viiltää

Finnish

Etymology 1

From Proto-Finnic *viiltädäk, derived from Proto-Finnic *viildäk (whence dialectal viillä), from Proto-Finno-Permic *wije- (“to cut”). Cognates include Ingrian viiltää, Karelian viilteä, Ludian viľdä and Veps vilda.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋiːltæːˣ/, [ˈʋiːl̪t̪æː(ʔ)]
• Rhymes: -iːltæː
• Hyphenation^(key): viil‧tää

Verb

viiltää

1. (transitive) to incise, slit, slash, cut

Conjugation

Inflection of viiltää (Kotus type 54*I/huutaa, lt-ll gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		viillän	en viillä	1st sing.	olen viiltänyt	en ole viiltänyt
2nd sing.		viillät	et viillä	2nd sing.	olet viiltänyt	et ole viiltänyt
3rd sing.		viiltää	ei viillä	3rd sing.	on viiltänyt	ei ole viiltänyt
1st plur.		viillämme	emme viillä	1st plur.	olemme viiltäneet	emme ole viiltäneet
2nd plur.		viillätte	ette viillä	2nd plur.	olette viiltäneet	ette ole viiltäneet
3rd plur.		viiltävät	eivät viillä	3rd plur.	ovat viiltäneet	eivät ole viiltäneet
passive		viilletään	ei viilletä	passive	on viilletty	ei ole viilletty
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		viilsin	en viiltänyt	1st sing.	olin viiltänyt	en ollut viiltänyt
2nd sing.		viilsit	et viiltänyt	2nd sing.	olit viiltänyt	et ollut viiltänyt
3rd sing.		viilsi	ei viiltänyt	3rd sing.	oli viiltänyt	ei ollut viiltänyt
1st plur.		viilsimme	emme viiltäneet	1st plur.	olimme viiltäneet	emme olleet viiltäneet
2nd plur.		viilsitte	ette viiltäneet	2nd plur.	olitte viiltäneet	ette olleet viiltäneet
3rd plur.		viilsivät	eivät viiltäneet	3rd plur.	olivat viiltäneet	eivät olleet viiltäneet
passive		viillettiin	ei viilletty	passive	oli viilletty	ei ollut viilletty
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		viiltäisin	en viiltäisi	1st sing.	olisin viiltänyt	en olisi viiltänyt
2nd sing.		viiltäisit	et viiltäisi	2nd sing.	olisit viiltänyt	et olisi viiltänyt
3rd sing.		viiltäisi	ei viiltäisi	3rd sing.	olisi viiltänyt	ei olisi viiltänyt
1st plur.		viiltäisimme	emme viiltäisi	1st plur.	olisimme viiltäneet	emme olisi viiltäneet
2nd plur.		viiltäisitte	ette viiltäisi	2nd plur.	olisitte viiltäneet	ette olisi viiltäneet
3rd plur.		viiltäisivät	eivät viiltäisi	3rd plur.	olisivat viiltäneet	eivät olisi viiltäneet
passive		viillettäisiin	ei viillettäisi	passive	olisi viilletty	ei olisi viilletty
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		viillä	älä viillä	2nd sing.	—	—
3rd sing.		viiltäköön	älköön viiltäkö	3rd sing.	olkoon viiltänyt	älköön olko viiltänyt
1st plur.		viiltäkäämme	älkäämme viiltäkö	1st plur.	—	—
2nd plur.		viiltäkää	älkää viiltäkö	2nd plur.	—	—
3rd plur.		viiltäkööt	älkööt viiltäkö	3rd plur.	olkoot viiltäneet	älkööt olko viiltäneet
passive		viillettäköön	älköön viillettäkö	passive	olkoon viilletty	älköön olko viilletty
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		viiltänen	en viiltäne	1st sing.	lienen viiltänyt	en liene viiltänyt
2nd sing.		viiltänet	et viiltäne	2nd sing.	lienet viiltänyt	et liene viiltänyt
3rd sing.		viiltänee	ei viiltäne	3rd sing.	lienee viiltänyt	ei liene viiltänyt
1st plur.		viiltänemme	emme viiltäne	1st plur.	lienemme viiltäneet	emme liene viiltäneet
2nd plur.		viiltänette	ette viiltäne	2nd plur.	lienette viiltäneet	ette liene viiltäneet
3rd plur.		viiltänevät	eivät viiltäne	3rd plur.	lienevät viiltäneet	eivät liene viiltäneet
passive		viillettäneen	ei viillettäne	passive	lienee viilletty	ei liene viilletty
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		viiltää		present	viiltävä	viillettävä
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st viiltääkseni viiltääksemme 2nd viiltääksesi viiltääksenne 3rd viiltääkseen viiltääksensä		past	viiltänyt	viilletty
2nd	inessive2	viiltäessä	viillettäessä	agent4	viiltämä
		Possessive forms Person sing. plur. 1st viiltäessäni viiltäessämme 2nd viiltäessäsi viiltäessänne 3rd viiltäessään viiltäessänsä		negative	viiltämätön
	instructive	viiltäen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. * The third-person singular indicative form viiltää does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	viiltämässä	—
	elative	viiltämästä	—
	illative	viiltämään	—
	adessive	viiltämällä	—
	abessive	viiltämättä	—
	instructive	viiltämän	viillettämän
4th3	verbal noun	viiltäminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st viiltämäisilläni viiltämäisillämme 2nd viiltämäisilläsi viiltämäisillänne 3rd viiltämäisillään viiltämäisillänsä

Derived terms

adjectives

• viiltävä

 

nouns

• viileke
• viille
• viillos
• viilto
• viiltäjä

 

verbs

• viileskellä
• viillellä

 

Further reading

• “viiltää”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋiːltæː/, [ˈʋiːl̪t̪æː]
• Rhymes: -iːltæː
• Hyphenation^(key): viil‧tää

Verb

viiltää

1. third-person singular present indicative of viiltää