ärjyä

Finnish

Etymology 1

äri- ‎ -yä

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈærjyæˣ/, [ˈærjyæ(ʔ)]
• Rhymes: -ærjyæ
• Hyphenation^(key): är‧jyä

Verb

ärjyä

1. (intransitive) To bellow, holler, roar (at the top of one's lungs).

Conjugation

Inflection of ärjyä (Kotus type 52/sanoa, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ärjyn	en ärjy	1st sing.	olen ärjynyt	en ole ärjynyt
2nd sing.		ärjyt	et ärjy	2nd sing.	olet ärjynyt	et ole ärjynyt
3rd sing.		ärjyy	ei ärjy	3rd sing.	on ärjynyt	ei ole ärjynyt
1st plur.		ärjymme	emme ärjy	1st plur.	olemme ärjyneet	emme ole ärjyneet
2nd plur.		ärjytte	ette ärjy	2nd plur.	olette ärjyneet	ette ole ärjyneet
3rd plur.		ärjyvät	eivät ärjy	3rd plur.	ovat ärjyneet	eivät ole ärjyneet
passive		ärjytään	ei ärjytä	passive	on ärjytty	ei ole ärjytty
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ärjyin	en ärjynyt	1st sing.	olin ärjynyt	en ollut ärjynyt
2nd sing.		ärjyit	et ärjynyt	2nd sing.	olit ärjynyt	et ollut ärjynyt
3rd sing.		ärjyi	ei ärjynyt	3rd sing.	oli ärjynyt	ei ollut ärjynyt
1st plur.		ärjyimme	emme ärjyneet	1st plur.	olimme ärjyneet	emme olleet ärjyneet
2nd plur.		ärjyitte	ette ärjyneet	2nd plur.	olitte ärjyneet	ette olleet ärjyneet
3rd plur.		ärjyivät	eivät ärjyneet	3rd plur.	olivat ärjyneet	eivät olleet ärjyneet
passive		ärjyttiin	ei ärjytty	passive	oli ärjytty	ei ollut ärjytty
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ärjyisin	en ärjyisi	1st sing.	olisin ärjynyt	en olisi ärjynyt
2nd sing.		ärjyisit	et ärjyisi	2nd sing.	olisit ärjynyt	et olisi ärjynyt
3rd sing.		ärjyisi	ei ärjyisi	3rd sing.	olisi ärjynyt	ei olisi ärjynyt
1st plur.		ärjyisimme	emme ärjyisi	1st plur.	olisimme ärjyneet	emme olisi ärjyneet
2nd plur.		ärjyisitte	ette ärjyisi	2nd plur.	olisitte ärjyneet	ette olisi ärjyneet
3rd plur.		ärjyisivät	eivät ärjyisi	3rd plur.	olisivat ärjyneet	eivät olisi ärjyneet
passive		ärjyttäisiin	ei ärjyttäisi	passive	olisi ärjytty	ei olisi ärjytty
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		ärjy	älä ärjy	2nd sing.	—	—
3rd sing.		ärjyköön	älköön ärjykö	3rd sing.	olkoon ärjynyt	älköön olko ärjynyt
1st plur.		ärjykäämme	älkäämme ärjykö	1st plur.	—	—
2nd plur.		ärjykää	älkää ärjykö	2nd plur.	—	—
3rd plur.		ärjykööt	älkööt ärjykö	3rd plur.	olkoot ärjyneet	älkööt olko ärjyneet
passive		ärjyttäköön	älköön ärjyttäkö	passive	olkoon ärjytty	älköön olko ärjytty
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ärjynen	en ärjyne	1st sing.	lienen ärjynyt	en liene ärjynyt
2nd sing.		ärjynet	et ärjyne	2nd sing.	lienet ärjynyt	et liene ärjynyt
3rd sing.		ärjynee	ei ärjyne	3rd sing.	lienee ärjynyt	ei liene ärjynyt
1st plur.		ärjynemme	emme ärjyne	1st plur.	lienemme ärjyneet	emme liene ärjyneet
2nd plur.		ärjynette	ette ärjyne	2nd plur.	lienette ärjyneet	ette liene ärjyneet
3rd plur.		ärjynevät	eivät ärjyne	3rd plur.	lienevät ärjyneet	eivät liene ärjyneet
passive		ärjyttäneen	ei ärjyttäne	passive	lienee ärjytty	ei liene ärjytty
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		ärjyä		present	ärjyvä	ärjyttävä
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st ärjyäkseni ärjyäksemme 2nd ärjyäksesi ärjyäksenne 3rd ärjyäkseen ärjyäksensä		past	ärjynyt	ärjytty
2nd	inessive2	ärjyessä	ärjyttäessä	agent4	ärjymä
		Possessive forms Person sing. plur. 1st ärjyessäni ärjyessämme 2nd ärjyessäsi ärjyessänne 3rd ärjyessään ärjyessänsä		negative	ärjymätön
	instructive	ärjyen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	ärjymässä	—
	elative	ärjymästä	—
	illative	ärjymään	—
	adessive	ärjymällä	—
	abessive	ärjymättä	—
	instructive	ärjymän	ärjyttämän
4th3	verbal noun	ärjyminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st ärjymäisilläni ärjymäisillämme 2nd ärjymäisilläsi ärjymäisillänne 3rd ärjymäisillään ärjymäisillänsä

Derived terms

• ärjy
• ärjyillä
• ärjyminen
• ärjyntä
• ärjähtää

 

compounds

• ärjyluomi

 

Further reading

• “ärjyä”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04

Etymology 2

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈærjyæ/, [ˈærjyæ]
• Rhymes: -ærjyæ
• Hyphenation^(key): är‧jyä

Noun

ärjyä

1. partitive singular of ärjyä

Anagrams

• jyrää