Finnish

edit

Etymology

edit

Internationalism (see English triumvirate), ultimately from Latin triumvīrātus.

Pronunciation

edit
  • IPA(key): /ˈtriu̯mʋirɑːtːi/, [ˈt̪riu̯mʋiˌrɑ̝ːt̪ːi]
  • Rhymes: -ɑːtːi
  • Hyphenation(key): trium‧vi‧raat‧ti

Noun

edit

triumviraatti

  1. (historical) triumvirate

Declension

edit
Inflection of triumviraatti (Kotus type 5*C/risti, tt-t gradation)
nominative triumviraatti triumviraatit
genitive triumviraatin triumviraattien
partitive triumviraattia triumviraatteja
illative triumviraattiin triumviraatteihin
singular plural
nominative triumviraatti triumviraatit
accusative nom. triumviraatti triumviraatit
gen. triumviraatin
genitive triumviraatin triumviraattien
partitive triumviraattia triumviraatteja
inessive triumviraatissa triumviraateissa
elative triumviraatista triumviraateista
illative triumviraattiin triumviraatteihin
adessive triumviraatilla triumviraateilla
ablative triumviraatilta triumviraateilta
allative triumviraatille triumviraateille
essive triumviraattina triumviraatteina
translative triumviraatiksi triumviraateiksi
abessive triumviraatitta triumviraateitta
instructive triumviraatein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of triumviraatti (Kotus type 5*C/risti, tt-t gradation)

Further reading

edit