Jump to content

erehtyminen

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

erehtyä-minen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈerehtyminen/, [ˈe̞re̞hˌt̪ymine̞n]
  • Rhymes: -yminen
  • Hyphenation(key): ereh‧ty‧mi‧nen

Noun

[edit]

erehtyminen

  1. verbal noun of erehtyä
    1. erring, often also to err
      Erehtyminen on inhimillistä.
      To err is human.
    2. mistakenness

Declension

[edit]
Inflection of erehtyminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative erehtyminen erehtymiset
genitive erehtymisen erehtymisten
erehtymisien
partitive erehtymistä erehtymisiä
illative erehtymiseen erehtymisiin
singular plural
nominative erehtyminen erehtymiset
accusative nom. erehtyminen erehtymiset
gen. erehtymisen
genitive erehtymisen erehtymisten
erehtymisien
partitive erehtymistä erehtymisiä
inessive erehtymisessä erehtymisissä
elative erehtymisestä erehtymisistä
illative erehtymiseen erehtymisiin
adessive erehtymisellä erehtymisillä
ablative erehtymiseltä erehtymisiltä
allative erehtymiselle erehtymisille
essive erehtymisenä erehtymisinä
translative erehtymiseksi erehtymisiksi
abessive erehtymisettä erehtymisittä
instructive erehtymisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of erehtyminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
[edit]