huima

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *huima. Related to Estonian uim, Ingrian huima, Karelian huima and Votic huimõ. The Finnic word is probably originally a borrowing from either Old Norse svíma (“to faint, to swoon”) or Old Norse hvima (“to be confused”); for sense, compare huimata. Alternatively, possibly akin to huikea (compare tuikea ~ tuima, julkea ~ julma), but in any case influenced by it in terms of meaning.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhui̯mɑ/, [ˈhui̯mɑ̝]
• Rhymes: -uimɑ
• Hyphenation^(key): hui‧ma

Adjective

huima (comparative huimempi, superlative huimin)

1. reckless, wild

Declension

Inflection of huima (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative		huima	huimat
genitive		huiman	huimien
partitive		huimaa	huimia
illative		huimaan	huimiin
		singular	plural
nominative		huima	huimat
accusative	nom.	huima	huimat
	gen.	huiman
genitive		huiman	huimien huimain rare
partitive		huimaa	huimia
inessive		huimassa	huimissa
elative		huimasta	huimista
illative		huimaan	huimiin
adessive		huimalla	huimilla
ablative		huimalta	huimilta
allative		huimalle	huimille
essive		huimana	huimina
translative		huimaksi	huimiksi
abessive		huimatta	huimitta
instructive		—	huimin
comitative		—	huimine

Possessive forms of huima (Kotus type 10/koira, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative huimani huimani accusative nom. huimani huimani gen. huimani genitive huimani huimieni huimaini rare partitive huimaani huimiani inessive huimassani huimissani elative huimastani huimistani illative huimaani huimiini adessive huimallani huimillani ablative huimaltani huimiltani allative huimalleni huimilleni essive huimanani huiminani translative huimakseni huimikseni abessive huimattani huimittani instructive — — comitative — huimineni second-person singular possessor singular plural nominative huimasi huimasi accusative nom. huimasi huimasi gen. huimasi genitive huimasi huimiesi huimaisi rare partitive huimaasi huimiasi inessive huimassasi huimissasi elative huimastasi huimistasi illative huimaasi huimiisi adessive huimallasi huimillasi ablative huimaltasi huimiltasi allative huimallesi huimillesi essive huimanasi huiminasi translative huimaksesi huimiksesi abessive huimattasi huimittasi instructive — — comitative — huiminesi first-person plural possessor singular plural nominative huimamme huimamme accusative nom. huimamme huimamme gen. huimamme genitive huimamme huimiemme huimaimme rare partitive huimaamme huimiamme inessive huimassamme huimissamme elative huimastamme huimistamme illative huimaamme huimiimme adessive huimallamme huimillamme ablative huimaltamme huimiltamme allative huimallemme huimillemme essive huimanamme huiminamme translative huimaksemme huimiksemme abessive huimattamme huimittamme instructive — — comitative — huiminemme second-person plural possessor singular plural nominative huimanne huimanne accusative nom. huimanne huimanne gen. huimanne genitive huimanne huimienne huimainne rare partitive huimaanne huimianne inessive huimassanne huimissanne elative huimastanne huimistanne illative huimaanne huimiinne adessive huimallanne huimillanne ablative huimaltanne huimiltanne allative huimallenne huimillenne essive huimananne huiminanne translative huimaksenne huimiksenne abessive huimattanne huimittanne instructive — — comitative — huiminenne third-person possessor singular plural nominative huimansa huimansa accusative nom. huimansa huimansa gen. huimansa genitive huimansa huimiensa huimainsa rare partitive huimaansa huimiaan huimiansa inessive huimassaan huimassansa huimissaan huimissansa elative huimastaan huimastansa huimistaan huimistansa illative huimaansa huimiinsa adessive huimallaan huimallansa huimillaan huimillansa ablative huimaltaan huimaltansa huimiltaan huimiltansa allative huimalleen huimallensa huimilleen huimillensa essive huimanaan huimanansa huiminaan huiminansa translative huimakseen huimaksensa huimikseen huimiksensa abessive huimattaan huimattansa huimittaan huimittansa instructive — — comitative — huimineen huiminensa

Derived terms

• huimasti
• huimata
• huimeta

 

compounds

• huimapäinen
• huimapää

 

Further reading

• “huima”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[2] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• muhia, uhmia

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *huima. Cognates include Finnish huima and Estonian uim.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈhui̯mɑ/, [ˈhui̯m]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈhui̯mɑ/, [ˈhui̯mɑ]
• (Hevaha) IPA^(key): /ˈhui̯mɑ/, [ˈhui̯mɑ]
• Rhymes: -ui̯m, -ui̯mɑ
• Hyphenation: hui‧ma

Adjective

huima (comparative huimemp)

1. quick, fast
2. smart, clever

Declension

Declension of huima (type 3/koira, no gradation)
	singular	plural
nominative	huima	huimat
genitive	huiman	huimiin
partitive	huimaa	huimia
illative	huimaa	huimii
inessive	huimaas	huimiis
elative	huimast	huimist
allative	huimalle	huimille
adessive	huimaal	huimiil
ablative	huimalt	huimilt
translative	huimaks	huimiks
essive	huimanna, huimaan	huiminna, huimiin
exessive1)	huimant	huimint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

• (quick): selvä, sukkela, kiire, huimakas
• (skilled): selvä, kavala, tarkka, meelövä

Derived terms

• huimakas
• huimata

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 72
• Arvo Laanest (1997) Isuri keele Hevaha murde sõnastik, Eesti Keele Instituut, page 39