Ingrian

edit

Alternative forms

edit

Etymology

edit

Borrowed from Russian сорт (sort).

Pronunciation

edit

Noun

edit

sorttu

  1. sort, type
    • 1937, V. A. Tetjurev, translated by N. J. Molotsova, Loonnontiito oppikirja alkușkoulua vart (toin osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 20:
      Nykyisiil ajoil ono jo 120 sorttua kapustaa.
      In modern times there are already 120 sorts of cabbage.

Declension

edit
Declension of sorttu (type 4/koivu, tt-t gradation)
singular plural
nominative sorttu sortut
genitive sortun sorttuin, sorttuloin
partitive sorttua sorttuja, sorttuloja
illative sorttuu sorttui, sorttuloihe
inessive sortuus sortuis, sorttulois
elative sortust sortuist, sorttuloist
allative sortulle sortuille, sorttuloille
adessive sortuul sortuil, sorttuloil
ablative sortult sortuilt, sorttuloilt
translative sortuks sortuiks, sorttuloiks
essive sorttunna, sorttuun sorttuinna, sorttuloinna, sorttuin, sorttuloin
exessive1) sorttunt sorttuint, sorttuloint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

edit
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 541