riitti

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈriːtːi/, [ˈriːt̪ːi]
• Rhymes: -iːtːi
• Hyphenation^(key): riit‧ti

Etymology 1

From Swedish rit, from Old French [Term?], from Latin ritus.

Noun

riitti

1. rite

Declension

Inflection of riitti (Kotus type 5*C/risti, tt-t gradation)
nominative		riitti	riitit
genitive		riitin	riittien
partitive		riittiä	riittejä
illative		riittiin	riitteihin
		singular	plural
nominative		riitti	riitit
accusative	nom.	riitti	riitit
	gen.	riitin
genitive		riitin	riittien
partitive		riittiä	riittejä
inessive		riitissä	riiteissä
elative		riitistä	riiteistä
illative		riittiin	riitteihin
adessive		riitillä	riiteillä
ablative		riitiltä	riiteiltä
allative		riitille	riiteille
essive		riittinä	riitteinä
translative		riitiksi	riiteiksi
abessive		riitittä	riiteittä
instructive		—	riitein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of riitti (Kotus type 5*C/risti, tt-t gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative riittini riittini accusative nom. riittini riittini gen. riittini genitive riittini riittieni partitive riittiäni riittejäni inessive riitissäni riiteissäni elative riitistäni riiteistäni illative riittiini riitteihini adessive riitilläni riiteilläni ablative riitiltäni riiteiltäni allative riitilleni riiteilleni essive riittinäni riitteinäni translative riitikseni riiteikseni abessive riitittäni riiteittäni instructive — — comitative — riitteineni second-person singular possessor singular plural nominative riittisi riittisi accusative nom. riittisi riittisi gen. riittisi genitive riittisi riittiesi partitive riittiäsi riittejäsi inessive riitissäsi riiteissäsi elative riitistäsi riiteistäsi illative riittiisi riitteihisi adessive riitilläsi riiteilläsi ablative riitiltäsi riiteiltäsi allative riitillesi riiteillesi essive riittinäsi riitteinäsi translative riitiksesi riiteiksesi abessive riitittäsi riiteittäsi instructive — — comitative — riitteinesi first-person plural possessor singular plural nominative riittimme riittimme accusative nom. riittimme riittimme gen. riittimme genitive riittimme riittiemme partitive riittiämme riittejämme inessive riitissämme riiteissämme elative riitistämme riiteistämme illative riittiimme riitteihimme adessive riitillämme riiteillämme ablative riitiltämme riiteiltämme allative riitillemme riiteillemme essive riittinämme riitteinämme translative riitiksemme riiteiksemme abessive riitittämme riiteittämme instructive — — comitative — riitteinemme second-person plural possessor singular plural nominative riittinne riittinne accusative nom. riittinne riittinne gen. riittinne genitive riittinne riittienne partitive riittiänne riittejänne inessive riitissänne riiteissänne elative riitistänne riiteistänne illative riittiinne riitteihinne adessive riitillänne riiteillänne ablative riitiltänne riiteiltänne allative riitillenne riiteillenne essive riittinänne riitteinänne translative riitiksenne riiteiksenne abessive riitittänne riiteittänne instructive — — comitative — riitteinenne third-person possessor singular plural nominative riittinsä riittinsä accusative nom. riittinsä riittinsä gen. riittinsä genitive riittinsä riittiensä partitive riittiään riittiänsä riittejään riittejänsä inessive riitissään riitissänsä riiteissään riiteissänsä elative riitistään riitistänsä riiteistään riiteistänsä illative riittiinsä riitteihinsä adessive riitillään riitillänsä riiteillään riiteillänsä ablative riitiltään riitiltänsä riiteiltään riiteiltänsä allative riitilleen riitillensä riiteilleen riiteillensä essive riittinään riittinänsä riitteinään riitteinänsä translative riitikseen riitiksensä riiteikseen riiteiksensä abessive riitittään riitittänsä riiteittään riiteittänsä instructive — — comitative — riitteineen riitteinensä

Derived terms

compounds

• kalendaaririitti
• siirtymäriitti

 

Further reading

• “riitti”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

Verb

riitti

1. third-person singular past indicative of riittää