimaamata
4th	nominative	huimaamiin
	partitive	huimaamista, huimaamist

Synonyms

• huimattaa

Derived terms

• huimattaa

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 72
• Arvo Laanest (1997) Isuri keele Hevaha murde sõnastik, Eesti Keele Instituut, page 39